Avoin kirje pääjohtaja Timo Lankiselle
Suomen ruotsinopettajat ovat huolestuneina seuranneet suomenkielisten lasten ja nuorten ruotsin kielen taitojen nopeaa heikkenemistä. Suurin osa heistä aloittaa ruotsin kielen opiskelun peruskoulun 7. luokalta. Peruskoulun tuntijakoa muutettiin vuonna 1998 siten, että toisen kotimaisen opetuksen resurssia vähennettiin kolmasosalla. Tämä on johtanut jatko-opintojen kannalta kestämättömään tilanteeseen.
Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja Pentti Mäkinen totesi radiohaastattelussa (Yle Vega 26.2.2009) muun muassa, että ”ruotsin kielen taidon puute alkaa olla ongelma työelämässä, kun uudet sukupolvet hallitsevat kieltä huonommin. Opiskelijoille pitää tehdä selväksi miten tärkeää ruotsin kielen taito on yrityksille”.
Tilanteen korjaamiseksi esitämme, että ruotsin kielen opinnot aloitetaan jo peruskoulun 5. luokalta pätevien kieltenopettajien johdolla. Hyvän kielitaidon hankkiminen vaatii pitkäaikaista työtä ja kielikylpykokemukset osoittavat, että varhaisessa vaiheessa aloitettu kieltenopiskelu tuottaa hyviä tuloksia. Lapset oppivat helposti oikean ääntämisen ja arkipäivän tärkeät ilmaisut kielikylpymäisen opetuksen lomassa. Oikean ääntämisen oppiminen parantaa puheen ymmärtämistä, mikä puolestaan rohkaisee lasta itsekin puhumaan.
Nykyjärjestelmän selkeä muuttaminen säästäisi yhteiskunnan koulutukseen käyttämiä varoja. Melkein samoilla resursseilla, mutta eri tavoin järjestettynä, saadaan aikaan parempi lopputulos. Korkea-asteella resursseja voitaisiin käyttää syventäviin opintoihin, eikä perusasioiden kertaamiseen, mikä valitettavasti on tällä hetkellä käytäntö liian monessa korkeakoulussa ja yliopistossa. Varhaisemmalla aloituksella voidaan vaikuttaa myös ammatillisen toisen asteen opiskelijoiden puutteellisen kielitaidon parantamiseen. Suorittajatason tehtäviin valmistuvat tarvitsevat nimenomaan suullista kielitaitoa, mm. lähihoitajat vanhustenhoidossa. Nykyresursseilla ei kansalaisille pystytä takaamaan kielilain antamia oikeuksia ja velvollisuuksia.
Svenska nu -verkoston tarjoamat palvelut ja TOKI-projektin toiminta ovat lisänneet opiskelijoiden kiinnostusta ruotsinkieltä ja pohjoismaista kulttuuria kohtaan. TOKI-projektiin osallistuneiden lukioiden oppilaat ovat saavuttaneet ruotsin kielessä keskimääräistä parempia tuloksia ja näissä kouluissa myös yo-kirjoituksin osallistuneiden määrä on ollut muita lukiota korkeampi. Kimmoke-projekti kuitenkin osoitti, että pelkät projektit eivät takaa jatkuvuutta. Kimmoke-projektin päätyttyä palattiin pian entiselle tasolle. Siksi on tärkeää tehdä peruskoulun tuntijaon yhteydessä kestävän kehityksen turvaavia päätöksiä.
Yhteiskunnan palvelujen kannalta on myös tärkeää, että lapset, nuoret ja heidän huoltajansa saavat riittävän varhaisessa vaiheessa tietoa kielitaidon merkityksestä jatko-opintojen kannalta.
Helsingissä 21.9.2009
Suomen ruotsinopettajat ry Svenska Finlands folkting Gunvor Kronman
Sisko Harkoma Kimmo Sasi Svenska nu
puheenjohtaja II varapuheenjohtaja styrgruppsordförande
Suomen ruotsinopettajat ovat huolestuneina seuranneet suomenkielisten lasten ja nuorten ruotsin kielen taitojen nopeaa heikkenemistä. Suurin osa heistä aloittaa ruotsin kielen opiskelun peruskoulun 7. luokalta. Peruskoulun tuntijakoa muutettiin vuonna 1998 siten, että toisen kotimaisen opetuksen resurssia vähennettiin kolmasosalla. Tämä on johtanut jatko-opintojen kannalta kestämättömään tilanteeseen.
Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja Pentti Mäkinen totesi radiohaastattelussa (Yle Vega 26.2.2009) muun muassa, että ”ruotsin kielen taidon puute alkaa olla ongelma työelämässä, kun uudet sukupolvet hallitsevat kieltä huonommin. Opiskelijoille pitää tehdä selväksi miten tärkeää ruotsin kielen taito on yrityksille”.
