Oikeus ei siis löytänyt pitävää näyttöä siitä, että Jäätteenmäki olisi yllyttänyt Mannista vuotamaan hänelle salassa pidettäviä tietoja, ja siksi jätti Jäätteenmäen tuomitsematta. Erikoista on, että oikeus silti katsoo asiakseen ilmoittaa pitävänsä Mannisen kertomusta ensimmäisen tapaamisen syystä ja myöhemmästä tapahtumainkulusta uskottavampana kuin Jäättenmäen tarinaa. Ikään kuin oikeus haluaisi tähdentää, että valehteleehan toki Jäätteenmäki, mutta siitähän häntä ei syytetty.
Näin ovat nähneet asian myös ne lehdet, joita olen silmäillyt. Niihin ei tosin sisälly kepulaisia. Helsingin Sanomat toteaa pääkirjoituksessaankin, että ”Käräjäoikeuden tuomioon sisältyvä todistelun arviointi on Jäätteenmäelle kiusallinen. Oikeus nimittäin toteaa, että se pitää Mannisen kertomusta syytteen alaisista tapahtumista luotettavampana kuin Jäätteenmäen”. Samaan viittaa Jaakko Hautamäki kolumnissaan, mikä on otsikoitu ”Päättyikö piina todella?” Kolumnissaan hän toteaa mm: ”Osa kansasta näkee aina edessään yötä päivää yllättäen raksuttavan faksin”, ja jatkaa ”Jäätteenmäki on oppinut kantapään kautta, että kansan ja poliitikkojen silmissä poliittiseksi skandaaliksi muuttunutta asiaa ei saa pysäytetyksi millään keinolla. Ehkä ainoa keino olisi jonkin tarpeeksi arvovaltaisen tahon väliintulo. Sellaista ei viime kesänä löytynyt”.
Samoilla linjoilla olivat myös jo eiliset iltalehdet ja samoihin asioihin kiinnittää huomiota myös tämän aamun Kaleva. Eli noiden lehtien mielestä oikeus pikemminkin vahvisti Jäätteenmäen valehtelun kuin vapautti hänet siitä, ja ovat sitä mieltä, että Jäätteenmäki saa kantaa siitä koituvaa poliittista taakkaansa jopa entistä raskaampana.
Yhteenvetona totean, että Jäätteenmäki hankki laittomasti haltuunsa salaisia tietoja, joihin hän ei ollut oikeutettu. Näin hän saattoi kiipeliin virkamiehen, puoluetoverinsa, jota hän ei yrittänyt suojella vaan päinvastoin leimasi hänet syylliseksi lainrikkomuksiin. Jäätteenmäki käytti saamiaan tietoja ei suinkaan sen jalommassa tarkoituksessa kuin itsensä ja puolueensa vaalivoiton saamiseksi. Bushin ja Lipposen keskustelujen luonteesta kehitelty peitetarina huvittaa varmaan fiksumpia kepulaisiakin. Nahkansa pelastaakseen Jäätteenmäki valehteli tuossa prosessissa koko ajan, mutta niin taitamattomasti, että ei häntä uskonut oikeus enempää kukaan ajattelukykyinen kansalainen. Jäätteenmäki sai maksaa menettelyistään poliittisesti menettämällä pääministerin paikkansa ja kepu maksaa siitä nyt alenevana kannatuksena. Jäätteenmäki on leimatunut loppuiäkseen, mikä ei voi olla vaikuttamatta hänen poliittiseen käyttöarvoonsa ja menestykseensä.
HS:n kolumnisti Hautamäki toteaa ironisesti, että Jäätteenmäki sai nyt esiintyä oikeusjutun jälkeen ensiksi samassa paikassa, missä hän keväällä kertoi ”puhuvansa niin totta kuin voi”. Mitenkähän totta hän nyt puhui hurskastelevan tuntuisessa lausunnossaan?
