Perinteeksi kaksi kertaa vuodessa muodostunut TV-ladyjen ilta

Transtaustainen nainen voi lähteä koska tahansa muiden naisten kanssa vaikka mihin. Niin minä teen enkä valita. Tuon ilmoituksen mukaiset "tyttöjen" illat ei kovin paljon kiinnosta, koska voin lähteä muuallekin bilettämään ja jos meikkausta tarvitsen menen tavalliseen kosmetologiliikkeeseen (osaan hyvin itsekin).

valittaa kirjoitti:

Transtaustainen nainen voi lähteä koska tahansa muiden naisten kanssa vaikka mihin. Niin minä teen enkä valita. Tuon ilmoituksen mukaiset "tyttöjen" illat ei kovin paljon kiinnosta, koska voin lähteä muuallekin bilettämään ja jos meikkausta tarvitsen menen tavalliseen kosmetologiliikkeeseen (osaan hyvin itsekin).

Vielä päässyt alkuun tuon hoidon kanssa kun meni jälleen 10-vuotta sängyn pohjalla. Maailma kun romahtaa niskaan tämän mies - nais asian kanssa. Olisi mukavaa olla vain oman ikäluokan nais-seurassa. Olihan tuossa hieman nuorempaa nais-seuraa tarjolla, joka ei itseasiassa ymmärtänyt minua ja asiaani. Minulta odotettiin pikemminkin miehisyyttä ja seurustelusuhdetta kuin ns. ystävyys suhdetta.

Minun pitäisi vain saada jostakin naisystävyys ihan oman mielenterveyden vuoksi. Pitääkö sitä hakea mielenterveystoimistosta? Turhauttavaa mennä puhumaan niitä samoja asioita läpi mitä tässä puhutaan uudestaan. Normaalisti ystävyys-suhde on jotakin muuta.

Hoitoa kirjoitti:

Vielä päässyt alkuun tuon hoidon kanssa kun meni jälleen 10-vuotta sängyn pohjalla. Maailma kun romahtaa niskaan tämän mies - nais asian kanssa. Olisi mukavaa olla vain oman ikäluokan nais-seurassa. Olihan tuossa hieman nuorempaa nais-seuraa tarjolla, joka ei itseasiassa ymmärtänyt minua ja asiaani. Minulta odotettiin pikemminkin miehisyyttä ja seurustelusuhdetta kuin ns. ystävyys suhdetta.

Minun pitäisi vain saada jostakin naisystävyys ihan oman mielenterveyden vuoksi. Pitääkö sitä hakea mielenterveystoimistosta? Turhauttavaa mennä puhumaan niitä samoja asioita läpi mitä tässä puhutaan uudestaan. Normaalisti ystävyys-suhde on jotakin muuta.

Onhan se todellakin helpompaa kun on naisten kanssa samalla viivalla, ystävyyssuhteiden luominen onnistuu helpommin. Miehen näköisen ihmisen on vaikeaa luoda pelkkää ystävyyssuhdetta naisiin, vaikka kuinka tuntisi itsensä naiseksi. En edes halunnut yrittää aiemmin, nyt noiden ystävyyssuhteiden luominen tuntuu helpolta.

Jos kyse on asioista jotka kuuluisivat mielenterveyspuolelle, hyväkään ystävä ei jaksa niitä kuunnella jatkuvasti. Mielenterveystoimisto ei ole lainkaan huono vaihtoehto. Siellä kannattaa käydä jotta transtutkimukset eivät lopahda mielenterveyskysymyksiin jos niihin aikoo myöhemmin.

Minulla meni reippaasti enemmän kuin tuollainen 10 vuoden jakso, mutta nyt asiat on hyvin.

lokjijgij kirjoitti:

Onhan se todellakin helpompaa kun on naisten kanssa samalla viivalla, ystävyyssuhteiden luominen onnistuu helpommin. Miehen näköisen ihmisen on vaikeaa luoda pelkkää ystävyyssuhdetta naisiin, vaikka kuinka tuntisi itsensä naiseksi. En edes halunnut yrittää aiemmin, nyt noiden ystävyyssuhteiden luominen tuntuu helpolta.

Jos kyse on asioista jotka kuuluisivat mielenterveyspuolelle, hyväkään ystävä ei jaksa niitä kuunnella jatkuvasti. Mielenterveystoimisto ei ole lainkaan huono vaihtoehto. Siellä kannattaa käydä jotta transtutkimukset eivät lopahda mielenterveyskysymyksiin jos niihin aikoo myöhemmin.

Minulla meni reippaasti enemmän kuin tuollainen 10 vuoden jakso, mutta nyt asiat on hyvin.

Eihän hoitamattoman trans-sukupuolisen henkistä elämää hoida kukaan. Vaikka laki sanoo, että trans-sukupuoliseksi katsottu ihminen pitää lähettää tutkimuksiin, niin mitään muuta käytännön hoitoa ei ole olemassa kuin se fyysisen sukupuolen korjaaminen. Jostakin kumman syystä miehet luulevat, että kun toisella on kerta miehen vartalo, niin asia kuulunee jollakin tavalla heille. Ellei se mies saa akkuporkoneellaan silkkilakanoita sänkyyni, niin menkööt pois. Jostakin kumman syystä minäkin vedän puoleeni miehiä kuin kakka kärpäsiä. Joku autotuunari ilkkuu kun harrastekokemuksella pyrin pitämään autoni ajokelpoisena, että pääsen kauppaan. On kuulemma pikkupoikien tekemistä. Tekemistä on mutta naisen. Miehet saattaa asuttaa kotirauhan suojaaman tilani ja ilkkua kun kerta "ryyppään yksin". Heidän sikailut kun ei kiinnosta ja he tuskin on kiinnostunut minun Madonnan musiikkivideosta. Vaikka pystyttäisin valomainoksen siitä, että koen olevani nainen, niin kyseessä on jokin tiitti-miitti taikka tappiinsa viritetty tiitti-tisujuttu.

