Meninpä tänä syksynä tanssikurssille. Tosin nyt kurssittelu loppui, ei jaksa enää. Harrastelin tanssia ihan vain hvuikseni ja ihmettelenkin, miksi jotkut ottavat tanssin opettelun niin tosissaan. Jos ranne on väärässä asennossa siitä huomautetaan, samoin jos hiukan kuminauha efekti ei natsaa. Yleensä huomauttajat itse tanssivat päinmäntyä.
Miksi tanssi otetaan niin tosissaan
loppui lyhyeen
17918
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kurssin eistyneimmät tanssijat pärjäävät jopa heidän kanssa, jotka eivät ymmärrä, miksi niitä ranteen kulmia hiotaan ja kuminauhastakin puhutaan (vaikka ei useinkaan tähän liittyvää vartalonkäyttöä opeteta). Heikomat tanssijat tarvitsevat kaiken mahdollisen avun tanssin sujumiseen. Yksi tärkeimpiä on opetella asennot oikein, jotta vienti välittyy suoraan viejän vartalosta seuraajan vartaloon käsien kautta tai muuta kautta. Sitten kun seuraajalla on tanssiasento hallussa, voi seraaja esim. tukea viejää rytmissä, tehdä välillä tyylikkäästi omiaan ym. Tanssiasennossa ei tarvitse jäkittää ihan koko aikaa, mutta käytännössä tansseissa suunnilleen ohjeiden mukainen tanssiasento on jäntevöitettävä jopa alle sekunnin varoitusajalla. Seuraajat voisivat tehdä tanssiparinsa olon helpomaksi opettelemalla tanssimaan kun kerran opetustilaisuuteen ovat tuleet. Jos on helppo viedä, saa seuraaja tanseissa viejistä enemmän irti kun heidän energiaansa ei kulu niin paljon seuraajan siirtämiseen.
ettäkö oikein kieliukko ohoh
Itseäni on oudoksuttanut ristiriita sosiaalitanssimisesta ja itsensä tanssikurssittamisesta sosiaalitanssia varten. Sosiaalitanssin toisaalta on todettu olevan kaavoista vapaata tanssia, jossa pääsee toteuttamaan itseään kuten haluaa (tietenkin lain pykälät huomioiden...). Samaan aikaan ilmeisen monet sosiaalitanssijat käyvät tanssikursseja, jotta voisivat olla parempia sosiaalitanssijoita.
Lähes väistämättä tanssikursseilla käynti liittyy jonkun tietyn tanssin tanssitekniikan ja kuvioiden oppimiseen. Tuossa lienee keskeisimmät syyt itsensä kurssittamiseen, vaikka muitakin syitä löytynee.
Tietyn tanssitekniikan ja kuvioiden opettaminen on yleensä standardisoitua opettajan kannalta: Tanssiopetuksen luonteeseen kuuluu asioiden kaavamaistaminen ja opetettavien asioiden hiominen (toisto), jotta voidaan opettaa ryhmää. Opetettavista asioista voidaan kertoa vaihtoehtoja ja tuolla tavoin koettaa estää yhden ainoan "totuuden" syntymistä. Tuo ei kuitenkaan muuta opetuksen "standardimaisuutta": kyse on ao. opettajan näkemyksestä, mikä on "oikein" tai "väärin" ko. tanssilajissa.
Tunnilla opetettuja asioita lavalla toistava tanssija on näin "standardisoinut" itsensä kyseisen opettajan määrittelemään muottiin. Asia ei tuosta muutu toiseksi, jos käy vastaavasti muiden, eri näkemyksen omaavien tanssiopettajien opetuksessa. Tällöin tanssija toistaa eri opettajiensa "standardeja" lavalla.
Edistyneemmät tanssijat toki osaavat yhdistellä oppimiaan ja luoda niistä jotain täysin uutta sekä valmiita "virheisiin". Kuinka moni on kuitenkaan valmis tuohon, kun tanssii tanssikurssikavereidensa kanssa?
