Mitäs näkyy loppusyksyyn? On salainen haave jota kovasti toivon mutta en uskalla ääneen sanoa ettei se vaan katoa. Mitä näkyy koti ja työrintamalla? Olen päässyt töissä eteen päin liikahtamaan jatkuukohan se liike vai tyssääkö se tähän alkuunsa? Elän hyvässä parisuhteessa mutta mennyt mies kummittele yhä mielessäni. Saankohan siihen jotain selvyyttä joku päivä?Hän ravisuttaa elämääni joka kerta yhtä paljon ja sisimmässäni kannan rakkautta mukanani. Olemme jotenkin toisissamme kiinni mutta hän ei vaan uskalla ja kykene tulla takaisin..silti huomaan että häntä ajattelen liki päivittäin ja kaipuu iskee aina hänen soittaessaan. Olemmeko me toistemme "vankeja" lopun elämää? Hänen parisuhteensa ei voi hyvin ja hän uskoutuu minulle vieläkin asioistansa..Se satuttaa mutta silti en osaa sanoa että lopeta se puhuminen kun osa minua kuitenkin välittää paljon, ehkä liikaakin hänestä. Onhan hän lapseni isä. *huokaus* Saanko tähän rauhan?
Katsontaa syksyyn?
Piipparauta
885
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yksikään itseään kunnioittava näkijä ei vastaile henkilölle joka pitää köyden päässä yhtä ihmistä (syö toisen elämää) ja haikailee toista.
Pöytä puhtaaksi, on se vastaus aina.
Kyllä sen verran pitää elämänkumppaniaan kunnioittaa joka on siinä vieressä pysynyt,
että totuuden kertoo ja häipyy jos ei miellytä!
Tai sitten jatkaa parisuhdetta omaan mieheen, katkaisee hölmöt kytkökset toiseen varattuun!
ja on kunnolla sitoutunut vilpittömästi toisen omaksi!
Tuokin mies käyttää sinua ilmaisena terapeuttinaan ihan röyhkeästi,
sinä sallit kaiken koska
luulet tuota
joksikin romanttiseksi suureksi tunteeksi,
ja pöh, sanon minä,
riskeeraat harvinaisen hyvän liiton
täysin egoistisen (itsekkään,itserakkaan) ihmisen takia!!!
Lähde nyt kalppimaan tilanteesta hipihiljaa ja liukkaasti takavasemmalle, jos sulla on hiukkaakaan järkeä tai arvostelukykyä päässä,
Onko sitä?
Puhun suoraan ja se saattaa tuntua pahalta, mutta sinulla on oikeasti paljon menetettävää, paljon sellaista mistä moni joutuu vaan haaveilemaan, siksi olen sinulle tiukkana.
Toki muutkin näkijät voivat mielipiteensä kertoa, jos tämä oli mielestäsi toista mitä haluat.
Otan viestisi kiitollisena vastaan. Suora puhe on hyvä, hyssyttely ja myötäily ihan syvältä. Mieluummin kova totuus päin näköä kuin harhaanjohtava mussutus.Kestän sen kyllä. Näkövinkkeleitä ja sparrausta haen.Arvostan sitä,e ttä uskaltaa sanoa myös kritiikkiä!
Siis täsmennyksenä edelliseen. Mennyt mies on lapseni isä ex-mies.Jotenkin joudumme aina olemaan tekemisissä(vaikka sen minimoikin) lapsen tiimoilta ja lapsen asioissa. Ero oli eksän ei minun ajatukseni.Hän sen runnoi väkisin läpi. Olen tehny erosta surutyötä vuosia jo mutta aina jotenkin se vanha haava aukeaa sieltä aika ajoin ja sen kiinni kurominen on aina yhtä vaivalloista ja vanhat tunteet nousee pintaan ennen kun saan ne taas työnnettyä takaisin omaan poteroonsa. Haluaisin saada sen asian käsiteltyä lopullisesti. Auttaako tähän edes aika?
Meillä on hyvä olla nykyisen mieheni kanssa, sekin parisuhde on ollut lujilla mutta niistä on selvitty koska ollaan kuitenkin sitouduttu toisiimme. Tämän menneen haikailun haluan oikeesti karistaa kannoiltani tää ei oo mikään leikkijuttu että sanon vaan, haluan sen saada taakseni ja itsäni vaivaa etten sitä valmiiksi saa...Mikä tähän auttaa?
Hei,
Älä sössi asioita exän takia.
Itse halusi vängällä mies häipyä kun ei yhteiselo miellyttäny.
Nyt hän olettaa että systeemit jatkuu, voi sulle soitella vapaasti "henkeviä" kun nyt sattuu uudessa suhteessa mättämään, eikä aina oikein miellytäkkään. Siitä vaan soittelemaan ex-vaimolle ja avautumaan kun mättääkin elämä eikä ollukkaan kivaa aina.Mitäpä siitä että se tottakai vaikuttaa sun parisuhteeseen, kun pikkasen manipuloi niin saa sekä syödä kakun että säästää sen.
Sinä taas suret vielä menetettyä unelmaa yhteisestä elämästä, enemmän kuin itse ihmistä, tähän helppo tulla manipuloimaan vanhojen tunteiden ja hehkun varjolla vedättämään.
Kyllä tuon miehen pitäs kantaa vastuu lähdöstään, sellaista elämä on, vastuu valinnoistaan on kannettava.
Mutta sen lisäksi että mies hylkäsi sinut, olettaa hän nyt röyhkeästi että sun pitäs häntä tukea myötä ja vastamäessä uudessa elämässään! No hyvää päivää vain hänelle.
Luuletko ettei uusi kumppanisi, joka on tosissaan kanssasi ja sinut valitsi kaikkiren muiden joukosta elämään kanssasi, kärsi tilanteesta?