TV1:n lauantaiseurassa esiintyi puheenjohtaja ja eduskunnan puhemies Paavo Lipponen. Kontrasti oli melkoinen tuohon Jäätteenmäkeen ja muihinkin nyt esille tulleisiin kepulaisiin ja heidän esittämäänsä pikkupolitikointiinsa nähden! Siinä esiintyi valtiomies! Hänen näkemyksensä tämän päivän Suomesta, Euroopasta ja koko maailmasta on omaa luokkaansa avarakatseisuudessaan ja toisaalta olennaisuuksiin kohdistuessaan. Myös hänen tulevaisuuden visionsa, näkemyksensä siitä, miten kehitys etenee, mitä tulee tapahtumaan ja mitä tulisi tehdä ja miten, on ylivertaisen terävä kehen tahansa toiseen suomalaiseen poliitikkoon verrattuna. Hänen vastuuntuntonsa yhteisten asioittemme ja koko maamme tilasta on käsin kosketeltava. Jälleen hän myös osoitti olevansa herkkä ja tunteva ihminen liikuttuessaan kyyneliin haastattelun aluksi esillä olleesta eilisestä järkyttävästä bussiturmasta puhuttaessa ja hänen ilmaistessaan osanottonsa uhrien läheisille.
Tuli jotenkin turvallinen olo tuota Lipposen esiintymistä katsoessani. Siinä on mies, johon voi luottaa. Onneksi hän on myös tehtävissä, jotka ovat itse asiassa meidän vaikutusvaltaisimpia: korkeimman valtioelimen, eduskunnan, puhemiehenä ja nyt taas suurimman puolueemme, sosialidemokraattien puheenjohtajana. Mikä opastaja, tuki ja taustavoima myös presidentille ja hallitukselle! Olkaamme hänestä kiitollisia ja toivokaamme hänelle vielä pitkää uraa korkeissa tehtävissä. Pitkäikäistä sukua nyt vähän yli 60-vuotias Lipponen on, sillä nyt hän oli lähdössä isänsä 90-vuotispäiville ja hänen 89-vuotias äitinsä myös elää. Muistettakoon, että Paasikivi oli jo lähes 80-vuotias tullessaan presidentiksi, mihin vielä Paavo ehtiikään!
Näin ovat nähneet asian myös ne lehdet, joita olen silmäillyt. Niihin ei tosin sisälly kepulaisia. Helsingin Sanomat toteaa pääkirjoituksessaankin, että ”Käräjäoikeuden tuomioon sisältyvä todistelun arviointi on Jäätteenmäelle kiusallinen. Oikeus nimittäin toteaa, että se pitää Mannisen kertomusta syytteen alaisista tapahtumista luotettavampana kuin Jäätteenmäen”. Samaan viittaa Jaakko Hautamäki kolumnissaan, mikä on otsikoitu ”Päättyikö piina todella?” Kolumnissaan hän toteaa mm: ”Osa kansasta näkee aina edessään yötä päivää yllättäen raksuttavan faksin”, ja jatkaa ”Jäätteenmäki on oppinut kantapään kautta, että kansan ja poliitikkojen silmissä poliittiseksi skandaaliksi muuttunutta asiaa ei saa pysäytetyksi millään keinolla. Ehkä ainoa keino olisi jonkin tarpeeksi arvovaltaisen tahon väliintulo. Sellaista ei viime kesänä löytynyt”.
Samoilla linjoilla olivat myös jo eiliset iltalehdet ja samoihin asioihin kiinnittää huomiota myös tämän aamun Kaleva. Eli noiden lehtien mielestä oikeus pikemminkin vahvisti Jäätteenmäen valehtelun kuin vapautti hänet siitä, ja ovat sitä mieltä, että Jäätteenmäki saa kantaa siitä koituvaa poliittista taakkaansa jopa entistä raskaampana.