Minä kun saatan pelätä jopa hammaslääkäriä, niin millä joku kuvittelee minun jaksavan hoidon alusta loppuun kun lähipiirin asenne on se, että olen tyhmä kuin saapas taikka miksi minun pitää tehdä jotakin sellaista. Teen mitä tahansa, niin teen aina väärin. Kaiken pitää olla kuin vaaleanpunaisesta pilvilinnasta naispuolisten lähimmäisten mielestä. Minkä minä sille voin, että minut katsotaan fyysisesti mieheksi ja että puolustusvoimien posti kolahtaa luukustani ja että työpaikalla joudun miesten pukuhuoneeseen kuunteleman niitä sikamaisuuksia. Ei toivon pilkahdustakaan kun naispuolinen työkaveri ei osaa edes käynnistää henkilöautoa. Pitäisi kait olla työvoimatoimstossa katsemassa kuin paperikoulutettu e.t. riistää toiselta vilpillisillä perusteilla päivärahoja saadaksen sosiaalista seuraa taikka purkamassa alkoholisoituneiden miesten kanssa pesukoneita kun kerta virkaloiselle ilkuin. Mihin jäi se perustuslaillinen oikeus valita työ, ammatti ja elinkeino ja ihmisten yhdenvertainen kohtelu, oikeus sosiaaliturvaan ja ihmisarvoiseen elämään?

Minä olen terveyskeskuksen ohjeesta soittanut mielenterveystoimistoon jossa ollaan sanottu, että mene trans-sukupuolisuus asioidesi kanssa metsään. Mene kouluttautumaan tai sinua kohdellaan kuin sikaa. Minä en voi siihen sanoa muuta kuin, että vaihda sinä vajaa nutturapää itse öljysi taikka maksa siitä vähintää 70e.

Miksi minä en saa olla kuin joitain sekunteja tässä maailmassa henkisesti hyvinvoiva? Miksi minulla ei ole ketään joka sanoisi, että tule tänne meidän naisten kanssa katsomaan ja tekemään meidän juttuja.

Henkisenä ongelmana kirjoitti:

Eihän hoitamattoman trans-sukupuolisen henkistä elämää hoida kukaan. Vaikka laki sanoo, että trans-sukupuoliseksi katsottu ihminen pitää lähettää tutkimuksiin, niin mitään muuta käytännön hoitoa ei ole olemassa kuin se fyysisen sukupuolen korjaaminen. Jostakin kumman syystä miehet luulevat, että kun toisella on kerta miehen vartalo, niin asia kuulunee jollakin tavalla heille. Ellei se mies saa akkuporkoneellaan silkkilakanoita sänkyyni, niin menkööt pois. Jostakin kumman syystä minäkin vedän puoleeni miehiä kuin kakka kärpäsiä. Joku autotuunari ilkkuu kun harrastekokemuksella pyrin pitämään autoni ajokelpoisena, että pääsen kauppaan. On kuulemma pikkupoikien tekemistä. Tekemistä on mutta naisen. Miehet saattaa asuttaa kotirauhan suojaaman tilani ja ilkkua kun kerta "ryyppään yksin". Heidän sikailut kun ei kiinnosta ja he tuskin on kiinnostunut minun Madonnan musiikkivideosta. Vaikka pystyttäisin valomainoksen siitä, että koen olevani nainen, niin kyseessä on jokin tiitti-miitti taikka tappiinsa viritetty tiitti-tisujuttu.

Minä kun saatan pelätä jopa hammaslääkäriä, niin millä joku kuvittelee minun jaksavan hoidon alusta loppuun kun lähipiirin asenne on se, että olen tyhmä kuin saapas taikka miksi minun pitää tehdä jotakin sellaista. Teen mitä tahansa, niin teen aina väärin. Kaiken pitää olla kuin vaaleanpunaisesta pilvilinnasta naispuolisten lähimmäisten mielestä. Minkä minä sille voin, että minut katsotaan fyysisesti mieheksi ja että puolustusvoimien posti kolahtaa luukustani ja että työpaikalla joudun miesten pukuhuoneeseen kuunteleman niitä sikamaisuuksia. Ei toivon pilkahdustakaan kun naispuolinen työkaveri ei osaa edes käynnistää henkilöautoa. Pitäisi kait olla työvoimatoimstossa katsemassa kuin paperikoulutettu e.t. riistää toiselta vilpillisillä perusteilla päivärahoja saadaksen sosiaalista seuraa taikka purkamassa alkoholisoituneiden miesten kanssa pesukoneita kun kerta virkaloiselle ilkuin. Mihin jäi se perustuslaillinen oikeus valita työ, ammatti ja elinkeino ja ihmisten yhdenvertainen kohtelu, oikeus sosiaaliturvaan ja ihmisarvoiseen elämään?

Minä olen terveyskeskuksen ohjeesta soittanut mielenterveystoimistoon jossa ollaan sanottu, että mene trans-sukupuolisuus asioidesi kanssa metsään. Mene kouluttautumaan tai sinua kohdellaan kuin sikaa. Minä en voi siihen sanoa muuta kuin, että vaihda sinä vajaa nutturapää itse öljysi taikka maksa siitä vähintää 70e.

Miksi minä en saa olla kuin joitain sekunteja tässä maailmassa henkisesti hyvinvoiva? Miksi minulla ei ole ketään joka sanoisi, että tule tänne meidän naisten kanssa katsomaan ja tekemään meidän juttuja.