Kohta kypsyy.
Lopeta joutava kaveeraaminen . exä on entinen. Onneksi sulle, muuten.
Lapsen asialliset asiat voi hoitaa fiksusti.
Ei joutavia henkilökohtaisia jorinoita.
Muutto uuden kumppanin kanssa hieman kauemmaksi pelastaa yksityiselämänne.
Ellet sössi sitä hölmöyksissäsi enempää.
Jos nykyinen kumppani lähtisi, luuletko että exä muka tulisi uuden heilan sylistä sun tykö?
Oot hyvä muija , älä anna vedättää itteäs ja sotkea elämääs ja päätäsi.
Kiva muksu ja kiva kumppani sulla on. Ne on totta.
Muu on halpaa sentimentoa jolla sut halutaan pitää tarvittaessa käytettävänä itsekkäistä syistä, kaveri-exvaimona joka on kiva henkinen tuki kun vähäsen höpöttelee diipadaapaa niin siinä pysyy, ei kai !
Nykyisesä kumppanissa on romanticoa, vastuuta ja tykkäämistä sua varten, et tarvitse kenekään valheellisia liirumlaarumeita.
Herää- astu omaan elämään, laita rajat suojele omaa onneasi.
Miten saat siellä syvällä olevat tunteet tapettua? Vaikka kuinka jätät taakses asiat niin edestäs ne löydät aina jossain mutkassa...tästä haluaisin eroon. Aina kun ajattelen, että nyt on hyvä ja tasapaino jostain se eksä onnistuu hiipimään mun mieleen jollain tempauksella. Jep. Rajat olen asettanut, en suvaitse lirkuttelua ja liikaa liirum laarumia ja tämä toimii hetken..kunnes taas hän dyykkaa esiin jostain ja yleensä aina lapsen varjolla...:( Osaan olla cool etten sitä näytä hänelle mutta omaan pään sisälle jää jäytmään taas asia.
Muuttamassa ollaan nyksän kanssa ja isompaan yhteiseen. Nyksä on tietoinen mun menneestä.Meillä ei ole salaisuuksia ja meillä on avoimet ja rehelliset ja puhtaat välit. Tukea ja ymmärrystä löytyy.:)
Mä kyllä uskon, että sä pääset tasapainoon itses kanssa,
ja exä jää menneeseen, mihin kuuluukin.
Ei se kauaa jaksa sua kiertää kun huomaa että sulla on omat menot ja uudet kuviot joihin sä alat panostaan.
Mä toivon sulle kaikkea mahtavaa, koska sulla on varmaan ollut todella kurjaa kun sut jätettiin tuolla tavalla ja nytyritetään sekoittaa sun tunne-elämää vanhoilla muistoilla ja tuntemuksilla.
Onnea sulle uuteen kotiin ja kukoistakoon rakkaus siellä kuin tuhat aurinkoa!
Kiitos näkökannasta. Sitä toivon itekin, että todella pääsen irti. Miksi toiset ihmiset(minä) ei saa karistettua kannoiltaan mennyttä lopullisesti ja toiset ne onnistuu hyvin jatkamaan eteen päin? Mikä siinä on niin vaikeaa? Ärsyttää itseänikin moinen. Hienoa, että jostain löytyy uskoa kun oma usko horjuu.
Kyllä mä tähän nykyiseen olen panostanut ja panostan jatkossakin.On se sen arvoista.
Toiset meistä on tunneihmisiä ja empaattisempia kuin toiset, heillä kestää aikansa funtsia asiat ja tunteet kohdilleen.
Sitten on tämmösiä jotka käyttää hyväkseen tätä toisten empaattisuutta ajatellen itteensä eikä niitä kiinnosta että hämmentää toisen elämää samalla.
Ei semmonen oo rakkautta joka hakee vaan omaa etua ja hyvää fiilistä itelle. Ne aattelee että voi tehdä mitä miellyttää kun sattuu "tuntuun nyt siltä".
Mä uskon, että sun kumppani sopii sulle 100-kertaa paremmin ja ymmärtää sua oikein. Mutta sunkin on aika aikuistua nytten viimeistään. Kohdata tosiasiat, että mitä oikeesti tapahtui. Ja mikä on sun tilanne nyt ja tästä eteenpäin. Et sä voi tollasta peliä pitää ja roikottaa jotain exää siinä muina miehinä.
Tämän uuden kumppanin ei tarvi jauhaa sulle mitään, se osoittaa teoillaan rakkautensa. Pysyi ja pysyy sun vierellä, eikä yhtäkkiä lähteny hiihteleen muualle.
Toivon sulle mahtavaa syksyä,
t. sama
Kyllähän minä järjellä ajateltuna tiedän, että eksä on eksä hyvästä syystä.En minä niitä huonoja puolia hänestä ole unohtanut. En todellakaan. Vaikka hän sen eron halusi niin toisaalta niin ymmärrän sen olleen helpotus itsellenikin. Vaikea se suhde oli, liian vaikea.Ainoa ihana asia on yhteinen lapsemme joka saatiin kovalla vaivalla. Silti sydän ei aina tottele järjen ääntä. En halua häntä roikottaa, jonkin verran on pakko lapsen takia olla tekemisissä mutta muutoin ei olla yhteydessä.Onneksi ei tarvitse välttämättä nähdä kun vaihdot menee hoitopaikan kautta, toinen vie ja toinen tuo.
Kun vielä saisi rauhan tuosta menttaalipuolesta ettei toinen pääsisi kummittelemaan.
Kiitos syksyn toivotuksesta ja mukavaa ja antoisaa syksyä sinullekin.Kiitos kommenteista.Arvostan suorasanasuutta!