tyhmyys ja väärä asenne minulla ?

Oma ikä ja alkoholiongelma ovat kaksi eri asiaa. Iällesi et voi mitään, juomisellesi voit.

Aivosi ja kehosi eivät tiedä, pitäisikö sinulla olla hauskaa vai ei, ne reagoivat viinaan aina samalla tavalla. Jos huomaat, että juomisesi vaikutukset ovat kerta toisensa jälkeen pahoja, lienee syytä ruveta ottamaan itsesi tosissaan? Alkoholi, viina, etanoli on liuotin ja hermomyrkky, eikä tarpeellista juotavaksi edes "hauskanpidossa". Jos muuta väität, olet tulossa riippuvaiseksi, ellet sitä jo ole. Harvinaista se ei olisi, joka 10.s alkoholia käyttävä ihminen alkoholisoituu jossain elämänsä vaiheessa. Oletko varma, ettet kuulu tähän joukkoon?

Ei ole tarkoitus pelotella, kerronpahan vain miten sinulle voi käydä. Noin kävi minullekin, aloitin "bilettämisellä" 18-vuotiaana, join ongelmaisesti jo sinun iässäsi ja lopetin 29-vuotiaana, kun huomasin olevani alkoholisti. Ei se katsonut ikää minunkaan kohdallani.

aloitettu jatkuva alkoholinkäyttö vaikuttaa haitallisesti sekä fyysiseen että psyykkiseen kasvuun.
Minusta on hyvä, että esität itsellesi kysymyksen alkoholinkäyttösi mielekkyydestä. Jos kohtuukäyttö ei onnistu, on sinun harkittava lopettamista tai tyydyttävä kohtuuttomaan käyttöön ja sen seurauksiin. Törttöilyt ja morkkis, rahapula ja onnettomuudet ovat useimmiten ensimmäiset surulliset seuraukset.
Apua on saatavana, jos haluat lopettaa.

haluat ?
"ei mitään hätää, juopottelusi rauhoittuu iän myötä ja muuttuu kohtuukäytöksi ja elämä vaan paranee".

luultavasti tuon.ole hyvä siinä se on. siinä vaan ei mikään ole totta.

itsellä kesti viikonloppukännäys yli kolmikymppiseksi, sitten lopetin kerrasta. Voi jospa olisin ollut niin järkevä parikymppisenä että olisin lopettanut jo silloin tai jopa niin järkevä 14 vuotiaana etten olisi edes aloittanut. Terveyteni olisi nyt ihan eri luokkaa ja olisin todennäköisesti paremmassa asemassa. Olin nuorena HYVIN lahjakas useallakin alueella mutta juominen vei aina voiton mm. koulunkäynnistä. Toki luin itseni AMK insinööriksi juomisen ohella ja olenkin nykyään kuitenkin keskitasoa ylemmässä asemassa, mutta mietityttää silti että en kyllä käyttänyt kaikkia lahjoja nuorempana. Olin nuorempana erittäin ujo mutta juomalla pääsi rentoon fiilikseen ja kaveerasin paljon ns. kovempien tyyppienkin kanssa, pystyin tekemään niin koska lukioon minun ei tarvinnut panostaa oikeastaan yhtään, riekuin vain iltaisin kaupungilla. Silloin kun täytin 18 juominen lähti täysin lapasesta, asuin toki silloin vanhempien luona, mutta minulla oli oma "siipi" heidän isossa omakotitalossaan, joten pystyin tekemään mitä vaan mieleen juolahti. Armeija aikakin oli aika kovaa kännäämistä, sielläkin menin sieltä mistä aita on matalin, eli kotiuduin tavallisena sotamiehenä, vaikka kaikki kantahenkilökuntaa myöten sanoivat että kannattaisi pyrkiä rukkiin. No mikäs se oli armeijassakin juopotellessa, monasti vedettiin läsärit keskiviikkoisinkin iltavapaalla. Armeijan jälkeen muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, ns. opiskelija bileissä en paljoa käynyt vaan dokailin entisten tuttujen kanssa viikonloppuisin joko opiskelijakämpillä tai sitten vanhempien paikkakunnalla. Kyllähän siinä pian pääsi sitten töihinkin, sama viikonloppukännäys vaan jatkui ja lisäksi mukaan astui työpaikan saunaillat, joita oli tuossa vuosituhannen alussa vieläpä melko usein, toki niissä tuli aina vedettyä läsärit ja seuraava aamu venyi, mutta niin se venyi monella muullakin eikä siihen koskaan puututtu. Muuten en viikolla dokaillut, ellei sitä tuettu työpaikan taholta, onneksi. Tuo aika oli muutenkin tosi kaoottista, suht paljon rahaa, paljon kavereita ja kohtuullisesti vapaa-aikaa, lisäksi olin poikamies joten ei ollut sitoumuksia. Tulihan sitä dokattua ympäri eurooppaa. No muutama vuosi sitten sain tarpeekseni, alkoi fysiikka olemaan liian kovilla ainaisista sunnuntain krapuloista ja sen lisäksi henkinenkin mielenterveys alkoi järkkyä, aloin saamaan paniikkikohtauksia. Eli pakko oli lopettaa ja lopetinkin kerrasta. Terveys on noista ajoista parantunut pikkuhiljaa, mutta ei vielä kyllä ihan täysin. Sosiaalisesti olen nykyään eristäytyneempi, en ole löytänyt uusia kavereita ryyppykavereiden tilalle. No onneksi minulla on ihana kumppani nykyään joka ei itse juo kauhean usein ja hänen kanssaan on mukava viettää aikaa. Mukava olisi silti olla joku kaverikin, mutta tahtoo vain Suomessa olla paljolti tuo aikuisten ajanvietto sellaista että siihen liittyy se alkoholi aina jotenkin, ja minusta ei oikein yhden viinilasillisen juojaksi ole. Tämä nyt lipsahti liikaa oman tilanteen vuodattamiseksi, en tiedä onko aloittajalle mitään hyötyä, toivottavasti edes jotain...