Miten saisin puolison edes kokeilemaan lääkitystä?
Puolisoni kärsii add/adhd (comb) -oireista. Arkea vaikeuttaa eniten impulsiivisuus, räjähdysherkkyys, tarkkaavaisuusongelmat, jatkuva kaikenlaisten asioiden unohtelu, myös lupausten ja vastuiden unohtaminen, kyvyttömyys minkäänlaiseen järjestyksenpitoon, raha-asioiden sotkeentuminen, asioiden roikkuminen keskeneräisinä jopa vuositolkulla. Arkemme takkuaa pahasti.
Hän ei suostu edes kokeilemaan lääkitystä, koska hän uskoo sen vievän mukanaan luovuuden ja hauskuuden sekä muuttavan hänet tylsäksi tavikseksi, suorastaan zombiksi. Hänen on kuulemma hyvä olla sellainen kuin on, vaikka me muut (perhe) ympärillä olemme puhki. Hän ei ole kuulemma mikään hullu (hänen omakeksimä nimitys). Lääkäriinkään hän ei suostu, koska hän ei omasta mielestään tarvitse mitään. Miten hänet saisi vakuuttumaan, että elämä voisi olla helpompaa meille kaikille, jos hän edes kokeilisi lääkitystä? Ja jos niin ei käy, niin ainahan lääkkeen voi lopettaa.
Vaikka asiasta yrittäisi puhua kuinka kauniisti tahansa, hän suuttuu. Lyhyiden tietolehtisten lukeminen häneltä onnistuu, mutta lukihäiriön vuoksi isommat opukset jäävät lukematta. Asia ei ole hänelle kuitenkaan vieras, koska yhdellä lapsellamme on diagnosoitu sama juttu. Lasta hän ei pidä "hulluna" ja hyväksyy hänet oireineen päivineen, vaikka välillä hermostuukin häneen. Sen sijaan omalla kohdalla on valtava torjunta. Lapsella ei ole lääkitystä.
Puolisoni kärsii add/adhd (comb) -oireista. Arkea vaikeuttaa eniten impulsiivisuus, räjähdysherkkyys, tarkkaavaisuusongelmat, jatkuva kaikenlaisten asioiden unohtelu, myös lupausten ja vastuiden unohtaminen, kyvyttömyys minkäänlaiseen järjestyksenpitoon, raha-asioiden sotkeentuminen, asioiden roikkuminen keskeneräisinä jopa vuositolkulla. Arkemme takkuaa pahasti.
Hän ei suostu edes kokeilemaan lääkitystä, koska hän uskoo sen vievän mukanaan luovuuden ja hauskuuden sekä muuttavan hänet tylsäksi tavikseksi, suorastaan zombiksi. Hänen on kuulemma hyvä olla sellainen kuin on, vaikka me muut (perhe) ympärillä olemme puhki. Hän ei ole kuulemma mikään hullu (hänen omakeksimä nimitys). Lääkäriinkään hän ei suostu, koska hän ei omasta mielestään tarvitse mitään. Miten hänet saisi vakuuttumaan, että elämä voisi olla helpompaa meille kaikille, jos hän edes kokeilisi lääkitystä? Ja jos niin ei käy, niin ainahan lääkkeen voi lopettaa.
Vaikka asiasta yrittäisi puhua kuinka kauniisti tahansa, hän suuttuu. Lyhyiden tietolehtisten lukeminen häneltä onnistuu, mutta lukihäiriön vuoksi isommat opukset jäävät lukematta. Asia ei ole hänelle kuitenkaan vieras, koska yhdellä lapsellamme on diagnosoitu sama juttu. Lasta hän ei pidä "hulluna" ja hyväksyy hänet oireineen päivineen, vaikka välillä hermostuukin häneen. Sen sijaan omalla kohdalla on valtava torjunta. Lapsella ei ole lääkitystä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
http://www.biovita.fi/uusi/articles.php?lang=fi&id=10
http://www.biovita.fi/uusi/articles.php?lang=fi&id=111
No ei se vie luovuutta eikä hauskuutta ihmisestä eikä tee Zombieksi. Itse olen luovan alan ammattilainen ja en tässä olisi ilman Concertaa. Kaikki takkusi just noin niin kuin kerrot miehestäsi. Mutta kun sain diagnoosin ja lääkityksen se vapautti minut, ikuinen ahdistus ja paha olo hoitamattomista asioista loppui kun sain asiat pistettyä kuntoon ja luovuudelle jäi tilaa puhjeta kukkaan ihan tosissaan. Lisäksi saan esim tehtyä luonnoksia kun pystyn istumaan alas ihan eri tahtiin ja suunnittelemaan tekniset ratkaisut niihin samalla istumalla. Eli pystyn hyödyntämään lahjakkuuteni, mihin en ennen kyennyt, kaikki vain roikkui ja odotti "ulospääsyä".
En mäkään suostunut edes yrittämään diagnoosin hakua ja lääkityksen kokeilua ennen kuin olin pakkoraossa, olin sössinyt kaiken alkaen ihmissuhteista ja päättyen koulutukseen ja työpaikkaan. Ahdistus raha-asioista meinas viedä hengen ja katumus ihmissuhteen tyrimisestä myös. Eli ehkä sun pitää laittaa miehes pakkorakoon; perhe näyttää ovea, sillä kukaan ei kestä elämän vetojuhtana oloa kun yks vain sotkee kaiken. Valintana kun on lääkityksen kokeilu vastaan kaiken menettäminen pistää monen tajuamaan, että nyt on tosi paikka. Itsellä Concerta tehosi vasta tasolla 54mg, eli kun 18mg on aloitus ja sitä syödään viikko, sitten tuplaus 2x18mg ja sitä viikko ja sitten 3x18mg, eli jollakin voi auttaa se 18mg, mutta joku voi syödä 72mgsta, kärsivällisyyttä siinäkin tarvitaan. Ja jollekin voi olla jokin muu lääke mikä vasta tehoaa, eli se kokeilukin voi kysyä hermoja. Mutta kyllä kannattaa. Nykyään vituttaa joskus vaan se, etten aikasemmin tätä tajunnut hoitaa.
valio ja huono liikunta voivat aiheuttaa noita oireita. Kyseessä olisi silloin vika ruumiissa, ei mielessä. Vika mielessä eli mielisairaus on kielikuva.
Sinun kannattaisi ottaa yhteyttä ADHD-liittoon jos et ole jo ottanut. http://www.adhd-liitto.fi/
Minun puolisollani on myös ADHD ja lisäksi hoidan työkseni erilaisista oppihäiriöistä kärsiviä lapsia. Olen huomannut että lääkitys ( terapia) helpottaa lasten sekä läheisten elämää huomattavasti. Yritä selittää puolisollesi ettei hän elä yksin teidän perheessä ja voisit ehkä verrata häntä ja lastasi jolla on diagnosoitu tarkkaavuushäiriö. Anna konkreettisia esimerkkejä ongelmista, mutta anna myös esimerkkejä miten asiat voisi korjata (esim. terapia, lääkehoito jne). Korosta että olet hänen tukenaan mutta korosta myös että Sinun voimavarasi ovat rajalliset!
Voimia sinulle! Toivottavasti saatte asiat järjestettyä! :)