syön, oksennan, syön, oksennan, otan unilääkkeet, nukun, syön, oksennan, syön, oksennan,
odotan seuraavaa, "parempaa" päivää.
en saa itestäni mitään otetta. pahimpia on just nää lomat, kun ei oo velvollisuuksia vaan voi vaan tehä sitä minkä parhaiten osaa.
samoja tunnelmia muilla?
odotan seuraavaa, "parempaa" päivää.
en saa itestäni mitään otetta. pahimpia on just nää lomat, kun ei oo velvollisuuksia vaan voi vaan tehä sitä minkä parhaiten osaa.
samoja tunnelmia muilla?
Vastaukset 5
Vanhimmat
jep, täällä just sama homma. nukun, oksennan, yritän lähteä johonkin, ei jaksa, syön lisää ja oksennan. pitäsköhän tehä lättyjä, tekee mieli. ja oksentaa.
ehkä yritän vaan juurtua tähän koneen ääreen ja olla oksentamatta..vihaan lomia.
sama täällä, mutta olen jo niin pahasti rampautunut että en ole enää edes koulussa. viimeset 2 vuotta onkin mennyt pää pytyssä.
Samma här. Mulle lomat ovat ankeinta aikaa. Kesälomaa pahempaa ei ole. Kaksi kuukautta pelkkää ahmimista. Vain minä ja ruoka kotona, kaksin. Jokainen viikonloppu ahdistaa. Odotan arkea innolla, että pääsen taas takaisin opinahjoon päiviksi.
kamalaa, mutta lohdullista kuulla teijän samanlaisista fiiliksistä.
ite olin myös puoli vuotta pois koulusta ja saa nähdä, miten nytkään menee. tää vuosi ei ainakaan oo alkanut ollenkaan lupaavasti.
ois hirmu kiva jos joku haluis alkaa meilailla ja vaihtaa kuulumisia. mulle saa ainakin kirjottaa
[email protected]
joskus bulimian alkuvaiheessa ajattelin et oon tässä hyvä. jossain asiassa edes. voin syödä mitä vaan lihomatta, päinvastoin. jokainen oksentamiskerta oli voitto. nyt kolmen vuoden jälkeen vaikkei paino tällä nousekaan, vaan edelleen laskee, on jokainen ahmimis- oksentamiskerta tappio. HALUUN TÄSTÄ NIIN KOVASTI EROON! mutten tiedä mihin sitten enää purkaisin mun tunteita.
en tarvi mitään vittuilevia kommentteja, niitä on tullu täällä ihan tarpeeks. kiitos.