Tanssinopiskelu kursseilla on nähdäkseni hyödyllistä silloin, kun halutaan tarkoituksella tanssia tiettyyn muottiin (standardiin), jossa on määritelty tanssille perusaskeleet ja kuviot sekä muu tanssitekniikka, jotka ovat nykytermein lajinomaisia kyseisessä tanssissa. Tuo on hyvä tapa oppia tanssia, jos haluaa saada oman tanssinsa teknisesti sille tasolla, kuin se on tyypillisesti muiden kyseistä tanssilajia harrastavien keskuudessa.
Mitä enemmän näitä "oikean" tanssitekniikan omaavia tanssikurssitettuja tanssijoita käy sosiaalitanssimassa esimerkiksi lavoilla sitä enemmän sosiaalitanssi muuttuu näiden kurssien "standardien" mukaiseksi. Miksi siis käydä tanssikursseilla, jos sosiaalitanssissa on lähes kaikki mahdollista?
Loppuun tanssihistoroitsija Peter Logginsin hyvä huomio sosiaalitanssista:
"because social dancing wasnt about what moves you did, it was about the simply communication and at that time everyone had different individual styles and basics.
today the dance is standardized, so now a follower or leader is good if you can lead or follow certain moves. Back in the day it social dance was a inward expression not based on what a person can lead or follow."
Se mitä kirjoitit on loogista ja järkevää teoriassa, mutta ei käytännössä. Lavatanssissa ei ole mitään yhtenäistä standardia johon pyritään mutta kursseilla käyminen kannattaa silti jos pitää tansseissa käymisessä nimenomaan siitä tanssimisesta, koska se nostaa taitotasoa ja korkeampi taitotaso tekee tanssista miellyttävämpää riippumatta siitä, toteuttaako jotain "standardia" vai ei.
Nähtävästi oletat, että tanssitaito on vain taitoa toteuttaa jotain tiettyä tanssitekniikkaa mahdollisimman hyvin. Tämä ei pidä paikkaansa. On olemassa myös yleistä taitoa tanssia joka on suureksi osaksi riippumatonta yksityiskohdista. Otetaan esimerkiksi kilpatanssijat: kuten täälläkin on usein otettu esille pitkän linjan kilpatanssijat eivät ole vain hyviä kilpatanssijoita vaan myös hyviä tanssijoita. He pystyvät vankan pohjansa turvin omaksumaan paljon nopeammin uusia tanssilajeja kuin muut. Sama pätee kaikessa muussakin tanssissa. Harjoittelemalla tanssia ei kehity vain siinä nimenomaisessa tekniikassa mitä harjoittelee vaan tanssissa yleensä. Kuinka paljon yleistä taitoa kehittyy riippuu tietysti yksilöstä ja opetuksesta mutta kuitenkin.
"Vanhoina hyvinä aikoina" ihmiset eivät kursseilla käyneet, mutta eipä tansseissa tanssimisen vuoksi käytykään, eikä pitkään. Jos tanssista haluaa nauttia tanssina pitkään niin kehittyvä taito auttaa siinä. Kehittyvään taitoon ei tietysti tarvita välttämättä kurssia, varsinkaan jos on nainen, mutta monia se auttaa.
"Se mitä kirjoitit on loogista ja järkevää teoriassa, mutta ei käytännössä. Lavatanssissa ei ole mitään yhtenäistä standardia johon pyritään mutta kursseilla käyminen kannattaa silti jos pitää tansseissa käymisessä nimenomaan siitä tanssimisesta, koska se nostaa taitotasoa ja korkeampi taitotaso tekee tanssista miellyttävämpää riippumatta siitä, toteuttaako jotain "standardia" vai ei."
Totta. Lavatanssissa kuten muussakin sosiaalitanssissa on yhtä monta standardia kuin on tanssityyliä. Jos olet riittävän persoonallinen tanssijana, saatat itsekin olla yksi noista standardeista. Noin tuo oli ainakin vielä muutama vuosikymmen sitten.
Tanssikurssit ovat nykyään yleensä massaopetusta, jossa yksi opettaja opettaa tyyliään mahdollisesti kymmenille oppilaille, nämä opettavat mahdollisesti joko suoraan tai omalla tanssillisella esimerkillään kurssin ulkopuolisia. Noin yhden tanssijan tanssityyli voi monistua moninkymmenkertaisesti tanssimaailmassa. Kyseisestä tyylistä tulee menestyksekkäimmillään tyypillinen tanssityyli eli mainittu standardi. Ilmiö on varsin tyypillinen nykyaikaisessa sosiaalitanssissa, kun nähdäkseni viimeisten kahden vuosikymmenen aikana ns. sosiaalitanssijoiden into käydä tanssikursseja tullakseen paremmiksi sosiaalitanssijoiksi on lisääntynyt runsain mitoin.
