Epävarmuutta kihloista

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 3 vuotta. Näemme viikonloppuisin ja kaikki lomat vietämme yhdessä. Välissä välimatkaa reilu 100km, mutta tiiviisti olemme yhdessä olleet koko sen 3 vuotta kuitenkin.
Olemme nuoria, minä 18v ja poikaystäväni 19v, yhteinen asunto tällä hetkellä hakusessa. Rakastan häntä ja hän minua ja pystymme puhumaan kaikesta maan ja taivaan välillä.
Poikaystäväni on jo aikasemminkin puhunut kihloista,mutta minä olen jarrutellut ja hyvä niin. Nyt yhteen muuton yhteydessä asia on tullut uudestaan puheenaiheeksi.. Enkä oikein tiedä mitä ajatella. Otan kihlautumisen erittäin vakavasti, sehän on lupaus avioliitosta. Tiedän kyllä, että haluan poikaystäväni kanssa naimisiin ja kihloihin, mutta minua häiritsee kihlautumisessa muiden mielipiteet. Koska olen nuori, saan helposti ikäisiltäni nuorilta katseita ja seläntakana puheita siitä, onko kyseessä "teinikihlat" tms. En voi sietää sitä, että joku ajattelisi edes näin, sillä olen ihminen joka ei todellakaan mene kihloihin huvinvuoksi.
Toisaalta, mitä väliä mitä muut sanovat. Itselläni vain epävarmatunne muiden mieleipiteistä, vaikken niitä muissa asioissa ajattelekaan; Itse vain olen aina katsonut vieroksuen 14-16v ihmisiä, jotka menevät kihloihin alle vuoden seurustelun jälkeen. 3 vuotta on ollut itselleni aina se vähimmäismäärä, siinä ajassa jo oppii tuntemaan toisen ja tietää mitä haluaa.
Tuntuu hassultakin, että nainen on se joka jarruttelee -yleensähän miehillä ne sitoutumiskammot on. Vaikka en kyllä sanoisi että minua vaivaisi sitoutumiskammo, sillä olen alusta asti ollut suhteessamme 100% mukana.
Mitä mieltä olette, onko tämä vain sitä etten ole valmis vielä kihloihin vai onko toisten mielipiteiden miettiminen vain ajanhukkaa?
Kiitos jos joku jaksoi lukea, vähän purkasin.