..kirja Median mahti on mielenkiintoinen. Siitä otteita:
-"itse vertaisin toimittajakuntaa lokkilaumaan. Kun yksi lokki(toimittaja)havaitsee ruokaa, (esimkepun puoluetuet)se ei voi olla kiljaisematta isoon ääneen ja tämä tuo lajitoverit sankkana parvena paikalle".
"siellä ne aterioivat niin kauan kuin ruokaa riittää."
-"MEDIAN MEGAFONIVAIKUTUS SYNTYY SILLOIN, KUN KAIKKI UUTISVÄLINEEN NOSTAVAT SAMAN ASIAN pääaiheekseen päivästä toiseen. Se mitä media jauhaa koko voimallaan, muuttuu vallitsevaksi totuudeksi, oli se sitten totta tai ei."
Risto Uimosen tuntevat kaikki, toimi viimeksi Kalevan päätoimittajana.
Mielenkiintoista muuten seurata mihin sottaava-ja nälkäinen lokkilauma(sossulauma) seuraavaksi ryntää.
-"itse vertaisin toimittajakuntaa lokkilaumaan. Kun yksi lokki(toimittaja)havaitsee ruokaa, (esimkepun puoluetuet)se ei voi olla kiljaisematta isoon ääneen ja tämä tuo lajitoverit sankkana parvena paikalle".
"siellä ne aterioivat niin kauan kuin ruokaa riittää."
-"MEDIAN MEGAFONIVAIKUTUS SYNTYY SILLOIN, KUN KAIKKI UUTISVÄLINEEN NOSTAVAT SAMAN ASIAN pääaiheekseen päivästä toiseen. Se mitä media jauhaa koko voimallaan, muuttuu vallitsevaksi totuudeksi, oli se sitten totta tai ei."
Risto Uimosen tuntevat kaikki, toimi viimeksi Kalevan päätoimittajana.
Mielenkiintoista muuten seurata mihin sottaava-ja nälkäinen lokkilauma(sossulauma) seuraavaksi ryntää.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Oliko Uimonen huolissaan siitä, että mediavalta keskittyy koko ajan omistuksellisesti yhä harvempiin käsiin?
Uutistarjonnan monipuolisuudelle on hyvin suuri uhka siitä, että Sanoma Oy, Alma Media ja muutamat maakuntalehtien keskittymät, mm. Keskisuomalainen ovat hankkineet omistukseensa jo suuren osan vähänkään merkittävistä sanomalehdistä, tv-kanavista ja paikallisradioasemista.
Kun nämä mediakonsernit taistelevat keskinäisistä markkinaosuuksistaan lukija- ja katsojamarkkinoilla ja toisaalta mainosmarkkinoilla, niin lokkiparvien yhdenmukainen käyttytyminen saman saaliskalan perässä takuulla vain lisääntyy.
onko tulevaisuus sitä, että riippumaton media löytyy enää verkosta, tyyliin Uusi Suomi?
Uimonen oli jossain huolissaan myös siitä, etä tämä lokkiparvi-ilmiö saa aikaan, ettei tärkeistä asioista - hänen mukaansa valtion velkaantumisesta - kirjoiteta tarpeeksi.
Markkinatalous tässä vain toimii omine lainalaisuuksineen. Se synnyttää myös ahneet lokkiparvet mutta viis siitä kun aate on "oikea". Viime kädessä asianajajat korjaavat potin inhimillisistä kärsimyksistä. Mutta tämähän on normaalia länsimaissa, eritoten USA:ssa.
Uusi Suomi ei mitään vallankumousta aiheuta, mutta jokin muu nettiyhteisö saattaa vielä hyvinkin räväyttää. Tapaus Halla-Ahon pitäisi olla jokaiselle järkevälle ihmiselle signaali siitä mitä voi tapahtua jos joku riittävän innokas henkilö ryhtyy ohjaamaan massoja. Ainoastaan Timo Soinin vastuullisuus ja jääräpäisyys Persujen puheenjohtajana esti jonkinasteisen kriisin ja väkivaltaisuuksien syntymisen, siitä ei kukaan vähänkään syvemmälti asioihin tutustunut ole eri mieltä. Tämä selittää osaltaan myös sen, että Soini on saanut olla hyvin rauhassa isojen puolueiden ja lehtien hyökkäyksiltä. Aseet ovat yhäkin Soinin hallussa.
Lukekaa lehtenne oikein ja keskustelkaa kansanedustajien kanssa myös siviilissä ilman muita kuulijoita jos mahdollisuus tulee niin tiedätte ja ymmärrätte enemmän.
Mikä riippumaton on Uusi Suomi? Se on kokoomuksen oma lehti Herlinin perijäsuvun jäsenen nettiin laittama.
Mielestäni omistuspohja ei liity lokkiparvi-ilmiöön. Kyse on huomiojournalismista, kilpaillaan kuka saa julkaistiua ensimmäisenä kohu-uutisen (löytää hyvän saaliin) tai löytää jonkun toisen uutisesta jotain uutta ja paljastavaa, sensaatiota (repii itselleen osan saaliista).
