Pohjoismainen vai itämereinen yhteistyö? Millä kielellä?
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/1135249993971
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/1135249993971
Pohjoismaat vs. Itämeri
ja vi kan
375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Itämeren viime aikoina herättämä keskustelu on suunnannut huomion myös pohjoismaisen yhteistyön ikuiseen kipupisteeseen, kielikysymykseen. Baltiassa ja muissa maissa tehtävässä yhteistyössä korostuu englannin asema niin sanotun skandinaaviskan kustannuksella; selvää on, ettei sillä tiellä pääse eteenpäin pohjoismaisilla kielillä.
Todellisuus aiheuttaa tiukkaa kädenvääntöä. Skandinaaviskasta halutaan pitää kiinni, koska sitä pidetään pohjoismaisen identiteetin keskeisenä osana, mutta toisaalta suomalaiset ja islantilaiset ovat väistämättä eriarvoisessa asemassa. Tämä on puolestaan heikentänyt yhteistyötä, koska pohjoismaisuuden innokkaimpia ajajia ovat erityisesti ihmiset, jotka pärjäävät hyvin ruotsilla, norjalla ja tanskalla.
Aika ajoin nousee pintaan epäpyhinä torjuttuja ehdotuksia, että myös Pohjoismaisen neuvoston ja ministerineuvoston yleiskieleksi valittaisiin englanti, joka on noussut ranskan ohi EU:n tärkeimmäksi työkieleksi.
Kieliongelmaa syventää "tanskalaistuminen", joka korostui sen jälkeen kun sihteeristöt siirrettiin Kööpenhaminaan. Ilmiö heikentää entisestään suomalaispoliitikkojen halua osallistua aktiivisesti pohjoismaiseen yhteistyöhön, koska kouluruotsilla ei tanskaa ymmärretä."
kirjoittaa Olli Kivinen, Helsingin Sanomat ja luultavasti hän saa kannatusta laajalti.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/1135249993971
Kivisellä on rohkeutta arvostella ruotsinkieltä ottaen huomioon, kuka omistaa lehden!
Niinhän prof. Vihavainenkin sanoi maahanmuuttokriittisessä kirjassaan,että hänellä ei ole enää mitään pelättävää koska eläkeputki oli odottamassa. Sama pätee moneen muuhunkin, että niin kauan kun pitää ajatella työuraa ei uskalla ottaa kantaa joihinkin asioihin Suomessa. Nämä kaksi asiaa nyky-Suomessa ovat Suomen kielipolitiikka ja maahanmuutto ja sen mukanaan tuoma määrätty uskonto.
Suomenkieliseen voi ottaa kantaa vaikka kuinka rasistisesti ja kriittisesti mutta toisinpäin kaikki sellainen on tabu jota ylläpidetään yhteiskunnan eliitin toimesta joka itse joudu kontaktiin tämän joukon kanssa.