Olisi kiva kuulla, että onko täällä henkilöitä, ketkä ovat hoitojen ja lääkitysten avulla päässeet sairaudesta eroon kokonaan?
Voiko pakko-oireista koskaan parantua kokonaan?
Am
93938
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse en ole sairaudesta eroon päässyt, mutta pystyn sen kanssa elämään suhteellisen normaalia elämää - mikä ei pahimpina aikoina ollut mahdollista. En oikein usko, että pakko-oireesta voi täysin parantua - en ainakaan tunne ketään. Toisaalta sairaus on osa minua ja ilman sitä olisin joku toinen.
Mutta oletetaan, että sairaudesta voi parantua. Jotta näin kävisi, tarvisi koko ympäröivän maailman muuttua toisenlaiseksi. Tällä tarkoitan vain sitä, että pohjimmaisimmalta luonteeltani olen haaveilija, joka ei aina tiedä nukkuuko vai onko hereillä tai muista dead-lineja, vuokria tai muutakaan. Pakko-oire tarkistamisineen ja täydellisyyteen pyrkimisineen on sopivassa määrin aivojen oma keino pitää minut mukana tässä yhteiskunnassa, jossa ihmiseltä odotetaan tiettyjä asioita tiettyyn aikaan. Kyllähän minä itsekin joitain asioita muistan ja teen luonnostani ajallani, mutta vain niitä jotka koen juuri sillä hetkellä mielekkäiksi.
Minulla on samanlainen tilanne kuin sinulla. Eli elämäni ei ole yhtä kaaosta ja ahdistusta, kuten aikaisemmin. Kuitenkin pakkoajatukset ovat mielessäni päivittäin, mutta ei läheskään niin ahdistavina kuin joskus. Minä huomaan itsessäni todella selkeän eron siinä kun minulla on lääkitys tai ei ole. Ilman lääkitystä perhe-elämämme on yhtä huutoa ja näin lääkityksen ollessa päällä pystymme keskustelemaan asioista rauhallisesti. Lääkityksenä minulla on Sertralin ja Anafranil.
Mikä sinua on auttanut? Onko sinulla lääkitystä ja mitä lääkettä käytät?
Pakko-oireet lähtivät kuin talonmies lumiselta peltikatolta kun lopetin täydellisesti kaiken kofeiini ja sen aktiivisten muunnosten käytön.
Taidat olla se sama tyyppi joka kirjottelee monelle muullekin terveyspalstalle ja vouhottaa noista kofeiinijutuista. Tiesitkös, että kofeiinin käyttö ehkäisee mm. rintasyöpää!? Että jotain hyvääkin siitä on! :)
Ja ap kirjoittajalle: Itse uskon, että terapia auttaa hyvin paljon. Jopa niin paljon, että oireet poistuvat kokonaan. Olen itse käynyt nyt vuoden terapiassa ja aijon käydä vielä toisenkin vuoden!
Kofeiinin tiedetään aiheuttavan kasvaimia, koska se sotkee kromosomien järjestyksen siten, että solut alkavat jakaantua epäsymmetrisesti. Tuo tutkimus on viime vuoden elokuulta, ja sitä pidetään merkittävänä havaintona syöpätutkimuksessa. Tilastotukimukset, jotka kailottavat kofeiinin suojelevan milloin miltäkin sairaudelta, ovat pelkkiä näennäistietyeellisiä kahvimainoksia, joiden virheelliset päätelmät on saatu aikaan sivuuttamalla lääketieteellinen, olemassa oleva tutkimustieto ja tieteellinen metodi. Niiden tarkoitus on pelkästään lisätä kahvin kulutusta.
Lääketiede ei ole löytänyt kofeiinista ainuttakaan terveyttä edistävää vaikutusta, sen sijaan terveyttä tuhoavia vaikutuksia on vaikka kuinka paljon.
kuullut että joku olisi päässyt täysin eroon oireista. Itse pystyn elämään normaalia elämää, eikä oireilu enää ahdista tai pelota, kuten aluksi, jolloin luulin olevani ainoa ja sekoamassa. Olen hyväksynyt faktan, että olen neuroottinen ja päässäni pyörii tietyt kaavat non-stop, miltei alitajuisesti, muttei ne enää haittaa.
Itselläni oli todella paha pakkis noin reilu vuosi sitten.Pahimmillaan pelkäsin psykoosia,skitsoa ja olin jo melkein varma,että tulen tekemään jotain väkivaltaista itselle tai jolekkin muulle.Olin jopa katsonut jo netistä mihin voin panikoida osastolle pakoon kun kilahdan.Päässäni pyöri hyvin väkivaltaisia asioita,joita vastaan taistelin vimmatusti.Kaikki tämmöset uutiset kouluammuskeluista sai itseni tutkimaan itseäni,että olenko minäkin tuollainen.Merkillepantavaa on kuitenkin,että minä PELKÄSIN tekeväni jotain......en siis halunnut tehdä,mikä on pakkikselle tyypillistä.Minulla oli myös tapana pohtia asioita päässäni halki poikki puhki ja sitten seuraavana päivänä jatkoin taas.