Ja silloin kun itsellä ei ole uutista, referoidaan toisten medioiden juttuja.
Yllättäen Ylekin on vajonnut pitkälle tuon huomiojournalismin syövereihin, sekin haluaa osaltaan olla repimässä yhteisestä saaliista paloja itselleen, vaikka sillä omistuspohjansa ja resurssiensa puolesta olisi mahdollisuus olla muiden yläpuolella ja saalistaa ihan omilla reviireillä. Olla kotka joka parhaat palat saaliistaan napattuaan jättää loppusaaliin lokkien (iltapäivälehtien) reposteltavaksi. Korvolan porukka on vienyt Ylen hannukarpomaiseen reposteluun mutta tekee sen paljon tyylittömämmin kuin Karpo teki omat juttunsa aikanaan.
Huomiojournalismin yleistymistä voi minusta hyvin pitää osoituksena siitä, että yhä harvempi ja yhä suurempi mediatalo kilpailee lukijoiden huomiosta ja irtonumeromyynneistä sekä lukijamääriensä kasvattamisesta ja etenkin mainosrahoista.
Omistajat ovat ahneita ja odottavat osakeomistukselleen tuottoja siitä, että media kasvattaa lukijamääriään ja pystyy hinnoittelemaan mainostilansa kalliimmaksi.
Huomiotalous on juuri sitä, että media ryntäilee ja poukkoilee samojen uutisten perässä, kun lehdet yrittävät viedä uutiset toinen toisensa suusta.
-Jäbä
Miksi sitten Yle on lähtenyt mukaan tuohon huomiojournalismiin.
Yle ei tavoittele voittoa, onko pelkkä katsojalukujen metsästys sekoittanut Ylen toimittajien pään?
jatkuvasti Halla-ahoa selkään. Ihme, että hän jaksaa yhä roikkua uskollisesti porukoissanne, vaikka takana päin vain pilkkaatte häntä. "Halla-aho lietsoi väkivaltaa"? Onpa melkoinen väite soinisteilta. Sääliksi käy Halla-ahoa, joka vielä uskoo selkään häikäilemättämästi puukottavaan, vain omaa etuaan saalistavaan diktaattori Soiniin.
...yleä niin kuin koko nälkäistä lokkiparveakin, suuren saaliin kimppuun,kun löytäjän kirkaisu on kuultu.
Motiivit voivat yksittäisellä toimittajalla olla myöskin puolue-poliittisia
Ylen tavoite oli julkaista kohu-uutinen joka kaataisi pääministerin.
Toki Ylen johtamisjärjestelmästä ja -kulttuurista johtuen ei voitane puhua koko Ylen tavoitteesta, vaan tiettyjen sankaritoimittajiksi itsensä kuvitelleiden k**ipäiden halusta päästä Ervastiksi Ervastin paikalle. Lyödä pöytään skuuppi joka nostaa pääministerin ympärille sellaisen kohun että hän joutuu eroamaan. Vätteiden totuudenmukaisuudella ei niin tarkkaa väliä kunhan saadaan aikaan säpinää, siinä kai motto näille mot toimittajille. Joilla saattoi kaiken takana olla ihan asiallista asiaakin mutta aitoon demarityyliin tolloilivat asiansa politikoinnin jalkoihin. Kaikki mihin demarit ryhtyy kun tuppaa menemään reisille, niin tämäkin yritys.
...Ylen toimittajat ovat ihmisiä ja kilpailevat ammattitaodossa ja sen näyttämisessä samassa laumassa kaupallisen median toimittajien kanssa.
Yle mittaa omien ohjelmiensa suosiota kuuntelija- ja katsojatutkimuksilla, vaikkei se näitä tietoja voikaan käyttää katsojakontaktiensa myymiseen mainostajille niin kuin kaupallinen media tekee.
Hesari kirjoitti joku aika sitten Obaman nimittämän korkeimman oikeuden latinotaustaisen naistuomarin nimittämisestä syntyneestä kohusta. TV kanavilla alettiin nimittämisen jälkeen esittää video-otoksia joissa tuo tuomari saatiinn näyttämään ylimieliseltä liberaaliaktivistilta, joka aikoi tehdä politiikkaa tuomarin virassaan.
Kaikki isot TV kanavat esittivät pätkää kuin yhteisestä soppimuksesta, yksikään ei tarkistanut videoiden taustaa.
USA:ssa on, toisin kuin meillä, myös valtavirtaa vastaan vaeltavia sopuleita. Yksi lehtimies alkoi tutkia miten ihmeessä nuo pätkät löysivät tiensä TV kanaville heti nimityksen jälkeen ja löivät läpi samantien. Kävi ilmi, että pätkät oli muokannut Obaman poliittinen vastustaja joka syötti ne TV kanaville. Tarkemmin asiaa tutkittaessa kävikin ilmi, että nuo otokset oli irroitettu asiayhteydestään sopivasti leikaten ja sanat saatu kuulostamaan poliittiselta manifestilta. Todellisuudessa kyseessä oli ollut tuon tuomarin aiemmassa virassaan pitämän luennon esimerkistä, joka saatiin irrallisena kuulostamaan poliittisesti arveluttavalta. Ja että tuon filmin oli koostanut tietokonenörtti, ei toimittaja. Lähdekritiikittömät toimittajat julkaisivat filminpätkät toinen toistaan lainaten ja saivat aikaan kohun Obaman nimityspolitiikan ympärille.
