Olen tosi huolissani tyttärestäni. Hänellä on ollut viimevuosina monimuotoisia psykiatrisia ongelmia ja sairaalassakin ollut muutaman kerran. Nyt sitten vajaa kuukausi sitten psykiatrinsa soitti ja halusi jutella kanssani, kuulemma vahvasti ovat sitä mieltä että tytöllä on skitsofrenia. Ja uskon sen hyvin.
Tyttö tulee tosi usein luokseni ja kysyy, että "mitä?" Itse olen tähän vain että mitä mitä? Hän vastaa että kutsuin. Vaikka en todellakaan kutsunut. Näin käy usein. Lisäksi olen huomannut, että hän voi jumittautua katsomaan jotain, tai sitten vaikka alkaa seurata katseellaan tyhjyyttä, kuin siellä olisi jotain. Hän myös usein vilkuilee ympärilleen epävarman näköisenä... Ja tänäänkin kysyi minulta, näinkö sen ilotulituksen kerrostalomme takapihalla aamulla. Olen 99 prosenttia varma ettei siellä mitään ollut. Tyttö väittää vastaan että kyllä siellä oli, harmi etten nähnyt sitä.
Hänelle määrättiin psykoosilääkkeittä, mutta viikko sitten kävi ilmi, ettei tyttö ole ottanut yhtäkään. Kysyin häneltä, miksi, ja hän sanoi ettei halua lääkkeiden hallitsevan häntä - kaiken huippu on se, että hän on lopettanut muidenkin lääkkeidensä ottamisen, ja nämä ovat paitsi masennuslääkkeitä, myös lääkkeitä joita hän on pienestä asti ottanut synnynnäiseen sairauteen. Ja syy niiden ottamattomuuteen on sama; hän ei halua niiden hallitsevan häntä.
Tyttö puhuu tosi vähän ja on eristäytynyt omiin oloihinsa entistäkin enemmän. Ajattelin soittaa psykiatrille maanantaina ja jutella tästä, mutta kysynpähän täälläkin... Pitäisikö tyttäreni tilanteessa harkita sairaalahoitoa?
Tyttö tulee tosi usein luokseni ja kysyy, että "mitä?" Itse olen tähän vain että mitä mitä? Hän vastaa että kutsuin. Vaikka en todellakaan kutsunut. Näin käy usein. Lisäksi olen huomannut, että hän voi jumittautua katsomaan jotain, tai sitten vaikka alkaa seurata katseellaan tyhjyyttä, kuin siellä olisi jotain. Hän myös usein vilkuilee ympärilleen epävarman näköisenä... Ja tänäänkin kysyi minulta, näinkö sen ilotulituksen kerrostalomme takapihalla aamulla. Olen 99 prosenttia varma ettei siellä mitään ollut. Tyttö väittää vastaan että kyllä siellä oli, harmi etten nähnyt sitä.
Hänelle määrättiin psykoosilääkkeittä, mutta viikko sitten kävi ilmi, ettei tyttö ole ottanut yhtäkään. Kysyin häneltä, miksi, ja hän sanoi ettei halua lääkkeiden hallitsevan häntä - kaiken huippu on se, että hän on lopettanut muidenkin lääkkeidensä ottamisen, ja nämä ovat paitsi masennuslääkkeitä, myös lääkkeitä joita hän on pienestä asti ottanut synnynnäiseen sairauteen. Ja syy niiden ottamattomuuteen on sama; hän ei halua niiden hallitsevan häntä.
Tyttö puhuu tosi vähän ja on eristäytynyt omiin oloihinsa entistäkin enemmän. Ajattelin soittaa psykiatrille maanantaina ja jutella tästä, mutta kysynpähän täälläkin... Pitäisikö tyttäreni tilanteessa harkita sairaalahoitoa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Täällä taas vaihteeksi on liikkeelä tuo muuan tapaus jolla ei ole mitään käsitystä mielen sairauksista. Älä välitä hänesta...voit pyyhkiä takapuolta hänen komenteillaan.
Sen verran minulla on kokemusta näistä sairauksista että itse sairastan kaksisuuntaista ja myös poikani peri tämän sairauden minulta. Tyttäresi lailla myös minun pojallani oli vaikea vaihe elämässään. Onneksi saimme kiini hänen oireistaan melko pian...tähän auttoi se että minä jo tunnistin oireet itsesäni ja huomasin niitä samoja pojassani. Poikani joutui myöskin myöhemmin sairaalahoitoon, se keikka kesti kaksi kuukautta. Hän sai sairauteensa oikean lääkityksen. Yhden kerran on tullut takapakkia..hän vaipui psykoosiin, mutta siitäkin selvittiin osastohoidolla. Nykyään on kaikki melko hyvin. Huoli toki vanhempana ei häviä. Suosittelisin lämpimästi että menet ja juttelet tyttösi lääkärin kanssa ja kerrot oireet ja sen että hän ei syö lääkeitään. Joskus osasto hoito on se parasratkaisu vaikka sinne meno olisikin vaikea kynnys. Tiedän mitä puhun, olen itse ollut osastolla yhteensä 14 kertaa ja nyt kun olen ns. hyvä kuntoinen olen sitä mieltä että silloin se oli minulle ainakin se paras ratkaisu. Missään nimessä en haluaisi sinne enää mennä, vaan menen jos tilanne niin tulee vaatimaan vielä.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Toivottavasti teillä molemmilla menee jatkossakin hyvin.
Maanantaina on meillä sitten aika psykiatrille.
heittää huitsin nevadaan, ne vain sekoittavat päätä lisää. Kokeilkaapa itse jossette usko, vaikka kyllä niistä apua saa, muttei tarpeeksi, jotta masennus/ocd/paniikkihäiriö häipyisi kokonaan. Psykoosilääkkeistä en tiedä, mutta niitä kannattanee ottaa jos on skitsofrenia oikeasti diagnosoitu.
Onko sulla omakohtaisia kokemuksia?Mulla on,enkä niistä luovu ennenkuin vuosia kestävä terapiani on saatettu loppuun.Eihän noi lääkkeet sairautta poista mutta ne poistavat oireita.
Tuon perusteella mitä tyttäresi on kokenut, minun mielestäni olisi parasta saada sitä parhainta apua.
Eihän se ole tervettä, joten soita vain lääkärille.
Itse tekisin niin.
eivät voi olla terveitä tai sairaita. Epäterve kokemus on kielikuva.