Paraminen alkoi siitä,kun löysin netistä sairauden diagnoosin ja luin kaiken,mitä kirjastosta löysin sairauteen liittyen ja ostin joitain kirjoja joita ei kirjastosta löytynyt.Söin myös vuoden cipralex 10mg lääkettä,mikä oli ihan hyvä apu mutta suurin apu oli nämä logoterapeuttiset kirjat,joista olen hieman maininnut joissain paikoin tällä palstalla.
Tässä minun neuvot paranemiseen:
Lue kaikki Viktor E Franklinin kirjat,Elisabeth Lukaksen kirjat,myös käyttäytimisterapiakijoja suosittelen sekä kaikenlaisia "miten elät onnellisesti -kirjoja" esim Wayne Dyer.
Ole aktiivinen paranemisen suhteen,lääkkeet tai lääkäri ei pysty parantamaan sinua tai minua vaan he voi antaa välineitä,mutta meidän vastuulla on aktiivisuus(esim juuri lukeminen omatoimisesti sairaudesta ja sen hoidosta).
Ota lääkettä jos siltä tuntuu,mutta muista,ettei se todennälöisesti paranna vaan pitää oireet vain piilossa.
Uhmaa kaikkia pelkojasi,jos pelkäät veitsiä,älä piilota niitä.Jos pelkäät julkisia paikkoja,älä välttele niitä.Minä pelkäsin välillä kaikkea,autoilua,lentämistä,siltoja,isoja juhlia jne.Koskaan en ole mitään jättänyt tekemättä tai jäänyt kotiin nyhjöttää.Hengen uhmalla pääedellä pelkäämään vaikka henki menis.(paradoksaalinen intentio on tehokas näissä peloissa)
Oman elämän ristiriitojen selvittämistä.Jos jatkuvasti elää niin,että toiminta ja todellisuus on ristiriidassa sisäisten,aitojen halujen kanssa,niin on sanottu,että ihminen kehittää neuroosin,jonka hallitsee hyvin kun ei hallitse jotain toista osa-aluetta.Esim raha-asiat hunningolla ja ajattelee niitä jatkuvasti päivästä toiseen,mutta ei tee konkreettista toimia asian suhteen vaan ajattelemalla yrittää ratkaista asian,niin sitten saattaa kehittää neuroosi,jonka hallitsee tosi hyvin esim käsien pesu.
Nyt olen lähes terve ja minulla on nämä logoterapeuttiset keinot kuten dereflektio ja paradoksaalinen intentio joita voin käyttää.En osaa sanoa voiko kova ressi joskus tuoda pakkoilun takasisin,mutta jos näin käy niin sehän on hyvä "kuumemittari" joka ilmoittaa millon pitää hidastaa.
Olen oivaltanut,etten voi elää elämääni pääni sisällä vaan on toimittava ja oltava aktiivinen osallistuja elämässä.
näitä pakkoneuroosi palstoja olen ennenkin seurannut, koska kärsin tästä vaivasta.
Olen nähnyt jotta joko sinä tai joku muu on suositellut noita Viktor E Franklin:n kirjoja, niimpä päätin nyt ostaa noita herran kirjoja 3 kappaletta, toivottavasti niistä olisi minulle apua!
1.Viktor Franklin logoterapia
2.Ihmisyyden rajalla
3.Logoterapia
On tutkittu myös eri terapioiden tehoa pakkoilijoille ja panikoitsijoille.Logoterapialla on päästy huomattavan hyvään tehoon ja jo hyvin lyhyillä terapioilla.Lyhimmät terapiat ovat kestäneet jopa vain muutamia käyntejä,joilla potilas on parantunut lähes oireettomaksi ilman lääkitystä.Kuulostaa hurjalta varmasti monesta,joka painii omien ahdistustensa kanssa,mutta nämä tutkimukset on esitelty jossain Franklinin tai Lukaksen kirjoissa ja ne ovat täysin todellisia potilastapauksia.
Franklinin joissain kirjoissa pohditaan psykiatrian poliittista ilmastoa ja kyseenalaistetaan Freudia,mutta kaikissa kirjoissa käsitellään näitä erilaisia hoitomuotoja,joita logoterapiaan sisältyy.Franklin on myös osoittanut joitan Freudin väitteitä epätosiksi ja ollut Freudin kanssa kirjeenvaihdossa......kyseessä on erittäin pätevä kaveri,tosin jo poismennyt.Voisin jopa sanoa,että joissain masennustapauksissakin Franklinin logoterapeuttinen elämänkatsomus,joka kiteytyy elämän tarkoituksellisuuteen,olisi erittäin hyvää luettavaa ja ehkä tie ulos masennuksesta.
Jos on halukas perehtymään puhtaasti Franklinin hoitomenetelmiin,niin silloin Elisabeth Lukaksen kirjat ovan hyvin painavaa tekstiä,suosittelen.Itse olen lukenut monet kirjat kahteen kertaan ja ostanut niitä myös itselle divareista.