Kummallista tekstiä, mutta ehkäpä olet masentunut ja voisit tarvitakin mielenterveystoimiston palveluja. Kannattaisikohan ottaa niskastaan kiinni ja ryhdistäytyä. Niinhän se on ettei kukaan tule tyrkyttämään niitä henkisiä hoitoja, itse pitää pyristellä pinnalle omin voimin tai avustaen. Tämä nykyinen transsukupuolisten hoitotapa on todettu parhaaksi vaihtoehdoksi jos ihminen kokee todella sukupuoliristiriitaa. Kun ruumis saadaan oikean malliseksi koettuun sukupuoleen nähden, nämä henkiset taakat häviää, niin kävi minullakin.

Minulla ei ole ollut ennen eikä nyt naisenakaan porukkaa tuppaamassa seuraani kotiin, vaikka en pistäisi mitenkään pahakseni jos joku mukava mies seurakseni tulisikin. Naisporukat olen löytänyt ja teen paljonkin kaikenlaista heidän kanssaan. En kerro taustoistani uusia ihmisiä tavatessani, eihän muutkaan naiset kerro vaikkapa että on ollut kohdunkaulasyöpä, mutta se on leikattu ja on nyt täysin terve. Minä teen kaiken, autoremontista mekon ompelemiseen jos on tarvetta. Mukava muutos oli siirtyä naisten joukkoon kuuntelemaan juttuja. Aika samoja juttuja ne on, aiheet vain vaihtuu. Miehet puhuvat urheilusta, autoista ja naisista. Naiset puhuvat vaatteista, muodista ja miehistä. Työtä sain tehdä rauhassa prosessin ajankin.

Miksi siis olet luovuttanut? Jos koet todellakin sukupuoliristiriitaa, pyydä lähete transtutkimuksiin, äläkä ravaa siellä mielenterveystoimistossa.

tuntuu oudolta kirjoitti:

Kummallista tekstiä, mutta ehkäpä olet masentunut ja voisit tarvitakin mielenterveystoimiston palveluja. Kannattaisikohan ottaa niskastaan kiinni ja ryhdistäytyä. Niinhän se on ettei kukaan tule tyrkyttämään niitä henkisiä hoitoja, itse pitää pyristellä pinnalle omin voimin tai avustaen. Tämä nykyinen transsukupuolisten hoitotapa on todettu parhaaksi vaihtoehdoksi jos ihminen kokee todella sukupuoliristiriitaa. Kun ruumis saadaan oikean malliseksi koettuun sukupuoleen nähden, nämä henkiset taakat häviää, niin kävi minullakin.

Minulla ei ole ollut ennen eikä nyt naisenakaan porukkaa tuppaamassa seuraani kotiin, vaikka en pistäisi mitenkään pahakseni jos joku mukava mies seurakseni tulisikin. Naisporukat olen löytänyt ja teen paljonkin kaikenlaista heidän kanssaan. En kerro taustoistani uusia ihmisiä tavatessani, eihän muutkaan naiset kerro vaikkapa että on ollut kohdunkaulasyöpä, mutta se on leikattu ja on nyt täysin terve. Minä teen kaiken, autoremontista mekon ompelemiseen jos on tarvetta. Mukava muutos oli siirtyä naisten joukkoon kuuntelemaan juttuja. Aika samoja juttuja ne on, aiheet vain vaihtuu. Miehet puhuvat urheilusta, autoista ja naisista. Naiset puhuvat vaatteista, muodista ja miehistä. Työtä sain tehdä rauhassa prosessin ajankin.

Miksi siis olet luovuttanut? Jos koet todellakin sukupuoliristiriitaa, pyydä lähete transtutkimuksiin, äläkä ravaa siellä mielenterveystoimistossa.

Kaikkihan täällä tietänsä taistelee auki, mutta miksi sen arkipäivän pitää olla sitä jatkuvaa taistelua korjausprosessiin asti ja mihin sillä lailla sitten pyritään, että laki painottuu siihen, että pitää lähettää tutkimuksiin ja hoitoon jos epäillään trans-sukupuolisuutta? Onko laki valmisteltu sitä silmälläpitäen, etti trans-sukupuolisille ole haluttu antaa minkäänmoista hoitoa? Saavathan täällä luunsa murtaneet kipsin, syvään haavaan tikkejä, päänsärkyyn asperiniia ja diabeetekseen insuliinia. Henkisesti huonosti voiva saa mielenterveydenhoitoa ja jos haluaa huoleettomasti ja murheettomasti ulkoilla, niin pururatoja ja jalkakäytäviä riittää ja ellei kukaan muu, niin poliisi turvaa liikkumisen rauhan.

Niinhän minäkin mekkoni silitän ja autoni huollan joskin sen verran pärstäkerrointa, etten rauhassa saa sitä rättiä ostaa etteikö mummo olisi ilkkumassa taikka autoani huoltaa etteikö joku mummo taikka autotuunari olisi mussuttamassa. En minä sinne mielenterveystoimistoon olisi koskaan edes mennyt elleivät lähimmäiset olisi minua sinne työntäneet ja sitten kun tuhosivat seitsämättä sadatta kertaa hyvinvointiani, niin minun ja asiaani ei enää mielenterveystoimistossa haluttu kuullakkaan. Aina löytyy jokin porsaanreikä josta jokin kaukainen sukulainen pääsee vinkumaan taikka naapuri pummaamaan keskikaljaa 04.00 taikka valittamssa jotain työ tai raha-asiaa vaikka en ole heille penniäkään velkaa.

Uskovaiset kokoontuvat kirkkoon, tiitit omiin iltamiinsa ja autotuunarit tapahtumiinsa. Trans-sukupuoliselle ei ole olemassa kuin jotain virtuaalihömppää. Varmasti jokaisella naisella on olemassa oma ystävänsä jollekka purkaa sydäntä ja jonka kanssa ihmetellä elämäänsä. Jokaisella autotuunarilla on olemassa omat kaveriporukkansa jossa jakaa tuunausvinkkejään.

