Olisin kovin kiitollinen jos joku ehtisi paneutua minunkin asioihini hetkeksi. Erityisesti ihmissuhdeasiat vaivaavat taas mieltä, olisikohan vihdoin minunkin aika löytää oma rakas? Entä miten menevät asiat läheisen ystäväni, oinastytön, kanssa? Osaanko olla oikealla tavalla avuksi? Pääsenkö eroon tunteistani ja jatkuuko ystävyytemme? Tarkoituksenani on myös ollut hankkiutua eroon kaikesta ylimääräisestä vastuuhommasta elämässäni, lähdenkö oikeaan suuntaan näin tehdessäni?
Ehtisikö joku katsoa minullekin?
tähti*
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet auttavainen, kaunis luonne,
mutta kehottaisin Sinua ettet ota harteillesi ylimääräistä taakkaa ja liikaa myötäelä muiden murheita.
Sinulla alkaa haastava, palkitseva ja riemullinen elämänvaihe,
joten tarvitset powerisi nyt itseäsi varten
että saat kerrankin elämässäi nauttia oikein rauhassa hyvästä joita kohdallesi tulee.
Olet hyvä ystävä ja pidetty,
mutta muista että vähempikin riittää.
Suunta jonne menet on tismalleen oikea.
Kiitos kovasti kauniista sanoista ja vaivannäöstä Terhi!