En tiedä, onko tämä aivan oikea paikkaa kirjoittaa... mutta yritän silti. Koen olevani niin hukassa tämän asian kanssa... Toivottavasti saisin tähän jotain kirjotettua..
Olen 21-vuotias nuori nainen. Uskoisin, että minulla on syömishäiriö. Niin pahalta, kun se tuntuukin myöntää :( Tai en pelkästään usko, vaan tiedän.
Tapailen (muutaman kuukauden tapaillut) 23-vuotiasta mukavaa miestä. Tämä syömisongelmani on kuitenkin viemässä minua mennessään ja jättämässä miehen, josta todella pidän, niin täysin varjoon. Minun täytyy tietää tarkalleen, olemmeko näkemässä esimerkiksi maanantaina vai tiistaina.
Paastoan aina kaksi päivää ennen näkemistä, jolloin koen olevani todella kaunis. Vatsani on litteä, samoin kasvot hyvin kapeat. Rakastan hetkeä, jolloin olen lähdössä ja hymyilen peilikuvalleni.. Se onkin aina paras hetki, tästä piirissä, jonka ympärillä pyörin.
Menen miehelle, joka on tehnyt ruokaa. Keksin mitä kummallisempia tekosyitä, ettei minun tarvitsisi syödä. RUOKAA, jota hän on laittanut MINUA varten.. Tunnen olevani hyvin ilkeä ja julma, josta saan vaan lisää ahdistusta. Keksin, että olen juuri syönyt/ olen allerginen kyseiselle ruualle tai en vain pidä ruuasta.. Minulla on vatsa kipeä jne..
Jään usein miehelle yöksi ja hänen vieressään on ihana nukkua
Olen 21-vuotias nuori nainen. Uskoisin, että minulla on syömishäiriö. Niin pahalta, kun se tuntuukin myöntää :( Tai en pelkästään usko, vaan tiedän.
Tapailen (muutaman kuukauden tapaillut) 23-vuotiasta mukavaa miestä. Tämä syömisongelmani on kuitenkin viemässä minua mennessään ja jättämässä miehen, josta todella pidän, niin täysin varjoon. Minun täytyy tietää tarkalleen, olemmeko näkemässä esimerkiksi maanantaina vai tiistaina.
Paastoan aina kaksi päivää ennen näkemistä, jolloin koen olevani todella kaunis. Vatsani on litteä, samoin kasvot hyvin kapeat. Rakastan hetkeä, jolloin olen lähdössä ja hymyilen peilikuvalleni.. Se onkin aina paras hetki, tästä piirissä, jonka ympärillä pyörin.
Menen miehelle, joka on tehnyt ruokaa. Keksin mitä kummallisempia tekosyitä, ettei minun tarvitsisi syödä. RUOKAA, jota hän on laittanut MINUA varten.. Tunnen olevani hyvin ilkeä ja julma, josta saan vaan lisää ahdistusta. Keksin, että olen juuri syönyt/ olen allerginen kyseiselle ruualle tai en vain pidä ruuasta.. Minulla on vatsa kipeä jne..
Jään usein miehelle yöksi ja hänen vieressään on ihana nukkua
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulostaa aika pahalta mun mielestä. Jos itellä menis noin, nii varmasti ahdistais. Ehkä sun pitäis jutella oikeesti miehes kanssa ongelmastas, ehkä hän osaa iskostaa sun päähän että ei sun ulkonäkö oo tärkeintä: vaikka vatsa ei olis täydelliset laiha ja kasvos luurankomaisen kapeat, vaan tärkeintä on itse ihminen kokonaisuudessaa:luonne,temperamentti,yms.
Tekisin sun tilanteessa niin, että söisin terveellisesti kasviksia ja terveellisiä rasvoja: öljyt, pähkinät.. Ne ei pitäis niin paljoo tuvottaa ku hiilihydraatit ja sitte vielä teet vatsalihaksia nii on kiintee vatsa.
En suosittele jatkaa tota sun nykyistä filmiä vaan suosittelen vaihtaa sen uuteen ja terveellisempään.