Mitä sitten kun olen jaksanut taistella tieni korjausprosessin läpi. Menenkö sillä kertaa naistenvessaan nurkkaan pyyhkimään silmäkulmiani siksi, että olkalaukkuvalintani on jonkun mielestä väärä. Jokaiella muulla on joku ihminen joka istuu viereen ja sanoo, että sinut hyväksytään sellaisena kun olet ja että voit jakaa arkipäiväset asiasi minun kanssani. Minäpä en saa muuta kuin ilkeitä vaikuttavia huutoja siitä minkälainen homo olen ja että naapurille pitäisi olla varattuna keskikaljapaketti siltä varalta, että juomat loppuu aamuyöllä ja jotka saan takaisin viikonpäästä keljuilujen kera.

Siltä varalta, että joku tekee tästä jonkun ruokailuasian, niin tänään on luvassa italianpataa, perunaa, riisipiirakkaa, juustoa,margarinia ja makkaraa. Tipattomuutta n.120 päivää ja yöunta normaalit 6-8 tuntia. Vai pitääkö tätäkin elämää mennä teemään hullujenhuoneelle??

Se on kirjoitti:

Kaikkihan täällä tietänsä taistelee auki, mutta miksi sen arkipäivän pitää olla sitä jatkuvaa taistelua korjausprosessiin asti ja mihin sillä lailla sitten pyritään, että laki painottuu siihen, että pitää lähettää tutkimuksiin ja hoitoon jos epäillään trans-sukupuolisuutta? Onko laki valmisteltu sitä silmälläpitäen, etti trans-sukupuolisille ole haluttu antaa minkäänmoista hoitoa? Saavathan täällä luunsa murtaneet kipsin, syvään haavaan tikkejä, päänsärkyyn asperiniia ja diabeetekseen insuliinia. Henkisesti huonosti voiva saa mielenterveydenhoitoa ja jos haluaa huoleettomasti ja murheettomasti ulkoilla, niin pururatoja ja jalkakäytäviä riittää ja ellei kukaan muu, niin poliisi turvaa liikkumisen rauhan.

Niinhän minäkin mekkoni silitän ja autoni huollan joskin sen verran pärstäkerrointa, etten rauhassa saa sitä rättiä ostaa etteikö mummo olisi ilkkumassa taikka autoani huoltaa etteikö joku mummo taikka autotuunari olisi mussuttamassa. En minä sinne mielenterveystoimistoon olisi koskaan edes mennyt elleivät lähimmäiset olisi minua sinne työntäneet ja sitten kun tuhosivat seitsämättä sadatta kertaa hyvinvointiani, niin minun ja asiaani ei enää mielenterveystoimistossa haluttu kuullakkaan. Aina löytyy jokin porsaanreikä josta jokin kaukainen sukulainen pääsee vinkumaan taikka naapuri pummaamaan keskikaljaa 04.00 taikka valittamssa jotain työ tai raha-asiaa vaikka en ole heille penniäkään velkaa.

Uskovaiset kokoontuvat kirkkoon, tiitit omiin iltamiinsa ja autotuunarit tapahtumiinsa. Trans-sukupuoliselle ei ole olemassa kuin jotain virtuaalihömppää. Varmasti jokaisella naisella on olemassa oma ystävänsä jollekka purkaa sydäntä ja jonka kanssa ihmetellä elämäänsä. Jokaisella autotuunarilla on olemassa omat kaveriporukkansa jossa jakaa tuunausvinkkejään.

Mitä sitten kun olen jaksanut taistella tieni korjausprosessin läpi. Menenkö sillä kertaa naistenvessaan nurkkaan pyyhkimään silmäkulmiani siksi, että olkalaukkuvalintani on jonkun mielestä väärä. Jokaiella muulla on joku ihminen joka istuu viereen ja sanoo, että sinut hyväksytään sellaisena kun olet ja että voit jakaa arkipäiväset asiasi minun kanssani. Minäpä en saa muuta kuin ilkeitä vaikuttavia huutoja siitä minkälainen homo olen ja että naapurille pitäisi olla varattuna keskikaljapaketti siltä varalta, että juomat loppuu aamuyöllä ja jotka saan takaisin viikonpäästä keljuilujen kera.

Siltä varalta, että joku tekee tästä jonkun ruokailuasian, niin tänään on luvassa italianpataa, perunaa, riisipiirakkaa, juustoa,margarinia ja makkaraa. Tipattomuutta n.120 päivää ja yöunta normaalit 6-8 tuntia. Vai pitääkö tätäkin elämää mennä teemään hullujenhuoneelle??

ja toivon että luet nämä rivit myös sillä ajatuksella.

"Kaikkihan täällä tietänsä taistelee auki, mutta miksi sen arkipäivän pitää olla sitä jatkuvaa taistelua korjausprosessiin asti ja mihin sillä lailla sitten pyritään, että laki painottuu siihen, että pitää lähettää tutkimuksiin ja hoitoon jos epäillään trans-sukupuolisuutta? "
Taistelua se oli minullakin jokunen vuosikymmen ja ajattelin jo jättää sikseen. Onneksi elämä tölväisi eteenpäin ja lähdin tutkimuksiin ja sain elämäni ojennukseen kahlaamalla hoidot läpi. Ja se todella kannatti!

"Onko laki valmisteltu sitä silmälläpitäen, etti trans-sukupuolisille ole haluttu antaa minkäänmoista hoitoa? Saavathan täällä luunsa murtaneet kipsin, syvään haavaan tikkejä, päänsärkyyn asperiniia ja diabeetekseen insuliinia."
Meillä se kipsi katkenneeseen jalkaan on juuri nämä hormonihoidot, parran poistot ja korjausleikkaukset. Kun hoitoprosessi on saatu valmiiksi kuten noissa esimerkeissäsikin, palaamme terveinä yhteiskuntaan.