Tanssikursseilla käynti nostaa toki tanssijan taitotasoa tanssia noiden tanssikursseilla opetettavien tanssityylien mukaisesti. Asianomainen tanssija kykenee tanssissaan kommunikoimaan paremmin vastaavan taitotason omaavien parien kanssa; tanssi on miellyttävämpää vastaavan kommunikointikyvyn omaavien kanssa. Tanssikursseilla tanssiminen, kuten muukin liikunta lisää lisäksi myös fyysistä kyvykkyyttä. Jälkimmäinen ei liene kuitenkaan tyypillisin syy tanssikursseilla käyntiin.
"Nähtävästi oletat, että tanssitaito on vain taitoa toteuttaa jotain tiettyä tanssitekniikkaa mahdollisimman hyvin. Tämä ei pidä paikkaansa. On olemassa myös yleistä taitoa tanssia joka on suureksi osaksi riippumatonta yksityiskohdista."
En oleta noin, vaan mielestäni tanssitaito on kyvykkyyttä tanssia haluamallaan tavalla musiikin rytmiin. Tanssitaidon ei tarvitse olla riippuvaista jostain tietyn tanssitekniikan hyvyydestä tai tanssinopettajan (tanssinopettajien) vakioimista ns. lajinomaisista tanssin piirteistä. Jonkinlainen tanssitekniikka on kuitenkin aina jokaisen tanssityylissä takana: Itsensä musiikin rytmiin liikuttaminen kun vaatii myös fyysistä suorittamista.
"Otetaan esimerkiksi kilpatanssijat: kuten täälläkin on usein otettu esille pitkän linjan kilpatanssijat eivät ole vain hyviä kilpatanssijoita vaan myös hyviä tanssijoita. He pystyvät vankan pohjansa turvin omaksumaan paljon nopeammin uusia tanssilajeja kuin muut."
He pystyvät omaksumaan vankan pohjansa avulla uusia tanssityylejä eli niitä standardeja ja yhdistelemään niitä. Hyviä tanssijoita he ovat varmasti noiden tanssityylien mukaisissa tansseissa. Sosiaalitanssi vapailla tanssityyleillä voi olla eri asia.
"Harjoittelemalla tanssia ei kehity vain siinä nimenomaisessa tekniikassa mitä harjoittelee vaan tanssissa yleensä. Kuinka paljon yleistä taitoa kehittyy riippuu tietysti yksilöstä ja opetuksesta mutta kuitenkin."
Totta tuokin. Miksi siis käydä kursseilla, kun sosiaalitanssia voi periaatteessa "harjoitella" lavoilla tai muissa sosiaalisissa tanssitilaisuuksissa?
"Vanhoina hyvinä aikoina" ihmiset eivät kursseilla käyneet, mutta eipä tansseissa tanssimisen vuoksi käytykään, eikä pitkään. Jos tanssista haluaa nauttia tanssina pitkään niin kehittyvä taito auttaa siinä. Kehittyvään taitoon ei tietysti tarvita välttämättä kurssia, varsinkaan jos on nainen, mutta monia se auttaa."
Eivät käyneet, koska vastaavan tyylistä massakurssitusta ei ollut. Tanssikouluja oli jonkinverran, muttei mitään nykyisiin "tanssikouluihin" verrattavaa. Tanssinopettajina toimivat omat tanssitaitoiset sukulaiset ja tutut. Kuten toteat, seuraajat oppivat tanssimaan monesti myös menemällä tanssipaikoille oppimaan tanssia käytännössä. Tyypillisesti opittiin myös katsomalla muiden tanssia ja ottamalla tuosta esimerkkiä.