Olisikin se noin helppoa :(
Ja ei, miehelle en aio asiasta puhua.. Kuitenkin vasta tapailemme, emme seurustele. Mieshän saattaisi pelästyä ja juosta karkuun. Tiedän, että tällöin mies ei olisi minun arvoinen, mutta en uskalla ottaa riskiä.. :( Mies on hyvän ulkonäön omaava ja hänen ympärillään pyörii vaikka kuinka paljon kauniita naisia. Olen kuitenkin saanut tähän mieheen eniten kontaktia ja hän aidosti pitää minusta.. En halua, että hän alkaa ajatteleen, että voih mikä ongelmapesäke olenkaan :( Niinkuin toki olen :( mutten halua tuoda sitä hänen tietoonsa :( ja kun ongelmani on vain itseni kanssa, ei kenenkään muun..
Kuulostaa nii tutulta. Ite oon kans 21v. ja seurustelen vähä alle kolmikymppisen miehen kans ongelmaksi vaan on tullu se että ei kovin usein (mun takia) pystytä näkemään ku haluun et oon aina "täydellinen" ku nähään. Just yleensä tuo pari päivää ennen vähennän syömistä että olis semmonen pieni ja hento ja laiha olo, sitte on kiva olla kahestaan. Mut jos en aina saakkaan sitä normaali syömistä kuriin et en pysty heti rueta vähentää syömistä nii saattaa kestää viikkoki et uskallan nähä. Ja poikkis ei tietenkään tiiä mtn, tai siis oon kyllä kertonu jostain syömisongelmista ja se on sanonu et on nii vähä epåäillykki mut ei se tuota tiiä. Kauheetahan se on varsinki ku asutaan eri paikkakunnilla nii yhteinen aika on välillä (mun ahistelujen takia) toosi vähissä. Rakastan yli kaiken tätä miestä mut en ymmärrä miten tommonen voi mennä senki eelle. Tuntuu nii väärälle miestä kohtaan, parempi ois et osaisin päästää irti ja jatkaa yksin mut rakastan vaan liikaa, vaikka jos tää vielä kauan jatkuu nii molemmat meistä on ihan ahistuneita ku poikkis ei ymmärrä miten mulla on aina kaikkee muuta ku vois nähä...
ikävä kuulla että oot samassa tilanteessa, vaikkakin lohduttavaa etten oo yksin :( Toi on niin sama mulla, että pitää olla mahdollisimman täydellisen näkönen.. ja tosiaan.. joskus valittee sen suklaalevyn ja peruu seuraavan päivän tapaamisen mitä ihmeellisimmillä syillä :(
Se on niin mahdotonta yrittää edes itse ymmärtää, kuinka syömishäiriö voi todellakin mennä KAIKEN edelle.. kaiken kaiken kaiken!!! KAIKEN.
huoh.
Mulla meni lähes kaikki ihmissuhteet syömishäiriön takia. Suhde poikaystävään katkesi, kaverit häipyivät (tai mä käytökselläni häädöin ne), perhe on jatkuvasti huolissaan.
Nyt oon taas sairaalassa... en jaksa enää laskea kuinka mones sairaalareissu menossa. Kuoleman porteilla oon käynyt useammin kuin kahdesti, pelkään, että seuraavasta kerrasta oikeasti tulee se viimeinen kerta, josta ei enää selviä hengissä. Olen yksinäinen ja ahdistunut, vihaan ja rakastan ruokaa. Haaveilen, että menen johonkin pitsabuffettiin ja vedän napani täyteen... mutta sitten se itseviha ja ahdistus, johon menee alkoholia semmoiset määrät, että vedän kaikki rauhoittavat, viiltelen ja seuraavana aamuna herään teho-osastolta, ku joku on mut sinne vieny.
Teidän molempien tilanne kuulostaa aika pahalta, mutta sen saa vielä katkaistua. HANKKIKAA SITÄ APUA! Tiedän, helpompaa sanoa kuin tehdä. Mutta kun saa suunsa auki jollekin ammattilaiselle, siitä se lähtee lumipalloilmiönä etenemään ja voi sitä autuutta ja onnea, kun ei tarvitsekaan paastota päiviä ennen miehen tapaamista! Sitä onnen tunnetta, kun pystyy syömään ravintolassa... voih. Mä kyllä epäilen, etten mä koskaan pääse siihen. Olen liian syvällä, uin liian syvällä. :'(