"Niinhän minäkin mekkoni silitän ja autoni huollan joskin sen verran pärstäkerrointa, etten rauhassa saa sitä rättiä ostaa etteikö mummo olisi ilkkumassa taikka autoani huoltaa etteikö joku mummo taikka autotuunari olisi mussuttamassa."
Valitettavasti tuollainen, samoin kuin ne kaljaa pummaavat naapurit, tekevät sen että pahimmillaan voi prosessin päätyttyä joutua muuttamaan pois paikkakunnalta. Sitä minäkin pelkäsin kun olin juuri ostanut asunnon kun aloitin prosessini. Naapurit olivat tunteneet minut miehenä ja olivat jotenkin ymmällään ylimenokautena, mutta suhteet lämpenivät taas kun prosessi oli ohi ja tunnustin väriä olemalla nainen.

"Uskovaiset kokoontuvat kirkkoon, tiitit omiin iltamiinsa ja autotuunarit tapahtumiinsa. Trans-sukupuoliselle ei ole olemassa kuin jotain virtuaalihömppää."
Ilmeisesti asut jossain kauempana näistä isommista kaupungeista, kun et ole löytänyt muuta kuin virtuaalihömppää. Helsingissä on säännöllisesti viikoittain kaikille transihmisille vertaistukitapaamisia. Transnaisilla kerran kuussa omansa ja vielä joitakin muita eri teemoilla. Eri transihmisryhmille on kokoontumisia Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa (ilmeisesti myös Turussa). Valtakunnallisia viikonlopun kestäviä tapahtumia on transsukupuolisille pari kertaa vuodessa (mm. marraskuun puolivälissä TransHelsinki).

"Varmasti jokaisella naisella on olemassa oma ystävänsä jollekka purkaa sydäntä ja jonka kanssa ihmetellä elämäänsä."
Olen yllättynyt kun näitä ystäviä on ilmaantunut prosessin päätyttyä, vaikka ennen sitä jopa välttelin ystävystymistä.

"Mitä sitten kun olen jaksanut taistella tieni korjausprosessin läpi. Menenkö sillä kertaa naistenvessaan nurkkaan pyyhkimään silmäkulmiani siksi, että olkalaukkuvalintani on jonkun mielestä väärä."
Näinkin voi käydä, ei ne naisetkaan niin kovin kilttejä ole, joku voi todellakin räväyttää että se olkalaukku on väärä. Mutta se on sitten itsestä kiinni miten siihen suhtautuu, nainen tietenkin vähän herkemmin.

"Minäpä en saa muuta kuin ilkeitä vaikuttavia huutoja siitä minkälainen homo olen ja että naapurille pitäisi olla varattuna keskikaljapaketti siltä varalta, että juomat loppuu aamuyöllä ja jotka saan takaisin viikonpäästä keljuilujen kera."
Entäpä jos siinä käykin kuten minulla, muut ihmiset havaitsivatkin että olenkin todellisuudessa nainen ja naisena en ole saanut mitään huuteluita. Hiljenisivätköhän ne naapurisikin kun havaitsisivat mikä olet pohjimmiltasi. Naapurit voi kouluttaa ja sanoa kylmästi klo 4.00 ovella että kaljaa ei ole, tai et edes avaa ovea. En ole koskaan antanut kavereille lainaksi juotavaa, eikä kukaan enää kysykään kun tietää tapani. Hyvälle ystävälle voin paukun tarjota yhdessä istuessamme.

"Siltä varalta, että joku tekee tästä jonkun ruokailuasian, niin tänään on luvassa italianpataa, perunaa, riisipiirakkaa, juustoa,margarinia ja makkaraa."
No jaa, kerronpa oman ruokalistani. Tuossa aiemmin söin lounaaksi lihapullakastiketta ja perunamuusia tomaattien kera. Juuri sain uunista viimeisen pellillisen karjalanpiirakoita (niitä aitoja perunatäytteisiä), siinäpä iltapalaa useammaksikin päiväksi.

Älä luovuta! Ellet ole vielä valmis lähtemään transtutkimuksiin, hakeudu johonkin yllämainituille paikkakunnille vertaistapaamiseen. Jos asut liian kaukana, puhelimella tai sähköpostilla voi ottaa yhteyttä järjestöihin. Täältä et saa kunnollista tietoa ja apua, ehkäpä vain vittuilua. Toivottavasti nämä rivit auttoivat edes hiukan eteenpäin.

tosissani... kirjoitti:

ja toivon että luet nämä rivit myös sillä ajatuksella.

"Kaikkihan täällä tietänsä taistelee auki, mutta miksi sen arkipäivän pitää olla sitä jatkuvaa taistelua korjausprosessiin asti ja mihin sillä lailla sitten pyritään, että laki painottuu siihen, että pitää lähettää tutkimuksiin ja hoitoon jos epäillään trans-sukupuolisuutta? "
Taistelua se oli minullakin jokunen vuosikymmen ja ajattelin jo jättää sikseen. Onneksi elämä tölväisi eteenpäin ja lähdin tutkimuksiin ja sain elämäni ojennukseen kahlaamalla hoidot läpi. Ja se todella kannatti!

"Onko laki valmisteltu sitä silmälläpitäen, etti trans-sukupuolisille ole haluttu antaa minkäänmoista hoitoa? Saavathan täällä luunsa murtaneet kipsin, syvään haavaan tikkejä, päänsärkyyn asperiniia ja diabeetekseen insuliinia."
Meillä se kipsi katkenneeseen jalkaan on juuri nämä hormonihoidot, parran poistot ja korjausleikkaukset. Kun hoitoprosessi on saatu valmiiksi kuten noissa esimerkeissäsikin, palaamme terveinä yhteiskuntaan.

