minä minä teen?????????

En jaksa... olen koko ajan surullinen, vihaan koko ajan kaikkia/kaikkea.. vituttaa niin ettei verikierrä. olen koko ajan todella ärtynyt, pienikin ärsyke niin helvetti on irti. huudan lapsilleni, koiralleni, miehelleni, äidilleni kavereilleni, jopa välillä naapureille jos ne valittaa jostain!

Mitä ihmettä teen. kukaan ei noteeraa milläänlailla jos kerro olevani masentunu tai väsynyt elämääni, äitini vasta paras onkin, hän oikein itse ärsyyntyy ja alkaa saarnaamaa miten hänen äitinsä on hoitanut 13 lasta ja hän itse yksinhuoltajana 2 lasta ja juoppo mies ja plaaplaa että minulla ei ole mitään oikeutta kokea olevani masentunut tai väsynyt, saati sanoa sitä ääneen!!

Elämäni on AINA ollut yhtä tuskaa ja taistelua ja itseni puolustelua ja rakkauden hakua millon mistäkin.
Äiti ei piitannu meistä ku oltii lapsia, isäni oli juoppo, ikinä en ole ollut MISSÄÄn hyvä tai edes riittävä..
vaikka sanotaan että jokaisella on se jokin asia missä on hyvä, minä en missään. Koulut jää kesken, töissä en käy, enkä saa kun ei ole koulutusta, kaverit ei välitä minusta (joka on varmaa iha oma vikani) mieheni pettää.. jokaikinen läheiseni vaan arvostelee ja moittii jostain.. mitenkauan jaksan tätä paskaa enää? ei tämä ole elämää.. jos minulla ei olisi kahta ihanaa lasta joita rakastan kaikesta huolimatta niin oisin joko päättäny päiväni tai karannut jonnekkin maapallon toiselle puolelle ja katkaissut välini kaikkiin tuntemiini ihmisiin.
Kaiken muun paskan lisäksi olen sairastunu paniikkihäiriöön! En pysty enää liikkumaan kotini ulkopuolelle. Seki vielä..

Ja tämä ei ole provo viesti. jos olet laittamassa jotai älä kieri itsesäälissä mee hoitoon paskaa niin turha vaiva. ette saa oloani enää yhtään pahemmaksi!!
3244
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Ja mene lääkärille ja hae apua sitäkautta itsellesi
ja lapsillesi.Kukaan joka ei itse sairasta esim.paniikkihäiriötä,
ei ota sitä todesta.-Minäkin aina olin sitä mieltä,ettei mi-
nulla ole varaa sairastua masennukseen,mutta sepä ei kysynyt
minulta lupaa.Koko kesä on mennyt sumussa,lääkkeissä pyörien,mutta itse tästä
on selviydyttävä.Lääkärit olivat toiveikkaita,että kolme neljä kuukautta ja mieli
on taas pirteä,oli väärin povattu.-mASENNUKSENI AIHEUTTAJAA EI VOIDA POISTAA!

Äänestä

Itsesi vuoksi...hoito taitaa olla ainoa keino. Masennus ei todellakaan kysy lupaa tulla. Tunnut olevan niin rikki että kohta menet psyykosiin ja siitä ei hevillä selvitä. Nyt ajattelet omaa hyvinvointiasi ja tilaa lääkärille aika. Sieltä saat lähetteen mielenterveyspalveluiden pariin. Et jaksa enää kauan tuollaista ja kamelin selkä ei kestä ihan kaikkea. Sinun ei tarvitse kantaa kaikkea hartioillasi. Ja kenenkään ei pidä syyllistää sinua,vaikka on itsellä ollut vaikeaa. Sinulla on oikeus sanoa että sinulla on paha olla! Toivon sinulle voimia ja jaksamista ja toivon että hakeudut lääkärin puheille..Itselle masennus tuli pahaan paikkaan enkä koskaan olisi itse hakeutunut hoitoon mutta ystävällinen lääkäri minut puhui ympäri ja nyt...valoon päin mennään koko ajan.

Äänestä

yhtikäs mittää.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


niinväsynytkaikkeen kirjoitti:

En jaksa... olen koko ajan surullinen, vihaan koko ajan kaikkia/kaikkea.. vituttaa niin ettei verikierrä. olen koko ajan todella ärtynyt, pienikin ärsyke niin helvetti on irti. huudan lapsilleni, koiralleni, miehelleni, äidilleni kavereilleni, jopa välillä naapureille jos ne valittaa jostain!

Mitä ihmettä teen. kukaan ei noteeraa milläänlailla jos kerro olevani masentunu tai väsynyt elämääni, äitini vasta paras onkin, hän oikein itse ärsyyntyy ja alkaa saarnaamaa miten hänen äitinsä on hoitanut 13 lasta ja hän itse yksinhuoltajana 2 lasta ja juoppo mies ja plaaplaa että minulla ei ole mitään oikeutta kokea olevani masentunut tai väsynyt, saati sanoa sitä ääneen!!

Elämäni on AINA ollut yhtä tuskaa ja taistelua ja itseni puolustelua ja rakkauden hakua millon mistäkin.
Äiti ei piitannu meistä ku oltii lapsia, isäni oli juoppo, ikinä en ole ollut MISSÄÄn hyvä tai edes riittävä..
vaikka sanotaan että jokaisella on se jokin asia missä on hyvä, minä en missään. Koulut jää kesken, töissä en käy, enkä saa kun ei ole koulutusta, kaverit ei välitä minusta (joka on varmaa iha oma vikani) mieheni pettää.. jokaikinen läheiseni vaan arvostelee ja moittii jostain.. mitenkauan jaksan tätä paskaa enää? ei tämä ole elämää.. jos minulla ei olisi kahta ihanaa lasta joita rakastan kaikesta huolimatta niin oisin joko päättäny päiväni tai karannut jonnekkin maapallon toiselle puolelle ja katkaissut välini kaikkiin tuntemiini ihmisiin.
Kaiken muun paskan lisäksi olen sairastunu paniikkihäiriöön! En pysty enää liikkumaan kotini ulkopuolelle. Seki vielä..

Ja tämä ei ole provo viesti. jos olet laittamassa jotai älä kieri itsesäälissä mee hoitoon paskaa niin turha vaiva. ette saa oloani enää yhtään pahemmaksi!!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu