Mitä teit...

Olin ollut jo pitkään pois kotiseudulta ja nähnyt enää harvoin kavereitani. No yksi sai sitten lapsen, jota kävin katsomassa noin kuukausi siitä kun oli päässyt kotiin. Kaverini kysyi että tulisinko lapsen kummiksi. Johon vastasin kysymyksellä "Ettekö ketään muuta ole saanut, eikö kukaan muu olisi kiinnostunut?". Ehdotin vielä paria läheisempää kaveria tilalleni, mutta ei kuulemma haluneet. Sanoinkin, että taidatte vaan tällä konstilla toivoa että minua näkisi vähän useammin tässä suunnassa.
No, sanoin, että suostun, jos kerran muita ei ole. Ja kaverini vielä suostui kaiken jahkaamiseni jälkeen...ei ymmärrä.

Tästä on nyt neljä vuotta, eikä käynnit omalta osaltani ole lisääntyneet, päinvastoin. Käyn kerran-kaksi vuodessa, niin kuin hekin minun luonani. Välit on etäiset ja hiipumaan päin. Koska miksi lapsi paikkaisi kaverisuhdetta kun se ei paikkaa parisuhteitakaan.

Kun pyydettiin ensimmäistä kertaa kummiksi, ilmoitin heti ilosta ja onnesta hihkuen; tottakai !!Olin oikein iloinen pyynnöstä ja sovittiin että soitellaan myöhemmin (olin valitettavasti vähän pahassa paikassa tuolloin).Tämä kummilapsi on tyttö.

Seuraavana kun pyydettiin kummiksi ,oli kyse monikkoperheestä jossa on kaksi poikaa ja tyttö. Minulle soitettiin ja kysyttiin haluanko tulla heidän tytön kummiksi.Vastasin että oi mielellään.Mutta siihen perään heti kysyin että onko pojilla jo kummit? (koska minulla oli jo yski tyttökummilapsi ja tiedossa oli toinen tyttökummilapsi). Hän kertoi että on ollu hankalaa miettiä näitä kummeja ja jokaiselle tulee kolme kummia,mutta katsotaan. Lopuksi sanoin että ei tarvitse ruveta vaihtelemaan jos kummit jo valmiina,tottakai ryhdyn kenen tahansa heidän lapsista kummiksi. Kun menin seuraavan kerran kylään he ilmoittivat että olen keskimmäisen lapsen, pojan kummi. Hyvä mieli jäi ja olen iloinen, vaikka vähän mielessä kaivertikin että ajattelevatko vanhemmat tosiaan ettei tyttö kelvannut kummilapsekseni..sehän oli vain kysymys.mutta juu nyt kaikki hyvin ja oon sanut olla paljon näiden värikkäässä elämässä mukana!!!ihania jokainen! pyrin kuitenkin eniten heistä huomioimaan kummipoikaani vaikka toki näitä sisaruksiakin.

Kolmas kummilapsi on tosi läheisen sukulaisen lapsi ja olin tiennyt aina että kunhan tämä syntyy minusta tulee hänen kummi ja oli tosi iloinen,taas kerran:)))

mitään ihmeempiä -- meille se ilmoitettiin "te ootte sitten sen toisen
kummeja". tilanne meni sekunnissa ohitse. mitään ei kysytty ym.
niinpä sitten ajatukset kummiudesta lyövätkin meillä esim lahjojen oston
suhteen ristiin. Itse jo 3 kummilasta, enempää en suostu enää ottamaan.

Meillä ei ole lapsia eikä hankittakaan (ei sairauksia vaantäysinomasta tahdosta).