Ajattelen ihan hirveästi sitä mitä muut ajattelevat. Suorastaan stressaan siitä mitä mieltä muut minusta ovat.
Jotenkin mietin, että tykkääkö kukaan minusta. En tiedä mikä kauhea tarve mulla on olla ns. ''kaikkien kaveri'' ja tulla kaikkien kanssa toimeen. Riitelyäkään en kestä yhtään, en kestä sitä jos joku suuttuu.. :/ Mietin toisten sanomisista ja teoista, että jos se nyt ei tykkääkkään kun sanoi niin ja näin. Ja sitten mietin mistä joku voisi olla suuttunut. Eli siis tavallaan analysoin toisten käyttäytymistä päässäni...
Mitenköhän tästä pääsisi eroon? Ärsyttää välillä kun menee omia päiviä pilalle miettiessä, että onkohan joku suuttunut tai inhoaakohan ne mua oikeesti jne...
Uskallan kyllä olla ihan täysin oma itseni, olen ihan täysin minä :D Mutta ehkä siitä sitten tulee se että toisaalta haluaisin olla jotain muuta koska tuntuu etten tämmöisenä omana itsenäni ehkä kelpaa vaan pitäisi olla joku ''normaalimpi'' jne.
Jotenkin mietin, että tykkääkö kukaan minusta. En tiedä mikä kauhea tarve mulla on olla ns. ''kaikkien kaveri'' ja tulla kaikkien kanssa toimeen. Riitelyäkään en kestä yhtään, en kestä sitä jos joku suuttuu.. :/ Mietin toisten sanomisista ja teoista, että jos se nyt ei tykkääkkään kun sanoi niin ja näin. Ja sitten mietin mistä joku voisi olla suuttunut. Eli siis tavallaan analysoin toisten käyttäytymistä päässäni...
Mitenköhän tästä pääsisi eroon? Ärsyttää välillä kun menee omia päiviä pilalle miettiessä, että onkohan joku suuttunut tai inhoaakohan ne mua oikeesti jne...
Uskallan kyllä olla ihan täysin oma itseni, olen ihan täysin minä :D Mutta ehkä siitä sitten tulee se että toisaalta haluaisin olla jotain muuta koska tuntuu etten tämmöisenä omana itsenäni ehkä kelpaa vaan pitäisi olla joku ''normaalimpi'' jne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinun oma elämä jää elämättä kun murehdit tuollaisia-asioita,eikä tarvitse olla "kaikkien kaveri"jos joku ei sinua hyväksy sellaisena kun olet,se on hänen ongelma eikä sinun.
Oletkos ajatellut kuinka paljon energiaa tuollainen miellyttäminen syö sinulta? Sinä "annat"ystävällisyytäsi,kiltteyttäsi muille ja itse et saa mitään.
Kyllä sinä huomaat ne todelliset ystävät jotka on lähelläsi vaikka joskus sanoisit oman mielipiteesi.
Kokeile,huomaat että kukaan ei mene rikki vaikka olisitkin erimieltä jostakin asiasta.
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat,itse olen samanlainen mutta nyt kun on ikää tullut ja lapsia on pakko muuttua ja pitää lasten ja omia puolia sillä ei sitä kukaan muu tee kun sinä itse.
Toivottavasti en loukannut.
Mä olen ihan samanlainen kuin ap, ja siitä on vaikea oikeastaan päästä eroon tuosta ajatuksesta. Olen yrittänyt itselleni selittää että miksi yritän olla liian kiltti koska ei minullekkaan aina olla ja sitten nykyajan ihmiset ovat itsekkäitä. Esimerkki itsekkyydestä: taloyhtiössämme meinattiin alkaa tekemään täysin turhanpäiväistä remppaa ja minua kävi sääliksi erästä vanhaa rouvaa että millä hän tulee maksamaan sitä. Eivät sitä enemmistö ajatelleet muuta kuin omaa napaa että kun heillä vaan on hyvin..eli mitä väliä toisilla. Se remppa ei toteutunut. Nykyajan ihmiset ovat niin itsekkäitä että kumpa me kiltitkin oppisimme joskus itsekkyyden emmekä ajttelisi mitä toiset ajattelevat meistä.
Itsellä sama ongelma. En ole edes täysin oma itseni kaikissa paikoissa koska mietin mitä muut ajattelevat ja minkälaisen vaikutelman muihin olen tehnyt. Luulen tämän johtuvan siitä että minua kiusattiin joskus ala- ja ylä-asteella koulussa jonka jälkeen minusta tuli kohtuu hiljainen sillä en halunnut antaa kenellekkään lisää aiheita kiusaamiseeni. Minua ei niinkään haittaa jos joku suuttuu minulle. Kuitenkin kadun monia asioita joita olen joskus sanonut ja tehnyt ihan sen takia että mietin mitä muut minusta ajattelevat. Minulla on sama ongelma myös netissä vaikka saa anonyymisti kirjoitella. En kirjoita yleensä täysin omaa mielipidettäni vaan yritän olla mahdollisimman neutraali jottei kenellekään muulle tulisi aihetta minua haukkua. Typeräähän tämä on, mutta en vain voi sille mitään. Yritän ajatella että mitä minä teen tai sanon ei kiinnosta muita ja että muilla on omat huolensa ja ongelmansa ja että kukaan ei edes muista mitä olen tehnyt tai sanonut viikon päästä, mutta se ei vain toimi aina.
Mulla on myös netissä sama, että yritän olla jotakin muuta kuin olen, koska olen aivan varma, että jonkun tutun lukiessa tämän viestini, niin heti tietää kuka olen ja siitä aiheutuu sellainen ahdistus, etten uskallakaan enää kijoittaa sitä mitä olisin halunnut.
Mutta olen myöskin pikku hiljaa alkanut opettelemaan sitä, että voin oikeasti olla täysin erimieltä kuin muut, mutta kauniisti. Ei tarvitse oikeasti sanoa "onpa sulla ruma mekko, hyi!" vaan voi ihan todeta et "sulle se sopii, itse en kuitenkaan ostaisi. Mutta onneksi ollaan kaikki erilaisia" ja siihen ystävällinen hymy perään, niin ei se ketään loukkaa ja tällä tavalla saat sanottua oman mielipiteesi =)