Haluaisin lopettaa dokaamisen ihan saman tien. Miten sen oikein tekisin? Suurkulutusta (15-40 annosta per viikko) on kestänyt reilun puolen vuoden ajan. Voinko enää päästä kohtuukäyttäjäksi vai pitääkö ihan lopettaa?
Lopettaminen
Aijlöö
91811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
KUlutuksesi on todella,TODELLA pientä verrattuna oikeeseen suurkuluttajaan,joten juo se keissisi ihan rauhassa ;)
Lopettaminen hoituu samalla tavalla, kuin muillakin lopettaneilla, eli lopettamalla juominen.
Määrät eivät kuulosta kummoisilta, mutta tärkeintä onkin se, mikä on syntyneen riippuvuuden vahvuus.
Kaikki lopettaneet kokevat vieroitusoireita yksilöllisesti. Fyysiset poistuvat nopeasti, mutta hermostolliset ja psyykkiset vaihtelevasti kauankin.
Lopeta tai vähennä, niin näet mitä tuleman pitää. Nekin vaivat ovat väliaikaisia.
Kaikki on kiinni päätöksesi lujuudesta.
apua, älä pelkästään täältä.
Itselläni on aika sama tausta, ja olen nyt ollut muutaman viikon "kuivilla". Mielestäni homman avain on siinä, että keksit juomisen tilalle jotain muuta puuhaa, kyse on pitkälti elämänmuutoksesta. Itse en kokenut itseäni alholistiksi, vaan näin että juomisen johtui elämän tyhjyydestä enemmän kuin viinan himosta. Ja näin sen on näyttänyt käytäntökin, eli kun hankin tyhjyyden tilalle fiksua tekemistä, niin juominen väheni itsestään. Jos tämä ei sinulta onnistu omin voimin, AA lienee oikea paikka päästä alkuun.
Tässä muutama vinkki:
- Hanki jokin liikunnallinen harrastus, jossa ei tee mieli ottaa alkoholia - kävely, juoksu, uinti tms.
- Hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, jotka eivät juo.
- Älä osta mitään alkoholia kotiin.
- Lainaa kirjoja/elokuvia ja kuluta ilta niiden parissa, saat ajatukset pois omasta elämästä.
- Jos olet työssä, järjestä aamuksi sellaisia töitä, joita ei halua/kehtaa krapulassa hoitaa.
- Ajattele vaikeina hetkinä, että tilanne on vain väliaikainen, ikään kuin sairaus joka on vain kärsittävä.
- Jos et saa nukuttua, hanki nukahtamislääkkeitä. Niillä saa unirytmin kuntoon, kunhan vain muistaa, että nekin aiheuttavat paljon käytettyinä riippuvuutta.
- Kirjoita tuntojasi päiväkirjaan, josta on helppo lukea miten paljon joskus ahdisti.
- Tee raittiuslupauksestasi julkinen eli kerro se lähimmille ihmisille, ja jopa pyydä heitä muistuttamaan asiasta.
- Kulje bussin sijaan autolla (edellyttäen, että autoilu estää sinua ottamasta)
On kovin yksilöllistä, kuka kykenee uudestaan kohtuukäyttäjäksi, kuka ei. Itse olen pyrkinyt sellaiseen periaatteeseen, että iloon saan juoda, mutta suruun en, ja omalla kohdallani se toimii, kunhan vain olen rehellinen itselleni. Siis juhlia saan, kun juhlaan on aihetta (2-3 krt/vuosi), mutta yksinäisyyteen, masennukseen ja elämän tyhjyyteen alkoholia en saa käyttää. Se johtaa kohdallani juuri mainitsemaasi turhaan ja elämänlaatua huonontavaan suurkulutukseen.
Tsemppiä!
Sinun "stoorisi" antoi minulle potkua !
Tsemppiä myös.
Lainaus:
"Mielestäni homman avain on siinä, että keksit juomisen tilalle jotain muuta puuhaa, kyse on pitkälti elämänmuutoksesta. Itse en kokenut itseäni alholistiksi, vaan näin että juomisen johtui elämän tyhjyydestä enemmän kuin viinan himosta. Ja näin sen on näyttänyt käytäntökin, eli kun hankin tyhjyyden tilalle fiksua tekemistä, niin juominen väheni itsestään."
Minulla taas kävi niin, että minun piti ensin haluta lopettaa juominen ja myös toteuttaa se. Mielekkyys elämään rupesi löytymään pian sen jälkeen, ilman isompaa yrittämistä. Voimavaraksi löytyivät ne asiait, joita minulla jo elämässäni oli, mutta joita olin laiminlyönyt juomisen takia. Elämänhallinnasta siinä oli kyse.