Tansseissa saatettiin käydä pitkäänkin juuri tanssimisen vuoksi. Kehittyminen tapahtui tuolloin tyypillisesti tanssimalla tanssipaikoilla. Kun ei ollut massaopetusta, syntyi eri tyylejä (standardeja) tanssia samaa tanssia, kun kopioitiin eri "opettajia" ja kun ei ollut tallenteita, joista jälkikäteen olisi voinut katsoa uudestaan "oikean" suoritustavan.
Lavatansseihin on pesiytynut porukkaa, jotka käyvät ahkerasti kursseilla, mutta varsinainen tanssin opettelu on toissijaista. Tarkoituksena on opetella mahdollisimman monta kuviota ja päästä tätä kautta briljeeraamaan lavoille. Kuviot on silloin "opeteltu" kun se päästään tanssimaan "läpi" eli selviydytään
siitä. Näitä wannabee tanssijoita tulee jatkuvasti lavoilla vastaan, ja juuri nämä yleensä ovat niitä
huomauttajia. Ikävä kyllä!
Miksi täällä aina moititaan ja arvostellaan niitä, jotka ovat nähneet vaivaa itsensä kehittämiseen? Tässä tapauksessa tarkoitan siis tanssilajien hiomista, jotta tanssimisesta saisi enemmän irti.
Itse aloitin tanssikurssit aikoinaan juuri siitä syystä, että "tavalliset" tanssit alkoivat tuntua puulta ja koska niin monet parit näyttivät tanssivan sujuvan näköisesti jotain ihan muuta!
Mitäpä jos te arvostelijat menisitte joskus itse tanssikursseille, niin ehkäpä teillekin avautuisi miksi lavoilla tanssitaan niin paljon muutakin kuin niitä perinteisiä tansseja!
Ei tässä haukuta niitä jotka haluavat kehittää itseään vaan arvostellaan niitä jotka käyvät kursseilla ja leireillä pelkästään opettelemassa uusia kuvioita joita sitten ei viitsitä opetella kunnolla.
Oletko sinä juuri tälläinen tanssija?
herpaantui nyt minulla jossain vaiheessa!
En allekirjoita, että kävisin kursseja pelkästään oppiakseni useita kuviohäkkyröitä. Tanssipaikoilla näkee ihan tarpeeksi tanssijoita, joille näyttää olleen tanssikurssin päätarkoitus oppia mahdollisimman monia hienoja kuvioita, joita sitten esitellään ylpeinä. Tuloksena kuitenkin usein melko surkea ja kömpelö esitys jostain, joka opettajien esittämänä näytti niin hyvältä!
Yritän kyllä värittää tanssiosaamistani käymällä tanssikursseilla, mutta tarkoitukseni on opetella vain muutama hyväksi ja helpoksi omaksumani kuvio, jotka saatan sitten yhdistää kuviosarjaksi.
Varmaan jokainen meistä haluaisi oppia tanssimaan paremmin, eikä haluttaisi missään nimessä lukeutua niihin, joiden tanssimista irvaillaan...
No mikä sinua siinä kaivelee jos joku opettelee kuvioita ja vielä huonosti? Tanssiminen on useimmille harrastus ja hauskanpitoa. Ei sitä tarvitse tehdä teknisesti hyvin kunhan hauskanpito luonnistuu. Jos jostakusta on hauskaa opetella kursseilla kuviohäkkyröitä ja sitten tehdä niitä niin mitä sitten? Olettaen tietysti että ei ole vaaraksi ympäristölleen, mutta navigointi on taito erikseen.
Siis, on täysin luonnollista että ja tosi mahtava että tanssi saa osakseen aitoa innostusta ja kiinnostusta sekä tahtoa tehdä sitä edistävästi ja kehittyä siinä. Mitä ihmettä siinä on niin väärää ja ketä vastaan se on ?!
Joka ainut asia mitä tehdään saa osakseen osalta väkeä voimakkaamman kiinostuksen ja muutonihan tuota tanssia ei olisikaan mikäli se olisi vain jokin välinpitämätön mönkiminen.
Yksilöt ovat joko kiinostuneita ja hiovat asioita ja saataa hyvinkin olla joku joka "pätee" tai harjaannuttaa tanssia mutta kene "varpaille" hän astuu?
On omituista että, aina on kitinää ja toisellatavalla tekevien arviontia ja unohtuu se oma osuus ja kyky hyväksyä ja suvaita. Sillä onhan tämä rajoittava väkikin kiinnostunut juuri samasta asiasta mutta omasta näkökulmastaan.
