Suomalainen judokenttä on lamaantunut. Henki on kadoksissa ja kiinnostus lajia kohtaan nimenomaan huippu-urheiluna on hävinnyt. Judokat itse eivät enää miellä lajiaan kilpa- ja huippu-urheiluna vaan jonain vapaa-ajan harrasteena ja ajanvietepuuhasteluna. Tässä on koko ongelman ydin miksi laji sukeltaa jatkuvasti syvemmälle. Mitä tarjottavaa parhaillakaan valmennusguruilla on lajille joka ei ole sitoutunut huippu-urheiluun ja jonka kenttä ei puhalla yhteen hiileen urheilullisen menestymisen takaamiseksi?
Suomalaisen (kilpa)judon ongelma ei siis ole mediapimennossa, rahan tai resulssien puutteessa vaan asenteessa ja hengessä.
Mitäs noille tekis? Empäs tiedä. Ensin kai pitäisi myöntää että ongelma on olemassa. Vaan myönnetäänkö sitä? Mielestäni ei.
Suomalaisen (kilpa)judon ongelma ei siis ole mediapimennossa, rahan tai resulssien puutteessa vaan asenteessa ja hengessä.
Mitäs noille tekis? Empäs tiedä. Ensin kai pitäisi myöntää että ongelma on olemassa. Vaan myönnetäänkö sitä? Mielestäni ei.
Vastaukset 2
Vanhimmat
koko suomen judohistorian suomessa on aina ollut ainoastaan kourallinen tosipelaajia. tällä hetkellä kv-taso on laajentunut ja sen myötä koventunut. suomessa on hyvin vähän täyspäiväisiä urheilijoita ja niistäkin osa vain luulee tekevänsä riittävästi töitä menestyksen eteen. menestyminen vaatii noin 20 h treeniä viikossa ja riittävästi oikeaa asennoitumista. asennoitumiseen tulee yhdistää myös se psyykkinen työ jota tarvitaan fyysisen työn lisäksi toinen 10-20 h viikkoon (oikeanlainen vastustajien scouttaus), jonka avulla ne matsit käännetään itselle.
Suomalainen judokenttä ei minun mielestäni kokonaan ole lamautunut. Seuroissa toimitaan, kipailuissa käydään ja kaikki "näyttää" hyvältä.
Kuitenkin meiltä puuttuvat valmentajat ja siinä mielessä olemme lamassa.
Vain valmentaja voi luoda innostuneen, hyvin harjoittelevan tavoitteellisen kilpailijan. Joku aika sitten keskusteltiin avauksesta, jossa judoliitto olisi halunnut pohtia nuorten urheilijoiden valmentajien kanssa suuntaviivoja, keinoja yms. jolla liito, alue ja seurat voisivat yhdessä tehdä mahdollisimman hyvää jälkeä. Tilaisuus ei totetutunut koska valmentajia ei ole kuin kourallinen. Ei ollut kenen kanssa keskustella ja visioida.
Tuolla yläpuolella puhutaan harjoitus ja tuntimääristä. Varmaan ihan oikeaa asiaa mutta ilman valmentajaa on ihan turha puhua yhtään mistään.