Siinä on aihetta arvosteluun. Niinkuin on koko äänitekniikassa nykyisin.
Näyttelijät vosivat ottaa oppia Siiri Angerkoskesta Pekka Puupään Justiinan roolissa. Puhe tulee kuin konekivääristä ja joka sanasta saa selvän. Ihailen häntä.
Näyttelijät vosivat ottaa oppia Siiri Angerkoskesta Pekka Puupään Justiinan roolissa. Puhe tulee kuin konekivääristä ja joka sanasta saa selvän. Ihailen häntä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oikeassa olet, Laritsa M.
Joskus olen pohtinut, onko kuulossani niin pahaa vikaa, että olen kuulijana täysi torvi, siis kuulotorvi.
Epäselvä artikulointi koskee myös monia muita kuin näyttelijöitä.
Tähän samaan syssyyn narisen ns. tunnareista. Paitsi että ne ovat tarpeettomia, ne ovat osoittaneet kaukosäätimen tarpeellisuuden. Kun tällainen tunnushälymekkala rämähtää soimaan(?), on pakko tarttua kaukosäätimeen ja napauttaa meteli hiljaiselle.
Muinaisina aikoina radiossa oli tapana muistuttaa, ettei radiota sopinut huudattaa, koska "seinän takana saattaa olla naapuri, joka työn, levon tai sairauden vuoksi tarvitsee hiljaisuutta".
En tarkalleen tiedä, mikä on äänitarkkailijan tehtävä, mutta lähetän terveisiä sinne, missä oletan äänen voimakkuutta säädeltävän: Miettikääpä joskus, miltä lähetys kuulostaa ihan tavallisen tv-katsojan ja kuulijan kotona.
Siiri Angerkoskesta ja Aku Korhosesta pitäisi se oppi ottaa. He ovat oikea malli miten äänen pitäisi kulkea. Nykyään ei saa muusta puheesta selvää kuin ärräpäistä, ne tulevat niin syntisellä hartaudella.
Tuo äänen voimakkuus tv:ssä on ilmeisesti vaikea pala. Tai sit se on tahallinen episodi, siis sormien notkistus voimistelua. Miksi mainoksien ääni pitää kuulua yli muiden ohjelmien. mahtaako edistää ostamista. Epäilen..tai mistä sitä tietää.
Odotan kovasti mieluisaa tv-elokuvailtaa, etenkin TEEMAN klassikkoja. Panen syrjään kirjan tai lehden ja antaudun elokuvan kiehtovaan maailmaan. Kirjojen ohella elokuvat ovat olleet minulle rakkaita pakopaikkoja nuoruudesta lähtien.
Auta armias - katselunautinto keskeytyy jatkuvasti ja odottamatta: musiikki pauhaa yllättäen - milloin milloinkin - ei auta kuin tarttua tuttavani KAUKO SÄÄTIMEN apuun. Hän on kyllä aina auttavainen, mutta en haluaisi vaivata häntä toistuvasti. Kerrostaloasunnossa on kuitenkin tehtävä näin, myöhäisiiltana etenkin. Neuvokee hyvät immeiset miten menetellä!
Pidän kovasti Karjalan kunnailla -sarjasta. Aina särähtää korvaan, kun vaikka pienikin murreasia sanotaan väärin. Luulisi olevan mahdollista löytää hyvä oikeaa murrettakin osaava näyttelijä rooleihin, tulisi uutta vertakin esiintyjiin. Entäs ne yleistyneet loppuyläkiekaisut, mitkä näyttävät pesiytyneen ääntämykseemme, esim. Hanna mainitsemassani sarjassa? KAMALAA! Hanna itse on viehättävä näyttelijä.
Tällaisia mietteitä tänä varhaisena perjantaiaamuna, J-kylän keikkaa jännittäessä.
On myös eräs asiaan liittyvä, nimittäin ajan kulu.
Kun Siiri Angerkoski ja muut puhuivat mekin olimme nuorempia ja paremmin kuuluvia. Äänilaitteet eivät ainakaan olleet parempia.
Minäkään en saa puhutusta tekstistä selvää kuin harvoin. Jos lähetys tapahtuu studio-olosuhteissa saa puheesta paremmin selvää. Jos taas tehdään vaikkapa haastatteluja autenttisissa olosuhteissa, on akustiikka mitä sattuu ja ympäristön hälykin usein häiritsevä.
Hiukan kuulosta: Vanhemmiten kuulo huononee ja näin erityisesti korkeiden äänien osalta. Korkeiden äänien kuulumattomuus taas merkitsee selvyyden huononemista. Kun taas matalat äänet kuuluvat suhteessa voimakkaina, ovat kumina-, kolina-, ym. äänet häiritseviä.
Kun nykylaittein pyritään toistamaan äänet 0-20kHz, pitäisi olla puhesuodatin kuuntelijoille, jossa toisto olisi rajoitettu puhealueelle, joka ennen oli 300-3400 Hz. Muistattehan kuinka hyvin saa puhelinäänestä selvää.
Ajatuksissani on ollut soittaa Yleisradioon ja keskustella asiasta, joka kiusaa meitä, ainakin vanhoja.
Ainoa mikä minua kiusaa uusissa elokuvissa ja kotimaisissa äänitteissä on jatkuva kiroilu ja vitun huutaminen.
Perheohjelmia ja siellä mesotaan hiin lujaa kuin kurkusta tulee, kyllä kuuluu, tosin kuulossani ei ole huomattu mitään vikaa, siksi varmaan kuulen liikaa
luonnollisuuteen. Entispäivän elokuvanäyttelijät olivat teatterista, jossa jo kuuluvaisuuden takia piti puhua selvästi, suureen ääneen.
Enemmänkin minua TV-sarjoissa ja näytelmissä haittaa huono äänentarkkailu, ja -toisto.
Siihen taas useinkin on syynä riittämättömät resurssit, alentuneet käyttövarat.
Sitä olen kuullut näyttelijöidenkin valittaneen.
On surkeaa monesti, kun taustasurinat tulevat suuremmalla, kuin näyttelijän puheääni.
.
Kässärissä on kuiskaamalla niinnykyään sitte kuiskataan, kuuntele sitä sitte jos kuulet.
Nykyään ei puheopetusta ole näyttelijöillä ollenkaan, siltä näyttäis.
Ennenaikaset näyttelijät osasivat puhua, huulien liikkeet ja ilmeet tukivat kuulemista, meikäläinenkin sai siitä selvää.