"Niinhän minäkin mekkoni silitän ja autoni huollan joskin sen verran pärstäkerrointa, etten rauhassa saa sitä rättiä ostaa etteikö mummo olisi ilkkumassa taikka autoani huoltaa etteikö joku mummo taikka autotuunari olisi mussuttamassa."
Valitettavasti tuollainen, samoin kuin ne kaljaa pummaavat naapurit, tekevät sen että pahimmillaan voi prosessin päätyttyä joutua muuttamaan pois paikkakunnalta. Sitä minäkin pelkäsin kun olin juuri ostanut asunnon kun aloitin prosessini. Naapurit olivat tunteneet minut miehenä ja olivat jotenkin ymmällään ylimenokautena, mutta suhteet lämpenivät taas kun prosessi oli ohi ja tunnustin väriä olemalla nainen.

"Uskovaiset kokoontuvat kirkkoon, tiitit omiin iltamiinsa ja autotuunarit tapahtumiinsa. Trans-sukupuoliselle ei ole olemassa kuin jotain virtuaalihömppää."
Ilmeisesti asut jossain kauempana näistä isommista kaupungeista, kun et ole löytänyt muuta kuin virtuaalihömppää. Helsingissä on säännöllisesti viikoittain kaikille transihmisille vertaistukitapaamisia. Transnaisilla kerran kuussa omansa ja vielä joitakin muita eri teemoilla. Eri transihmisryhmille on kokoontumisia Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa (ilmeisesti myös Turussa). Valtakunnallisia viikonlopun kestäviä tapahtumia on transsukupuolisille pari kertaa vuodessa (mm. marraskuun puolivälissä TransHelsinki).

"Varmasti jokaisella naisella on olemassa oma ystävänsä jollekka purkaa sydäntä ja jonka kanssa ihmetellä elämäänsä."
Olen yllättynyt kun näitä ystäviä on ilmaantunut prosessin päätyttyä, vaikka ennen sitä jopa välttelin ystävystymistä.

"Mitä sitten kun olen jaksanut taistella tieni korjausprosessin läpi. Menenkö sillä kertaa naistenvessaan nurkkaan pyyhkimään silmäkulmiani siksi, että olkalaukkuvalintani on jonkun mielestä väärä."
Näinkin voi käydä, ei ne naisetkaan niin kovin kilttejä ole, joku voi todellakin räväyttää että se olkalaukku on väärä. Mutta se on sitten itsestä kiinni miten siihen suhtautuu, nainen tietenkin vähän herkemmin.

"Minäpä en saa muuta kuin ilkeitä vaikuttavia huutoja siitä minkälainen homo olen ja että naapurille pitäisi olla varattuna keskikaljapaketti siltä varalta, että juomat loppuu aamuyöllä ja jotka saan takaisin viikonpäästä keljuilujen kera."
Entäpä jos siinä käykin kuten minulla, muut ihmiset havaitsivatkin että olenkin todellisuudessa nainen ja naisena en ole saanut mitään huuteluita. Hiljenisivätköhän ne naapurisikin kun havaitsisivat mikä olet pohjimmiltasi. Naapurit voi kouluttaa ja sanoa kylmästi klo 4.00 ovella että kaljaa ei ole, tai et edes avaa ovea. En ole koskaan antanut kavereille lainaksi juotavaa, eikä kukaan enää kysykään kun tietää tapani. Hyvälle ystävälle voin paukun tarjota yhdessä istuessamme.

"Siltä varalta, että joku tekee tästä jonkun ruokailuasian, niin tänään on luvassa italianpataa, perunaa, riisipiirakkaa, juustoa,margarinia ja makkaraa."
No jaa, kerronpa oman ruokalistani. Tuossa aiemmin söin lounaaksi lihapullakastiketta ja perunamuusia tomaattien kera. Juuri sain uunista viimeisen pellillisen karjalanpiirakoita (niitä aitoja perunatäytteisiä), siinäpä iltapalaa useammaksikin päiväksi.

Älä luovuta! Ellet ole vielä valmis lähtemään transtutkimuksiin, hakeudu johonkin yllämainituille paikkakunnille vertaistapaamiseen. Jos asut liian kaukana, puhelimella tai sähköpostilla voi ottaa yhteyttä järjestöihin. Täältä et saa kunnollista tietoa ja apua, ehkäpä vain vittuilua. Toivottavasti nämä rivit auttoivat edes hiukan eteenpäin.

Kuten todettu, niin olen jo tutkimuksissa ollut, jotka sittemmin jäi kesken voimattomuuden vuoksi. Asiaa tässä lämmitellyt pitkään kunnes huomasin, että jollakin ukopulisella taholla on enemmän mielenkiintoa minua ja tekemisiäni kohtaan. Jokunen ajatus jälleen tästä aiheesta nostaa hieman virkeyttä. Tapasin erään miehen, joka toi esille ne kinkkisemmät kysymykset. Hän on kiinnostunut kun tv:kin pauhuttaa asiaa ja että hän haluaa tavata sen kaltaisen ihmisen ja lukea näitä juttuja. Näille tapauksille voisin suositella setan verkkosivuja, itse hain sieltä vain transtukipisteen sähköpostitiedot kun ei ota elämä sujuakseen.

Toivottavasti todella joku asiasta liikaa kiinnostunut ja näitä viestejä lukeva mies ymmärtäisi, ettei tämä ei ole miehille liiemmin kuuluva asia ja että ne meikatut talonmiehet ovat eri maata kuin trans-sukupuoliset. Pitänee nähtävästi myös olla varuillaan tuon ihon kurinta aineen kanssa kun alkaa posket punoittamaan käsittelyn jälkeen ja on päässyt puuteritkin loppumaan. Alkavat muutoin transtutkimuksissa valittamaan, että vain ryyppää.