Yhteenvetona totean, että Jäätteenmäki hankki laittomasti haltuunsa salaisia tietoja, joihin hän ei ollut oikeutettu. Näin hän saattoi kiipeliin virkamiehen, puoluetoverinsa, jota hän ei yrittänyt suojella vaan päinvastoin leimasi hänet syylliseksi lainrikkomuksiin. Jäätteenmäki käytti saamiaan tietoja ei suinkaan sen jalommassa tarkoituksessa kuin itsensä ja puolueensa vaalivoiton saamiseksi. Bushin ja Lipposen keskustelujen luonteesta kehitelty peitetarina huvittaa varmaan fiksumpia kepulaisiakin. Nahkansa pelastaakseen Jäätteenmäki valehteli tuossa prosessissa koko ajan, mutta niin taitamattomasti, että ei häntä uskonut oikeus enempää kukaan ajattelukykyinen kansalainen. Jäätteenmäki sai maksaa menettelyistään poliittisesti menettämällä pääministerin paikkansa ja kepu maksaa siitä nyt alenevana kannatuksena. Jäätteenmäki on leimatunut loppuiäkseen, mikä ei voi olla vaikuttamatta hänen poliittiseen käyttöarvoonsa ja menestykseensä.
HS:n kolumnisti Hautamäki toteaa ironisesti, että Jäätteenmäki sai nyt esiintyä oikeusjutun jälkeen ensiksi samassa paikassa, missä hän keväällä kertoi ”puhuvansa niin totta kuin voi”. Mitenkähän totta hän nyt puhui hurskastelevan tuntuisessa lausunnossaan?
TV1:n lauantaiseurassa esiintyi puheenjohtaja ja eduskunnan puhemies Paavo Lipponen. Kontrasti oli melkoinen tuohon Jäätteenmäkeen ja muihinkin nyt esille tulleisiin kepulaisiin ja heidän esittämäänsä pikkupolitikointiinsa nähden! Siinä esiintyi valtiomies! Hänen näkemyksensä tämän päivän Suomesta, Euroopasta ja koko maailmasta on omaa luokkaansa avarakatseisuudessaan ja toisaalta olennaisuuksiin kohdistuessaan. Myös hänen tulevaisuuden visionsa, näkemyksensä siitä, miten kehitys etenee, mitä tulee tapahtumaan ja mitä tulisi tehdä ja miten, on ylivertaisen terävä kehen tahansa toiseen suomalaiseen poliitikkoon verrattuna. Hänen vastuuntuntonsa yhteisten asioittemme ja koko maamme tilasta on käsin kosketeltava. Jälleen hän myös osoitti olevansa herkkä ja tunteva ihminen liikuttuessaan kyyneliin haastattelun aluksi esillä olleesta eilisestä järkyttävästä bussiturmasta puhuttaessa ja hänen ilmaistessaan osanottonsa uhrien läheisille.
Tuli jotenkin turvallinen olo tuota Lipposen esiintymistä katsoessani. Siinä on mies, johon voi luottaa. Onneksi hän on myös tehtävissä, jotka ovat itse asiassa meidän vaikutusvaltaisimpia: korkeimman valtioelimen, eduskunnan, puhemiehenä ja nyt taas suurimman puolueemme, sosialidemokraattien puheenjohtajana. Mikä opastaja, tuki ja taustavoima myös presidentille ja hallitukselle! Olkaamme hänestä kiitollisia ja toivokaamme hänelle vielä pitkää uraa korkeissa tehtävissä. Pitkäikäistä sukua nyt vähän yli 60-vuotias Lipponen on, sillä nyt hän oli lähdössä isänsä 90-vuotispäiville ja hänen 89-vuotias äitinsä myös elää. Muistettakoon, että Paasikivi oli jo lähes 80-vuotias tullessaan presidentiksi, mihin vielä Paavo ehtiikään!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämän kun kaikki lukisivat ja ymmärtäisivät, säästyisi paljolta turhalta inttämiseltä. En kuitenkaan ole niin toivorikas, että Oiva Härkönen, Timo Ristimäki ja muut vastaavat tähän tyytyisivät. Voisi kuitenkin odottaa tasokasta vastinetta. Oiva näyttää eri puolilla väittävän, että oikeudessa ei todettu Annelin valehdelleen. Lienevätkö silmälasit vihreät.
