Gradunaihekin hukassa

No tuo aiheen vaihtaminen johtui siitä syystä, että ensimmäinen aihe oli eräänlainen toimeksiantajan ongelma johon yritin saada ratkaisua. Eipä se ongelma ollut kovinkaan tutkimuksellinen ja hitusen oman aineeni "ulkopuolella". Tuli sitten heivattua se vekeen. Uusi aihe nyt alla, joka liippaa läheltä ekaa mutta ei sittenkään. Silti uskomattoman työläs fiilis, kun joutuu tutustumaan uuteen aihepiiriin. Hyvä asia tässä on se, että tällä kertaa lähdin tutkimusongelmasta käsin liikkeelle. Ensimmäisessä aiheesta lähdin käytännön ongelmasta, ja yritin keksiä tutkimusongelmaa (perkuleen vaikeaa).

On vähän ristiriitaiset fiilikset tähän nykyiseen aiheeseen, koska en ole varma kiinnostaako tämä minua? Sitten se, että tästä samasta aiheesta ja lähes samalla tutkimusotteella on tehty gradu edellisenä vuonna. Alustavasti tämä tuntuu mielenkiintoiselta, mutta millä ilveellä sitä pitää mielenkiintoa yllä läpi graduprosessin? Tavallaan yhden epäonnistumisen jo koin, kun vaihdoin aihetta. Heti laski motivaatio?

Oma motivaationi gradun tekemiseen kumpuaa siitä, että saisin sen joskus keväällä valmiiksi. En hae mitään suurta tieteellistä läpimurtoa, vaan ehyttä kokonaisuutta. Tuskin onnistun siinäkään :) Sitten olen miettinyt sitä, että vähänkö olisi onnekasta, jos oma ohjaaja olisi graduaiheen asiantuntija, mutta tämä on kaiketi aika harvinaista? Jos nyt pystyisi motivoimaan proffaa tämänkin tekeleen ohjaamiseen. Saahan koulu siitä rahaa, kun potkivat maistereita ulos paperi kourassa.

Mites muuten muut? Aikaisemmista prokkiksista tiedän, että mulla on vaarana ylityöskennellä silloin tällöin (12 tuntia pvä) ja seuraava päivä meneekin sitten palautumiseen. Mikä olisi sellainen sopiva tuntimäärä per päivä gradulle? Mulla on siis aiheenmuotoiluvaihe menossa, eli helvatusti miettimistyötä.

g-ressin oireet:
meni sitten pikkuaskin verran tupakeita tänään kun otti päähän

Gradustelija09 kirjoitti:

No tuo aiheen vaihtaminen johtui siitä syystä, että ensimmäinen aihe oli eräänlainen toimeksiantajan ongelma johon yritin saada ratkaisua. Eipä se ongelma ollut kovinkaan tutkimuksellinen ja hitusen oman aineeni "ulkopuolella". Tuli sitten heivattua se vekeen. Uusi aihe nyt alla, joka liippaa läheltä ekaa mutta ei sittenkään. Silti uskomattoman työläs fiilis, kun joutuu tutustumaan uuteen aihepiiriin. Hyvä asia tässä on se, että tällä kertaa lähdin tutkimusongelmasta käsin liikkeelle. Ensimmäisessä aiheesta lähdin käytännön ongelmasta, ja yritin keksiä tutkimusongelmaa (perkuleen vaikeaa).

On vähän ristiriitaiset fiilikset tähän nykyiseen aiheeseen, koska en ole varma kiinnostaako tämä minua? Sitten se, että tästä samasta aiheesta ja lähes samalla tutkimusotteella on tehty gradu edellisenä vuonna. Alustavasti tämä tuntuu mielenkiintoiselta, mutta millä ilveellä sitä pitää mielenkiintoa yllä läpi graduprosessin? Tavallaan yhden epäonnistumisen jo koin, kun vaihdoin aihetta. Heti laski motivaatio?