Ei siinä mitään, onhan televisiovalintanikin väärä. Sen olisi lähipiirin mielestä olla pieni ja söötti olohuoneen nurkassa. Minulla kun ei tuota sosiaalista seuraa liiemmin ole, niin katselen mieluusti tuota laajakuvaa josta näkee musavideonkin. Autovalintanikin on väärä, onhan se sen merkkinen ja mallinen, että jollakin johtajalla olisi saattanut 20-vuotta sitten olla sen kaltainen laite. Yrityksen nimiinhän se auto on alunperin rekistöröity ja varmasti jollakin "johtajalla" se on ollutkin, mutta ikänsä puolesta likimain kaatopaikalla ja kilometrien puolesta puolet elämää edessä. Kaikkihan minä aina väärin teen. Jos sitten soitan miespuoliselle serkulleni ja kysyn meikkausvinkkejä kun hän niitä elämänohjeita niin auliisti jakaa. Vaikka sen tuhat ja sata kertaa ilmoittaisi, että on pohjimiltaan nainen ja toinenkin sen tunnustaa, niin silti aivan sikamaisuuttaan käyvät kiinni siihen miehiseen ulkokuoreen ikäänkuin tietäisivät jotakin testosteroiinista enemmän kuin minä.

Eipä työhuolia ole kun entinen työnantaja laittoi löysästi kuristetun kissan rääkymään asioitni pienen ihmisoikeusloukkaksen kera.

Eläköön elämä! Rk 7,62 seuraa elämässä vaikka sukupuoli korjaantuisikin. Olisihan se mukavaa saada joskus OMAN sukupuolen seuraakin.

tosissani... kirjoitti:

ja toivon että luet nämä rivit myös sillä ajatuksella.

"Kaikkihan täällä tietänsä taistelee auki, mutta miksi sen arkipäivän pitää olla sitä jatkuvaa taistelua korjausprosessiin asti ja mihin sillä lailla sitten pyritään, että laki painottuu siihen, että pitää lähettää tutkimuksiin ja hoitoon jos epäillään trans-sukupuolisuutta? "
Taistelua se oli minullakin jokunen vuosikymmen ja ajattelin jo jättää sikseen. Onneksi elämä tölväisi eteenpäin ja lähdin tutkimuksiin ja sain elämäni ojennukseen kahlaamalla hoidot läpi. Ja se todella kannatti!

"Onko laki valmisteltu sitä silmälläpitäen, etti trans-sukupuolisille ole haluttu antaa minkäänmoista hoitoa? Saavathan täällä luunsa murtaneet kipsin, syvään haavaan tikkejä, päänsärkyyn asperiniia ja diabeetekseen insuliinia."
Meillä se kipsi katkenneeseen jalkaan on juuri nämä hormonihoidot, parran poistot ja korjausleikkaukset. Kun hoitoprosessi on saatu valmiiksi kuten noissa esimerkeissäsikin, palaamme terveinä yhteiskuntaan.

"Niinhän minäkin mekkoni silitän ja autoni huollan joskin sen verran pärstäkerrointa, etten rauhassa saa sitä rättiä ostaa etteikö mummo olisi ilkkumassa taikka autoani huoltaa etteikö joku mummo taikka autotuunari olisi mussuttamassa."
Valitettavasti tuollainen, samoin kuin ne kaljaa pummaavat naapurit, tekevät sen että pahimmillaan voi prosessin päätyttyä joutua muuttamaan pois paikkakunnalta. Sitä minäkin pelkäsin kun olin juuri ostanut asunnon kun aloitin prosessini. Naapurit olivat tunteneet minut miehenä ja olivat jotenkin ymmällään ylimenokautena, mutta suhteet lämpenivät taas kun prosessi oli ohi ja tunnustin väriä olemalla nainen.

"Uskovaiset kokoontuvat kirkkoon, tiitit omiin iltamiinsa ja autotuunarit tapahtumiinsa. Trans-sukupuoliselle ei ole olemassa kuin jotain virtuaalihömppää."
Ilmeisesti asut jossain kauempana näistä isommista kaupungeista, kun et ole löytänyt muuta kuin virtuaalihömppää. Helsingissä on säännöllisesti viikoittain kaikille transihmisille vertaistukitapaamisia. Transnaisilla kerran kuussa omansa ja vielä joitakin muita eri teemoilla. Eri transihmisryhmille on kokoontumisia Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa (ilmeisesti myös Turussa). Valtakunnallisia viikonlopun kestäviä tapahtumia on transsukupuolisille pari kertaa vuodessa (mm. marraskuun puolivälissä TransHelsinki).

"Varmasti jokaisella naisella on olemassa oma ystävänsä jollekka purkaa sydäntä ja jonka kanssa ihmetellä elämäänsä."
Olen yllättynyt kun näitä ystäviä on ilmaantunut prosessin päätyttyä, vaikka ennen sitä jopa välttelin ystävystymistä.

"Mitä sitten kun olen jaksanut taistella tieni korjausprosessin läpi. Menenkö sillä kertaa naistenvessaan nurkkaan pyyhkimään silmäkulmiani siksi, että olkalaukkuvalintani on jonkun mielestä väärä."
Näinkin voi käydä, ei ne naisetkaan niin kovin kilttejä ole, joku voi todellakin räväyttää että se olkalaukku on väärä. Mutta se on sitten itsestä kiinni miten siihen suhtautuu, nainen tietenkin vähän herkemmin.