Tilanteen korjaamiseksi esitämme, että ruotsin kielen opinnot aloitetaan jo peruskoulun 5. luokalta pätevien kieltenopettajien johdolla. Hyvän kielitaidon hankkiminen vaatii pitkäaikaista työtä ja kielikylpykokemukset osoittavat, että varhaisessa vaiheessa aloitettu kieltenopiskelu tuottaa hyviä tuloksia. Lapset oppivat helposti oikean ääntämisen ja arkipäivän tärkeät ilmaisut kielikylpymäisen opetuksen lomassa. Oikean ääntämisen oppiminen parantaa puheen ymmärtämistä, mikä puolestaan rohkaisee lasta itsekin puhumaan.
Nykyjärjestelmän selkeä muuttaminen säästäisi yhteiskunnan koulutukseen käyttämiä varoja. Melkein samoilla resursseilla, mutta eri tavoin järjestettynä, saadaan aikaan parempi lopputulos. Korkea-asteella resursseja voitaisiin käyttää syventäviin opintoihin, eikä perusasioiden kertaamiseen, mikä valitettavasti on tällä hetkellä käytäntö liian monessa korkeakoulussa ja yliopistossa. Varhaisemmalla aloituksella voidaan vaikuttaa myös ammatillisen toisen asteen opiskelijoiden puutteellisen kielitaidon parantamiseen. Suorittajatason tehtäviin valmistuvat tarvitsevat nimenomaan suullista kielitaitoa, mm. lähihoitajat vanhustenhoidossa. Nykyresursseilla ei kansalaisille pystytä takaamaan kielilain antamia oikeuksia ja velvollisuuksia.
Svenska nu -verkoston tarjoamat palvelut ja TOKI-projektin toiminta ovat lisänneet opiskelijoiden kiinnostusta ruotsinkieltä ja pohjoismaista kulttuuria kohtaan. TOKI-projektiin osallistuneiden lukioiden oppilaat ovat saavuttaneet ruotsin kielessä keskimääräistä parempia tuloksia ja näissä kouluissa myös yo-kirjoituksin osallistuneiden määrä on ollut muita lukiota korkeampi. Kimmoke-projekti kuitenkin osoitti, että pelkät projektit eivät takaa jatkuvuutta. Kimmoke-projektin päätyttyä palattiin pian entiselle tasolle. Siksi on tärkeää tehdä peruskoulun tuntijaon yhteydessä kestävän kehityksen turvaavia päätöksiä.
Yhteiskunnan palvelujen kannalta on myös tärkeää, että lapset, nuoret ja heidän huoltajansa saavat riittävän varhaisessa vaiheessa tietoa kielitaidon merkityksestä jatko-opintojen kannalta.
Helsingissä 21.9.2009
Suomen ruotsinopettajat ry Svenska Finlands folkting Gunvor Kronman
Sisko Harkoma Kimmo Sasi Svenska nu
puheenjohtaja II varapuheenjohtaja styrgruppsordförande
Vastaukset 4
Vanhimmat
Timo Lankinen on? Onko pakkoruotsittaja vai suomenkielen kannattaja? Opetusministeriön virat on vuosien mittaan täytetty monilla suomenruotsalaisilla ja ruotsinmielisillä virkamiehillä koska Rkp on saanut tahtonsa läpi ja päässyt opetusministereiksi.
vaan tärkeintä Rkp:lle on mikä kanta asianomaisella on ruotsin kieleen ja ruotsalaisuuteen. Rkp:lle on usein parempi, että ruotsinmielisiä päätöksiä tekee suomenkielinen virkamies kuin suomenruotsalainen itse. Tällöin esiintyvää kritiikkiä ei voi suunnata Rkp:hen sillä ne voivat aina sanoa, että se on täysin suomenkielisten tekemä päätös. Rkp sanookin, että se haluaa vaikuttaa asioihin jo aikaisessa vaiheessa ja tämä "vaikuttaminen" on juuri sitä sopivien päättäjien haravoimista ja joita voidaan tukea kun henkilövalintoja tehdään.
Miksi tätä kannanottoa ei julkaistu YLEn tai Helsingin Sanomien uutisissa ?
Tämähän koskettaa nimenomaan suomenkielistä väestöä !
Voisivat muksut kysyä, miksi opettaja haluaa kiduttaa meitä vielä kaksi vuotta lisää ?
Ruotsinkielinen media on tätä pullollaan, ainoastaan suomenkielinen vaikenee. Se mikä onkin ihmeellistä on se, että se jota asiat ensisijaisesti koskettavat eivät saa mitään tietoa asioista ja tämä on suomenkielisen median vika. Jossakin kulisseissa toimii gestapo joka sanelee mitä saa kirjoittaa ja mitä ei.
Nyt viimeksi tällaista sai kokea suomenruotsalainen journalisti jonka lehtiartikkeli oli jopa Rkp:lle ja Stefan Wallinille liikaa, tyttöraukka sai porttikiellon Rkp:n tiedotustilaisuuteen.