Oma motivaationi gradun tekemiseen kumpuaa siitä, että saisin sen joskus keväällä valmiiksi. En hae mitään suurta tieteellistä läpimurtoa, vaan ehyttä kokonaisuutta. Tuskin onnistun siinäkään :) Sitten olen miettinyt sitä, että vähänkö olisi onnekasta, jos oma ohjaaja olisi graduaiheen asiantuntija, mutta tämä on kaiketi aika harvinaista? Jos nyt pystyisi motivoimaan proffaa tämänkin tekeleen ohjaamiseen. Saahan koulu siitä rahaa, kun potkivat maistereita ulos paperi kourassa.

Mites muuten muut? Aikaisemmista prokkiksista tiedän, että mulla on vaarana ylityöskennellä silloin tällöin (12 tuntia pvä) ja seuraava päivä meneekin sitten palautumiseen. Mikä olisi sellainen sopiva tuntimäärä per päivä gradulle? Mulla on siis aiheenmuotoiluvaihe menossa, eli helvatusti miettimistyötä.

g-ressin oireet:
meni sitten pikkuaskin verran tupakeita tänään kun otti päähän

Lue lisää

lakkaisit ruotimasta fiiliksiäsi ja motivaatiosi tasoa ja rupeaisit kirjoittelemaan graduasi? Ketään muuta ei nyt eikä itseäsikään vuoden kuluttua kiinnosta, millaisissa tunnelmissa sen kirjoitit.
Mielialasi nousee samassa tahdissa kuin graduluonnoksesi sivumäärä, ja kun jätät gradusi sisään, on sinulla vähän aikaa todellinen voittajafiilis.
Äläkä nyt tuon takia itsellesi keuhkosyöpää hanki! Tee normaaleja 8 tunnin työpäiviä ja huilaa sen jälkeen. Tai jos aiot tehdä urakalla, niin aloita puolella sivulla päivässä.

Kyllä se aihe varsin usein keksitään itse ainakin humanistisessa tdk:n graduissa. Toki aihe aina rajautuu jonkin tietyn aihepiirin mukaan jne.

Liiallisesta tiedosta: Jos tuntuu siltä, että tietoa löytyy liikaa, saattaa aiheen rajauksessa olla ongelmia. En tosin tiedä päteekö tämä suoranaisesti juuri biologian alaan, josta kirjoitit.

Gradun aihepiiri löydetty ja tutkittavissa. Teoriapohja nykymuodossa alkaa vuodelta 2001, joten aika uusi aihepiiri. Tavallaan tämä on nice-to-know -aihe, mutta toteutettavissa. Nyt pitäisi alkaa muotoilemaan tutkimusongelmia, mikä on tosi hankalaa. Aihe pitää "myydä" case -kohteelle ja muotoilla tutkimusongelmat sopimaan yhden organisaation puitteisiin.

1) joka kuuluu laitoksenne tutkimusohjelmaan /ohi
2) kiinnostaa sinua / osuma
3) siitä löytyy aikaisempaa tutkittua tietoa /osuma

G-ressitasoni huitelee 93/100

Itse olen pohtinut tuota aihetta enemmän tai vähemmän aktiivisesti kohta kaksi vuotta. Todella ahdistavaa. Nyt on sitten kaikki muut opinnot kasassa, 10 kuukauden pätkätyö lopussa ja gradu väistämättä edessä.

Olen hylänny noin kolme aihetta ja takertunut yhteen aihepiiriin ja en tiedä yhtään miten etenisin. Kaksi hylkäämäni tulivat proffalta, nykyisen olen kehitellyt itse ja jälkeenpäin aloin epäillä, että oma aiheeni on huono, ei-ajankohtainen, liian vaikea jne.

Se ei todellakaan a) kuulu laitoksemme tutkimusohjelmaan eikä c) siitä juuri löydy aiempaa tutkittua tietoa. Se kyllä kiinnostaa minua, mutta riittääkö se? En tunne ketään, jolla olisi vastaavia ongelmia, koska jollain ihmeen tavalla kakki muut ovat saaneet toimeksiannon joko yritykseltä tai alamme suurelta tutkimuslaitokselta. Ja yleensä niissä toimeksiannoissa on jo melko tarkkaan rajattu aihe, mikä saa minut tuntemaan itseni todella väärinkohdelluksi vertaisteni parissa.