"Minäpä en saa muuta kuin ilkeitä vaikuttavia huutoja siitä minkälainen homo olen ja että naapurille pitäisi olla varattuna keskikaljapaketti siltä varalta, että juomat loppuu aamuyöllä ja jotka saan takaisin viikonpäästä keljuilujen kera."
Entäpä jos siinä käykin kuten minulla, muut ihmiset havaitsivatkin että olenkin todellisuudessa nainen ja naisena en ole saanut mitään huuteluita. Hiljenisivätköhän ne naapurisikin kun havaitsisivat mikä olet pohjimmiltasi. Naapurit voi kouluttaa ja sanoa kylmästi klo 4.00 ovella että kaljaa ei ole, tai et edes avaa ovea. En ole koskaan antanut kavereille lainaksi juotavaa, eikä kukaan enää kysykään kun tietää tapani. Hyvälle ystävälle voin paukun tarjota yhdessä istuessamme.

"Siltä varalta, että joku tekee tästä jonkun ruokailuasian, niin tänään on luvassa italianpataa, perunaa, riisipiirakkaa, juustoa,margarinia ja makkaraa."
No jaa, kerronpa oman ruokalistani. Tuossa aiemmin söin lounaaksi lihapullakastiketta ja perunamuusia tomaattien kera. Juuri sain uunista viimeisen pellillisen karjalanpiirakoita (niitä aitoja perunatäytteisiä), siinäpä iltapalaa useammaksikin päiväksi.

Älä luovuta! Ellet ole vielä valmis lähtemään transtutkimuksiin, hakeudu johonkin yllämainituille paikkakunnille vertaistapaamiseen. Jos asut liian kaukana, puhelimella tai sähköpostilla voi ottaa yhteyttä järjestöihin. Täältä et saa kunnollista tietoa ja apua, ehkäpä vain vittuilua. Toivottavasti nämä rivit auttoivat edes hiukan eteenpäin.

Pukeuduitko ennen prosessia ja jos, niin päivällä/illalla/alan paikoissa/missä ja miten?

Vielä.. kirjoitti:

Pukeuduitko ennen prosessia ja jos, niin päivällä/illalla/alan paikoissa/missä ja miten?

Kauan-kauan sitten pukeuduin kuten ympäristö minulta odotti, eli miehen vaatteisiin. Jonkin aikaa ennen prosessin alkamista pukeuduin kokoaikaisesti naisten vaatteisiin, vaikkakin melko androgyyniin tyyliin.

kun halutaan kirjoitti:

Kauan-kauan sitten pukeuduin kuten ympäristö minulta odotti, eli miehen vaatteisiin. Jonkin aikaa ennen prosessin alkamista pukeuduin kokoaikaisesti naisten vaatteisiin, vaikkakin melko androgyyniin tyyliin.

Minkä ikäisenä aloit tprosessin?

Ikää kirjoitti:

Minkä ikäisenä aloit tprosessin?

enkä sitä halua sanoakaan, mutta luultavasti vanhimpana ja "aikuisen naisen" juhlat oli jo kaukana takanapäin vaikka ne vietettiinkin kravattiherrana ison sukulais- ja tuttavajoukon kanssa. Seuraavan tasakympin elämäni suurimman synttärilahjan antoikin Sinde. En olisi ikinä uskonut että näiden juhlien väliin olisi elämässäni tapahtunut näin suuria elämänmuutoksia.

ei kysytä kirjoitti:

enkä sitä halua sanoakaan, mutta luultavasti vanhimpana ja "aikuisen naisen" juhlat oli jo kaukana takanapäin vaikka ne vietettiinkin kravattiherrana ison sukulais- ja tuttavajoukon kanssa. Seuraavan tasakympin elämäni suurimman synttärilahjan antoikin Sinde. En olisi ikinä uskonut että näiden juhlien väliin olisi elämässäni tapahtunut näin suuria elämänmuutoksia.

Miten siellä töölön pesuhuoneessa lopulta kävi?

Miten siellä kirjoitti:

Miten siellä töölön pesuhuoneessa lopulta kävi?

Joku olla noin hanurista?

Tällä palstallahan on kaupalliset ilmoitukset kielletty, joten varmaankin tuo tapahtuma on ilmainen. Tai sitten väärässä paikassa ja pitää poistaa.

........ kirjoitti:

Tällä palstallahan on kaupalliset ilmoitukset kielletty, joten varmaankin tuo tapahtuma on ilmainen. Tai sitten väärässä paikassa ja pitää poistaa.

"Tai sitten väärässä paikassa ja pitää poistaa."

Niinpä. Alkuperäinen postaaja (janina77), jolla on tunnukset, voinee sen tehdä ja samalla räjäyttää koko viestiketjun viestiavaruuteen - niin halutessaan. Mutta hänen intresseissään lienee pitää viestiä nähtävänä. Ylläpitohan voisi poistaa viestin, milloin haluaa.

Hintatietoinen kirjoitti:

"Tai sitten väärässä paikassa ja pitää poistaa."

Niinpä. Alkuperäinen postaaja (janina77), jolla on tunnukset, voinee sen tehdä ja samalla räjäyttää koko viestiketjun viestiavaruuteen - niin halutessaan. Mutta hänen intresseissään lienee pitää viestiä nähtävänä. Ylläpitohan voisi poistaa viestin, milloin haluaa.

Nykyään täällä voi poistaa viestin ilman että hierarkia muuttuu. En ole seurannut häviääkö kirjoittajan poistaman viestin perässä olevat ketjut, viestipaikkahan säilyy merkinnällä että viesti on poistettu. Jos ketju säilyy niin tämäkin keskustelu säilyisi, mutta aloitusotsikko katoaisi ja ketju muuttuisi jotenkin epämääräiseksi aiheeltaan. Aloittajahan teki ilmoituksen samasta tapahtumasta aiemminkin ja poisti sen (poistomerkintä näkyy vielä) mutta en muista oliko siihen kukaan vastannut, ainakaan vastauksia ei ei ole nyt näkyvissä.