Jälleen hieno kotimainen elokuva,joka perustuu Antti Raivion lapsuuden muistelmiin,ainakin osittain.Kuvataan vuosia 1970.luvun ja -80.vuoden välistä aikakautta.Kallion nelihenkinen perhe käy väistämättömän muutoksen uusioperheen muodossa,josta ei kivuitta selviä kukaan perheenjäsenestä.Takautumajaksoineen enimmäkseen pyörivä kertomus herättää katsojassa kaikkia tunneskaalaan olomuotoja.Elämän ilot ja surut osataan kuvata kotimaisittain harvinaisen kypsällä tavalla,ei käy aika pitkäksi katsomossa missään vaiheessa.
Perheen isä (Martti suosalo) ja äiti (Lea Klemola) koettelevat perheen pieniä veljeksiä Rubertia ja Evertiä aikuisiän tuomilla ongelmillaan.Pojat kuitenkin ovat myös tärkeitä tukihenkilöitä vanhemmilleen,jota eniten kaipaa Pirjo äiti avioliiton kariuduttua.Zaida Bergroth osaa ohjata nuoria näyttelijöitä varmaotteisesti ilman senkummempia turhia ylilyöntejä välttäen.Rubert (Ilmari Järvenpää) Evert (Onni Tommila) ovat perhedraama elokuvien ehdottomasti luonnekkain parivaljakko mitä kotimaisissa elokuvissa ollaan nähty koskaan aiemmin.
Kasvukertomus,joka ei häpeile tai peittele tunteitaan.Tämä on uusi suuntaus Suomen elokuvakartalla,uskalletaan tehdä aidosti tuntevia elokuvia eikä vaan sorruta yleisiin "hällväliä" ihmisuhde kuvauksiin.Skavabölen pojat ei jätä ketään kylmäksi. Eniten elokuvassa viehättää lapsuudenkuvaus lasten näkökulmasta katsottuna,se on asia,jota harvemmin ollaan nähty koska sellaista on ilmeisen vaikea toteuttaa uskottavasti.Sellaisia elokuvia tulee vain harva mieleen mm. Rob Reinerin ohjaama "Stand by me" tai Richard Donnerin vähemmän tunnettu "Radio Flyer" ovat teoksia, joissa on oikeanlaista lapsuudenkuvauksen tuntua.
Tämä elokuva tulee voittamaan eri elokuvafestivaaleilla palkintoja,ellei ole jo sitä tehnyt???
TÄHTIÄ ¤¤¤¤
Perheen isä (Martti suosalo) ja äiti (Lea Klemola) koettelevat perheen pieniä veljeksiä Rubertia ja Evertiä aikuisiän tuomilla ongelmillaan.Pojat kuitenkin ovat myös tärkeitä tukihenkilöitä vanhemmilleen,jota eniten kaipaa Pirjo äiti avioliiton kariuduttua.Zaida Bergroth osaa ohjata nuoria näyttelijöitä varmaotteisesti ilman senkummempia turhia ylilyöntejä välttäen.Rubert (Ilmari Järvenpää) Evert (Onni Tommila) ovat perhedraama elokuvien ehdottomasti luonnekkain parivaljakko mitä kotimaisissa elokuvissa ollaan nähty koskaan aiemmin.
Kasvukertomus,joka ei häpeile tai peittele tunteitaan.Tämä on uusi suuntaus Suomen elokuvakartalla,uskalletaan tehdä aidosti tuntevia elokuvia eikä vaan sorruta yleisiin "hällväliä" ihmisuhde kuvauksiin.Skavabölen pojat ei jätä ketään kylmäksi. Eniten elokuvassa viehättää lapsuudenkuvaus lasten näkökulmasta katsottuna,se on asia,jota harvemmin ollaan nähty koska sellaista on ilmeisen vaikea toteuttaa uskottavasti.Sellaisia elokuvia tulee vain harva mieleen mm. Rob Reinerin ohjaama "Stand by me" tai Richard Donnerin vähemmän tunnettu "Radio Flyer" ovat teoksia, joissa on oikeanlaista lapsuudenkuvauksen tuntua.
Tämä elokuva tulee voittamaan eri elokuvafestivaaleilla palkintoja,ellei ole jo sitä tehnyt???
TÄHTIÄ ¤¤¤¤
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.