Gradua vaille kirjoitti:

Itse olen pohtinut tuota aihetta enemmän tai vähemmän aktiivisesti kohta kaksi vuotta. Todella ahdistavaa. Nyt on sitten kaikki muut opinnot kasassa, 10 kuukauden pätkätyö lopussa ja gradu väistämättä edessä.

Olen hylänny noin kolme aihetta ja takertunut yhteen aihepiiriin ja en tiedä yhtään miten etenisin. Kaksi hylkäämäni tulivat proffalta, nykyisen olen kehitellyt itse ja jälkeenpäin aloin epäillä, että oma aiheeni on huono, ei-ajankohtainen, liian vaikea jne.

Se ei todellakaan a) kuulu laitoksemme tutkimusohjelmaan eikä c) siitä juuri löydy aiempaa tutkittua tietoa. Se kyllä kiinnostaa minua, mutta riittääkö se? En tunne ketään, jolla olisi vastaavia ongelmia, koska jollain ihmeen tavalla kakki muut ovat saaneet toimeksiannon joko yritykseltä tai alamme suurelta tutkimuslaitokselta. Ja yleensä niissä toimeksiannoissa on jo melko tarkkaan rajattu aihe, mikä saa minut tuntemaan itseni todella väärinkohdelluksi vertaisteni parissa.

Lue lisää

sanoo ohjaajasi itse keksimästäsi aiheesta? En usko, että on olemassa varsinaisesti huonoja aiheita, mutta jos aikaisempaa tutkimusta tai muuta lähdeaineistoa ei ole olemassa, tulee työstä melko tuskaisaa, vaikka kiinnostus riittäisikin.
Mikä sai sinut hylkäämään proffalta saadut aiheet? Mietipä niitä vielä, jos itse keksimäsi aihe ei johda mihinkään.
Yksi hyvää tarkoittava neuvo: lakkaa mietiskelemästä sitä, onko sinua kohdeltu väärin vai ei. Se ei auta sinua millään lailla, vaan ainoastaan katkeroittaa mieltäsi. Nyt on gradun kirjoittaminen tärkein asia, joten keskity siihen.

Siitävaan! kirjoitti:

sanoo ohjaajasi itse keksimästäsi aiheesta? En usko, että on olemassa varsinaisesti huonoja aiheita, mutta jos aikaisempaa tutkimusta tai muuta lähdeaineistoa ei ole olemassa, tulee työstä melko tuskaisaa, vaikka kiinnostus riittäisikin.
Mikä sai sinut hylkäämään proffalta saadut aiheet? Mietipä niitä vielä, jos itse keksimäsi aihe ei johda mihinkään.
Yksi hyvää tarkoittava neuvo: lakkaa mietiskelemästä sitä, onko sinua kohdeltu väärin vai ei. Se ei auta sinua millään lailla, vaan ainoastaan katkeroittaa mieltäsi. Nyt on gradun kirjoittaminen tärkein asia, joten keskity siihen.

Lue lisää

No sepä se epäröintini perimmäinen syy lieneekin. Ohjaajani ei ole ainakaan tyrmännyt aihettani, mutta ei toisaalta ole muutenkaan ottanut kantaa sen hyvyyteen tai huonouteen. Aineistoa sinänsä on käsittääkseni tarjolla runsaasti, mutta varsinaisia tutkimuksia aiheesta ei ole. Aiheen kaivelin oikeastaan yhdestä tutkimusartikkelista, jossa tämä oli todettu. Tosin se on jo vuodelta 2004 ja siksi epäily ajankohtaisuudesta.

Professorin tarjomista aiheista ensimmäisen hylkäsin vahingossa... Tai siis ajauduin syventävissä opinnoissa erityyppisten aiheiden pariin, joten totesin, että ensimmäinen ei olisi hyvä. Toisen hylkäsin, koska virittelin toimeksiantoa eräältä organisaatiolta, mutta se osoittautui aivan liian vaikeaksi toteuttaa.

Ja olet oikeassa siinä, että se fiilisten ruotiminen ei vie eteenpäin. Laitoksemme on alan työllisyystilanteen ja hyvä veli -verkoston vuoksi muutenkin täynnä alle 25-vuotiaita syvästi katkeria ihmisiä. En halua liittyä siihen joukkoon.

Aloittaminen on se vaikein osa, luulen. Vai mitä?