Oikeus katsoi, että Jäätteenmäki ei pyytänyt salaisia asiakirjoja, eikä yllyttänyt.
Mannisen kertomus oli uskottavampi vain faksien lähettämisen ajoitusten suhteen, sillä Jäätteenmäki ei pitänyt päiväkirjaa saamistaan fakseista.
Lipponen teki virhearvion Irakin sodasta ja jatkaa virhearvioita väittein, että USA:n sotilaallinen läsnäolo Lähi-Idässä on välttämätöntä EU:n energiansaannin turvaamiseksi.
Entäs nämä lauseet:
Käräjäoikeus ei uskonut Jäätteenmäen väitettä, jonka mukaan hän uskoi päässeensä tasavallan presidentin jakelulistalle, kun hänen kotifaksiinsa alkoi ilmaantua fakseja.
Oikeus ei myöskään uskonut Jäätteenmäkeä tietämättömäksi asiakirjojen salaisuudesta.
Luin minäkin tuota aamun ”Hesaria” ja nuo samat huomiot tein. Enemmänkin tuota hyvää yhteenvetoasi oikeaksi vahvistavaa tuossa lehdessä on sanottu, mutta olkoon. Oman ”loppulausuntoni” asiasta annoin jo eilen.
Katsoin myös tuon ”Lauantaiseuran”. Olen näkemästäni harvinaisen samaa mieltä kanssasi. Kyllä siinä Paavo tosiaan esiintyi edukseen, eli oli oma rauhallinen ja luottamusta herättävä itsensä. Hän hahmotteli suuria linjoja eikä näperrellyt pikkupolitikoinnissa. Eikä hän juontaja Lehtilän houkuttelemanakaan sortunut käsittelemään tuota Jäätteenmäen tapausta. Tuli mieleeni, että tarkoittikohan kolumnisti Hautamäki tuolla ”arvovaltaisen tahon väliintulolla” mahdollisesti Lipposelta tulevaa julkista anteeksiantoa Jäätteenmäelle? Ei kai sekään Paavon luonteen huomioon ottaen mahdotonta olisi, mutta auttaisiko se Annelia, se on eri asia.
Luin minäkin tuota aamun ”Hesaria” ja nuo samat huomiot tein. Enemmänkin tuota hyvää yhteenvetoasi oikeaksi vahvistavaa tuossa lehdessä on sanottu, mutta olkoon. Oman ”loppulausuntoni” asiasta anoin jo eilen.
Katsoin myös tuon ”Lauantaiseuran”. Olen näkemästäni harvinaisen samaa mieltä kanssasi. Kyllä siinä Paavo tosiaan esiintyi edukseen, eli oli oma rauhallinen ja luottamusta herättävä itsensä. Hän hahmotteli suuria linjoja eikä näperrellyt pikkupolitikoinnissa. Eikä hän juontaja Lehtilän houkuttelemanakaan sortunut käsittelemään tuota Jäätteenmäen tapausta. Tuli mieleeni, että tarkoittikohan kolumnisti Hautamäki tuolla ”arvovaltaisen tahon väliintulolla” mahdollisesti Lipposelta tulevaa julkista anteeksiantoa Jäätteenmäelle? Ei kai sekään Paavon luonteen huomioon ottaen mahdotonta olisi, mutta auttaisiko se Annelia, se on eri asia.
Onko tämä kepun saitti saanut tartunnan Oiva Härköseltä, kun se toistaa samoja asioita kerta toisensa jälkeen. Minä ainakaan en ole lähettänyt tuota edellistä kahteen jertaan!
Onko tämä saitti saanut tartunnan Oiva Härköseltä, kun toistaa samoja kerta toisensa jälkeen. Minä ainakaan en ole lähettänyt tuota edellistä kahteen kertaan.
No voi h-tti! Kun pari tuntia sitten lähettämääni ei näkynyt, lähetin toisen, ja nyt ne ovat kummatkin tässä. Minä en ole humalassa, tämä saitti näkyy olevan. Lienee viisainta jättää selviämään.