Tuo esimerkki osoittaa kuinka meilläkin lokkiparvi pyrähtää heti kun joku heittää makupalan. Meillä ei vaan ole niitä jotka katselisivat lokkiparvea ulkopuolelta ja koettaisivat ymmärtää, mitä liikehdinnän takana on.
Sitten meillä on iso joukko vaikkapa nyt Mielipidepankin kaltaisia yksinkertaisia idealisteja, mediakritiikitömiä tolloja, joille sopiva uutinen on aina oikea uutinen.
Varmaan niinkin kuin sanot. Toimittajien kunnianhimossa on nykyisin aimo annos Ervasti-ilmiötä, journalistisen kunnian metsästystä poliittisia vallankäyttäjiä horjuttamalla. Ervastin Irak skandaalin uutisonnista saama, journalistien journalisteille jakama, palkinto kiiltää kaikkien silmissä. Kiiluvasilmäiset toimittajat ovat alkaneet käyttäytyä hyeenalauman lailla saalistaessaan uhriaan.
Tuollaiset palkinnot joita ammattikunnat jakavat itse itselleen ovat degeneroivia. Arkkitehtuuri on muuttunut muoti-ilmiöstä toiseen hyppäämiseksi kun arkkitehdit jakavat toinen toislleen arkkitehtuuripalkintoja sen mukaan kuka kulloinkin on muodin huipulla. Lasirakennuksista, etenkin julkisista, saamme vielä hirvittävän korjauslaskun kannettavaksemme, samalla tavalla kuin nyt joudumme korjaamaan 60-70 lukujen elemettilaatikkoarkkitehtuurin jälkiä. Toimittajat ovat alkaneet degeneroitua YYA ajan itsesensuurin korvauduttua vapauden huumalla jossa vastuu jää kuulijalle, kuten Ylen toimittaja ásian ilmaisi
Kepussa eletään edelleen Brežneviläistä pysähtyneisyyden aikaa.
En ole missään väittänyt Halla-Ahon lietsoneen väkivaltaa. Hän vain aiheutti blogikirjoituksillaan sille otollista ilmapiiriä johon muutamat "roturintamaksi" itseään nimittävät nahkapäät olivat ilmeisen valmiita. Yrittivät jopa kaapata puolueen käsikassarakseen. Lue vaikka tämän palstan vanhoja kirjoituksia, jos et muuten muista.
Soinin maininta joistakin propellipäistä rauhoitti porukoita kummasti.
Jaa, mene ja tiedä. Kepussa eletään vähän sellaista "mites tässä näin kävi" aikaa - siis ihmetellään mitä tehtäisiin kun maa on lamassa ja Kepu hallituksessa. Eihän tämän laman pitänyt näin paha olla.
Bresneviläistä pysähtyneisyyden aikaa eletään demareissa. Siellä ihmetellään edelleen mitä tehtäisiin noin niinkuin ylipäätään. Sekä suunta että ajatus on hukassa- Aatteesta nyt puhumattakaan. Tulevaisuuden suhteen demareilla ei ole vähäisintäkään mietettä.
Toimittajien keskinäinen kilpailu siitä, kuka vittumaisimmin uskaltaa poliitikoista lohkaista, alkoi jo Ahtisaaren presidenttikaudella, kun viidakkorumpu kertoi medialle, ettei pressa nauti sdp:n luottamusta.
Heinäluoman tekohurskaus on ällöttävää nyt, kun kansainvälinen media on nostanut Ahtisaaren nimen esiin ja vakavasti otettavien EU:n presidenttiehdokkaiden joukkoon kysymättä mitään Lipposelta ja demareilta, jotka Ahtisaaren hylkäsivät kymmenen vuotta sitten.
No otetaan lisää näitä ilmiöitä. Tavallaan mediaan liittyy tämä Heinäluoma-ilmiökin. Aina kun hän TV;ssä esiintyy, muutama äänestäjä taas kaikkoaa demareista, niin tekopyhää ja tyhjäpäistä miehen esiintyminen aina on. Tässä tapauksessa tistysti ei ole kyse median tekemisistä, vaan Heinäluoman itsensä olematomista mediataidoista, esiintymiskyvyn ja sanomisen puutteesta. Silloin kun ei ole omaa sanotavaa on tietysti helpointa haukkua muita, ja sitä Eero kyllä osaa. Eikä tyypillisenä demaritollona tajua tekevänsä hallaa koko puolueelleen.
Vähän sama koskee Urpilaisen esiintymisiä. Kompetenssi puuttuu, ja se näkyy pelkkää fraseologiaan turvautumisena.
Media siis korostaa myös ihmisten heikkouksia silloin kun ne ovat silmiinpistäviä, kuten näiden demareiden asiaosaamisen puutteet.