Gradua vaille kirjoitti:

No sepä se epäröintini perimmäinen syy lieneekin. Ohjaajani ei ole ainakaan tyrmännyt aihettani, mutta ei toisaalta ole muutenkaan ottanut kantaa sen hyvyyteen tai huonouteen. Aineistoa sinänsä on käsittääkseni tarjolla runsaasti, mutta varsinaisia tutkimuksia aiheesta ei ole. Aiheen kaivelin oikeastaan yhdestä tutkimusartikkelista, jossa tämä oli todettu. Tosin se on jo vuodelta 2004 ja siksi epäily ajankohtaisuudesta.

Professorin tarjomista aiheista ensimmäisen hylkäsin vahingossa... Tai siis ajauduin syventävissä opinnoissa erityyppisten aiheiden pariin, joten totesin, että ensimmäinen ei olisi hyvä. Toisen hylkäsin, koska virittelin toimeksiantoa eräältä organisaatiolta, mutta se osoittautui aivan liian vaikeaksi toteuttaa.

Ja olet oikeassa siinä, että se fiilisten ruotiminen ei vie eteenpäin. Laitoksemme on alan työllisyystilanteen ja hyvä veli -verkoston vuoksi muutenkin täynnä alle 25-vuotiaita syvästi katkeria ihmisiä. En halua liittyä siihen joukkoon.

Aloittaminen on se vaikein osa, luulen. Vai mitä?

Lue lisää

Aloittaminen on vaikeinta. Toiseksi vaikeinta on lopettaminen.
Jos jokin aihe kiinnostaa sinua valtavasti, niin ei haittaa, vaikka se olisi työläskin. Mutta pakkopulla kannattaa tunkea kurkusta alas mahdollisimman liukkaasti.
Jos ohjaaja ei ole omaa aihettasi tyrmännyt, niin mitäpä jos alkaisit kerätä siitä materiaalia ja kirjoittaa puoli sivua päivässä? Vaikka aikaisempaa tutkimusta aiheesta ei olisikaan, niin jos muuta materiaalia on riittävästi, niin sinähän voit tehdä uraauurtavan tutkimuksen.
Eli ei muuta kuin googlettamaan ja kirjastoon etsimään meheviä lainauksia, jotka kirjoitat sitä mukaa gradutiedostoosi, johon tietenkin olet asentanut automaattiset sisällysluettelot jne. Ja lähteet myös saman tien lähdeluetteloon, jonka oikea muoto kannattaa ottaa selville heti alkajaisiksi. Kyllä se tutkimuskysymys siitä tarkentuu, kunhan näet, mistä päästä on kätevintä ruveta asiaa purkamaan.
Puolen sivun vauhdilla sinulla on keväällä koossa viimeistelyä vailla oleva gradu. Olen sen itse kokenut ja nähnyt läheltä muiden kokevan. Mutta älä ajattele vielä kevättä, vaan sitä puolta sivua - huomisaamusta alkaen.
Pidän peukkuja!

Siitävaan! kirjoitti:

Aloittaminen on vaikeinta. Toiseksi vaikeinta on lopettaminen.
Jos jokin aihe kiinnostaa sinua valtavasti, niin ei haittaa, vaikka se olisi työläskin. Mutta pakkopulla kannattaa tunkea kurkusta alas mahdollisimman liukkaasti.
Jos ohjaaja ei ole omaa aihettasi tyrmännyt, niin mitäpä jos alkaisit kerätä siitä materiaalia ja kirjoittaa puoli sivua päivässä? Vaikka aikaisempaa tutkimusta aiheesta ei olisikaan, niin jos muuta materiaalia on riittävästi, niin sinähän voit tehdä uraauurtavan tutkimuksen.
Eli ei muuta kuin googlettamaan ja kirjastoon etsimään meheviä lainauksia, jotka kirjoitat sitä mukaa gradutiedostoosi, johon tietenkin olet asentanut automaattiset sisällysluettelot jne. Ja lähteet myös saman tien lähdeluetteloon, jonka oikea muoto kannattaa ottaa selville heti alkajaisiksi. Kyllä se tutkimuskysymys siitä tarkentuu, kunhan näet, mistä päästä on kätevintä ruveta asiaa purkamaan.
Puolen sivun vauhdilla sinulla on keväällä koossa viimeistelyä vailla oleva gradu. Olen sen itse kokenut ja nähnyt läheltä muiden kokevan. Mutta älä ajattele vielä kevättä, vaan sitä puolta sivua - huomisaamusta alkaen.
Pidän peukkuja!