Useilla juomisen lopettamista yrittävistä kompastuskivenä on se, että hommaa yritetään tehdä juuri toisinpäin, eli lopettamiselle asetetaan ehtoja: "voin lopettaa, JOS keksin ensin jotain juomisen tilalle". Omasta kokemuksestani sanoisin, että itse lopettaminen ei ollut vaikeaa. Vaikeaa oli juoda ensin tarpeeksi pitkään, jotta oivallus lopettamisen välttämättömyydestä tuli. Oltuani jo jonkin aikaa selvin päin ymmärsin myös olevani alkoholisti, eli syy älyttömään juomiseeni selvisi minullekin.
Itse asiassa puhumme ihan samasta asiasta vain hieman eri termein. Pidän jotenkin itsestäänselvyytenä, että halu pitää olla ennen kuin mitään muutosta tapahtuu, ja keskityin lähinnä käytännön tason vinkkeihin. Elämänmuutosta on sekin, että sen ottaa hallintaansa, kun on pitkään ajelehtinut.
Mutta eroa on toki varmaan siinä, miksi ihmiset juovat. Itse en kokenut juovani alkoholin himon takia, vaan juurikin "ajautuvani" elämän tyhjyyttä pakoon baareihin ja ihmisten pariin. Jos olisi olemassa jokin vastaava paikka (aikuisille), mihin olisi yhtä helppo mennä kuin baari, niin moni varmaan vaihtaisi. Ongelma on hieman siinäkin, että alkoholittomiin paikkoihin on vaikeampi mennä kuin baareihin ja etenkin juttuun pääseminen ihmisten kanssa vaatii isomman kynnyksen ylittämisen - kahviloissa on vaikea lähestyä ketään, seurakunnissa on uskonnolinen ilmapiiri, harrastekerhoihin mukaanpääsy kestää, ja kaikkin em. paikkoihin on vaikea mennä vaan "yhdelle" yksinäisyyttään pakoon, vaan vaativat paljon enemmän henkistä sitoutumista, sitä mikä juuri on väsyneellä ihmisellä täysin hukassa.
"Olenko masentunut, koska juon? Juonko, koska olen masentunut?".
Minulla niksi oli juuri siinä, että se elämäni tyhjyys, yksinäisyys ja masennus johtuivat juuri juomisesta, vaikka en sitä tajunnutkaan niin kauan, kun tuntui tarpeelliselta juoda usein. Kaksi viikkoa (viikonloppua) selvänä peräkkäin oli jo pitkä aika.
Perustelin kyllä itselleni ja muille hakeutuvani kuppiloihin keskustelemaan tms., vaikka todellisuudessa en edes tiennyt miksi juon. Tuntui vain siltä, että piti juoda. Lähtötilanne oli aina kumminkin se, että halusin juoda, syyt juomiselle piti keksiä vasta sen jälkeen kun juominen oli jo alkanut - jos joku tuttava sattui kysymään. Mieluiten join tietysti tuttavilta salassa, ettei tarvinut keksiä syitä.
Baariin on helppoa mennä. Siellä tapaa toisia "samanlaisia", hekin ovat hukassa. Seuraa vaihtamalla oman epänormaalin juomisen saa näyttämään lähes normaalilta. Järki yrittää kuiskia, ettei mikään asia omassa elämässä voi muuttua paremmaksi sillä että juo viinaa, mutta alkoholiongelma ei olekaan järjen piiriin kuuluva asia.
Totta turiset. Kyseessä on kierre, jossa syy on seuraus ja seuraus syy. Olennaista lienee se, että tämän kierteen jotenkin tunnistaa ja siitä haluaa eroon. Loppu on sitten lähinnä kiinni itsekurista ja riippuvuuden voimasta.
Pelkän juomisen lopettamisen hankaluus on mielestäni siinä, että tilalle tulee tyhjyys, joka ennemmin tai myöhemmin täyttyy jollain, jos ei muulla niin juomisella (Itse en ole kokenut, että juominen toisi tuota tyhjyyttä, vaan nimenomaan poistaa sitä - ainakin siis humalan ajaksi) Ja jos ei elämään kuulu sen suurempaa täytettä (ihmissuhde, työ, harrastukset) sellaisia pitää hieman keinotekoisestikin keksiä, jotta pääsee raittiuden alkuun. Eivät keppihevoset aina pahasta ole, kunhan ne sellaisiksi tunnistaa.