Lue lisää

Jep, elikkä olen tuo alkuperäinen kirjoittaja, joka alotti G:n tossa syksyllä.

Tällä hetkellä gradu on vielä ihan vaiheessa (10s teoriaa 15s metodologiaa 0s analyysia 0s johtopäätöksiä). Teoriaosa suurin piirtein mielessä eli hanskassa, mutta kirjoittamista vaille. Runko tosin on jo ihan ok. Jos tammikuussa saisi vielä 10 sivua teoriaa, niin olis hieno juttu! Sitten olis hyvä fiilis tuon teoriaosan kanssa.

Vituttaa, kun oma teoria ei istu empiriiaan. Näen sen jo nyt ennen kuin olen kerännyt edes haastatteluaineiston. Tutkimusongelmani tuntuvat "helpoilta" tai "lapsellisilta", joka tapauksessa proffa ne syksyllä hyväksyi. Tuskin tiesi edes mistä puhun? Teen siis tavallaan ohi oman pääaineen.

Toinen vitutuksen lähde on se, että muut ryhmäläiset ovat jo niin pitkällä. Ok, ne jatko kandeistaan, mutta silti vituttaa olla koko ajan jäljessä. Onneks mua helpottaa se, kun ajattelen että osa on jättänyt g:n kesken tai väkertää sen kanssa toista tai kolmatta vuotta.

Mistä sitä löytäisi apua tuohon teoriaan? Vai onko se vain itse väkerrettävä? Mistä apua fiilikseen, että on koko ajan jäljessä?

Gradustelija kirjoitti:

Jep, elikkä olen tuo alkuperäinen kirjoittaja, joka alotti G:n tossa syksyllä.

Tällä hetkellä gradu on vielä ihan vaiheessa (10s teoriaa 15s metodologiaa 0s analyysia 0s johtopäätöksiä). Teoriaosa suurin piirtein mielessä eli hanskassa, mutta kirjoittamista vaille. Runko tosin on jo ihan ok. Jos tammikuussa saisi vielä 10 sivua teoriaa, niin olis hieno juttu! Sitten olis hyvä fiilis tuon teoriaosan kanssa.

Vituttaa, kun oma teoria ei istu empiriiaan. Näen sen jo nyt ennen kuin olen kerännyt edes haastatteluaineiston. Tutkimusongelmani tuntuvat "helpoilta" tai "lapsellisilta", joka tapauksessa proffa ne syksyllä hyväksyi. Tuskin tiesi edes mistä puhun? Teen siis tavallaan ohi oman pääaineen.

Toinen vitutuksen lähde on se, että muut ryhmäläiset ovat jo niin pitkällä. Ok, ne jatko kandeistaan, mutta silti vituttaa olla koko ajan jäljessä. Onneks mua helpottaa se, kun ajattelen että osa on jättänyt g:n kesken tai väkertää sen kanssa toista tai kolmatta vuotta.

Mistä sitä löytäisi apua tuohon teoriaan? Vai onko se vain itse väkerrettävä? Mistä apua fiilikseen, että on koko ajan jäljessä?

Lue lisää

sinulla on jo pakkopulla uunissa.
Jos teoria on sinulla jo mielessä, niin jatka sen kirjoittamista auki. Sitähän voi sitten muutella, lisätä ja lyhennellä tarpeen mukaan. Ei sen tarvitse olla eikä se voikaan olla lopullisessa muodossaan siinä vaiheessa, kun sivuja on "tarpeeksi". Gradun kirjoittaminen on prosessi, joka päättyy vasta kun lopetat sen enemmän tai vähemmän väkisin. Mutta minusta on erittäin hyvä ajatus, että yrität tammikuun aikana saada teoriaosan ensimmäisen version valmiiksi. Eli nyt Suomi 24 kiinni ja gradutiedosto auki ja näppäilemään. Helppoja tai lapsellisia tutkimusongelmia ei olekaan. Mitä tahansa asiaa voi, saa ja täytyy tutkia. Sekin, että empiria kumoaa teoriasi, on löydös. Sinun pitää vain kirjata se riittävän huolellisesti ja perustellusti.
Saanen vakuuttaa, että parin vuoden kuluttua ei ole enää mitään merkitystä sillä, kuka on tässä vaiheessa edellä tai jäljessä. Älä vaivaa sillä päätäsi. Etene oman aikataulusi mukaan ja huolehdi siitä, että todella etenet. Vauhti ei ole ratkaiseva, vaan suunta. Pidä tarvittaessa yhteyttä ohjaajaasi, mutta muista, että gradusi on näyttö siitä, että sinä osaat tehdä tutkimusta.

Siitävaan! kirjoitti:

sinulla on jo pakkopulla uunissa.
Jos teoria on sinulla jo mielessä, niin jatka sen kirjoittamista auki. Sitähän voi sitten muutella, lisätä ja lyhennellä tarpeen mukaan. Ei sen tarvitse olla eikä se voikaan olla lopullisessa muodossaan siinä vaiheessa, kun sivuja on "tarpeeksi". Gradun kirjoittaminen on prosessi, joka päättyy vasta kun lopetat sen enemmän tai vähemmän väkisin. Mutta minusta on erittäin hyvä ajatus, että yrität tammikuun aikana saada teoriaosan ensimmäisen version valmiiksi. Eli nyt Suomi 24 kiinni ja gradutiedosto auki ja näppäilemään. Helppoja tai lapsellisia tutkimusongelmia ei olekaan. Mitä tahansa asiaa voi, saa ja täytyy tutkia. Sekin, että empiria kumoaa teoriasi, on löydös. Sinun pitää vain kirjata se riittävän huolellisesti ja perustellusti.
Saanen vakuuttaa, että parin vuoden kuluttua ei ole enää mitään merkitystä sillä, kuka on tässä vaiheessa edellä tai jäljessä. Älä vaivaa sillä päätäsi. Etene oman aikataulusi mukaan ja huolehdi siitä, että todella etenet. Vauhti ei ole ratkaiseva, vaan suunta. Pidä tarvittaessa yhteyttä ohjaajaasi, mutta muista, että gradusi on näyttö siitä, että sinä osaat tehdä tutkimusta.

Lue lisää

Perkele, ku edistyy ja ei edisty -fiilis. Teoria suhteellisen kasassa, proffa sitä ei juurikaan ole kommentoinut. Teen tästä ja tällä teorialla vaikka mikä olisi.

Jos on ihmisiä, jotka ovat syntyneet tutkijoiksi, niin minä en ole sellainen. Ihme räpellystä ja linjan hakemista...

40s kassa, josta 18 teoriaa. Parin viikon sisällä teoria valmis...

Gradustelija kirjoitti:

Perkele, ku edistyy ja ei edisty -fiilis. Teoria suhteellisen kasassa, proffa sitä ei juurikaan ole kommentoinut. Teen tästä ja tällä teorialla vaikka mikä olisi.

Jos on ihmisiä, jotka ovat syntyneet tutkijoiksi, niin minä en ole sellainen. Ihme räpellystä ja linjan hakemista...

40s kassa, josta 18 teoriaa. Parin viikon sisällä teoria valmis...

Lue lisää

Yhä sellainen olo, että aihepiirini on liian laaja. Olisikohan tammikuussa pitänyt vaihtaa aihetta. Olen kerännyt neljä haastattelua ja eivät oikein ole sitä mitä kuvittelin. Vastaajat eivät osanneet vastata kysymyksiini, koska aihe liian laaja.

Gradub loogisuudessa on mielestäni vielä suuria puutteita, tai itseasiassa tutkittavaa ilmiötä ei ole aineistossani ole juurikaan ilmennyt. Miksi meninkään valitsemaan tämän aiheen. Ohjaajalle minulla on vielä 1 lukukerta jäljellä ja tämän suoritan vasta kk päästä, jotta saan edes vähän neuvoja lopulliseen työhöni...

Valitsin siis liian vaikeasti tutkittavan aiheen, mikä todellakin masentaa minua.