Joillekin tanssi on vakavasti otettava harrastus. Onhan näitä fanaatikkoja kaikkien harrastusten parissa. Suurin osa harrastajista on kuitenkin vähemmän ryppyotsaisia.
He ottavat ja pitääkin ottaa musisointi "tosissaan" mutta ei tietenkään rypyttäen. Eihän sekään ole muuta kuin aitoa kiinostusta sekä viihtymistä hyvin tehdyn tanssin taian tekemisessä. Hehän sen tuotaa mihin tulisi tanssia ja nauttia.
Tanssivan väen osa tuntee sen ja hakee viihtymistä siitä. Kun osa kokee tämän henkilökemian tai liikuskelun parketilla riittäväksi on se ihan ok nähdäkseni suurimman osan mielestä. Miksipä sinne ei sitten mahtuisi väkeä joka haluaa liikkua tanssinimikkeellä taidokkaasti ja hakea yhteistäkin osaamista. Tulkintana voi aivan hyvin olla kaikenlainen tunteminen ja liikkuminen sen mukaan.
Kai tietenkin kursseille mennään oppimaan. En usko että kukaan pahuuttaan ketään neuvoo. joillakin on vaan sellainen tapa. Tietenkin se voi tuntua ikävälle. Mutta meitä on joka junaan, neuvojiakin.
Mitä tosissaan ottamiseen tulee, niin yleensä monissa harrastuksissa halutaan kehittyä, tanssissakin. jos menen mukaan vaikka johonkin urheiluun, niin saattaa olla, että haluan kehittyä ja opipa lisää. Monilla on sisäsyntyisenä jonkinlainen "kilpailuvietti", halu olla hyvä, tai parempi kuin joku toinen. Sellaisia me ihmiset olemme, ihan tavallisia, puutteinemme. Esimerkiksi kun itse aloin käymään puolenkymmentä vuotta sitten tanssikursseja, halusin oppia paremmaksi tanssijaksi. Halusin oppia uusia juttuja. Halusin oppia viemään paremmin, halusin oppia viemään pariani paremmin, että se tuottaisi hänellekin iloa. Ei oma oppiminen ja halu kehittyä ole varmaan keneltäkään toiselta pois.
Noilla pikkunikseillä, tanssiasennolla, ranteen asennolla, kuminauhaefekteillä ym saadaan tanssista herkemmin kevyempää, nautittavampaa. Kyllä niillä oikeilla asennoilla on oma tarkoituksensa. Esimerkiksi vaikkapa monissa urheilulajeissa osaaminen tekee harrastuksesta nautittavampaa. tosissaan ottaminen ja tosikkomaisuus on kaksi eri asiaa. Se on jokaisen oma valinta, minkäverran haluaa missäkin kehittyä.
Kursseilla on kivaa. Minä mene sinne viihtymään ja aina sieltä jotain tarttuu mukaan.
Kursseilla käydään asioita läpi ja lavalla käytetään niitä ja hiotaan ne rutiiniksi. (mikäli muistetaan
miten se oikein menikääN. ;D.)
Siis haluta olla parempia kuin joku toinen tai muut!! Ei todellakaan. Vaan kyse on edelleen itsensä kehittämisestä ja tanssiin kohdistuvasta kyvystä tuotaa itselle sekä parille ja ehkä muusikoille keholiikuta taidetta ja iloa viihtyen.
Pontsi ei ole ylittää tai kampittaa jokin toinen tanssija.
aito "tosissaan ottaminen" on tosiaan eri asia kuin toskikkomaisuus. Mielestäni tosikkous jää pois heti kun oivaltaa ettei pyri voittamaan ja tietty ehkä saa ympäristönkin nauttimaan siitä että nauttii tanssimisesta.Eikä ota keltään pois taitoa tai sen hetkistä tanssitilaa.
On tietysti hankalaa jos samalla kurssilla on monen tasoista porukkaa, jos toinen kiinnittää huomiota ranteen asentoon niin hän on jo pidemmällä tanssissa kuin se joka ei edes ymmärrä mistä puhutaan.
Jos kurssin tarkoitus on on oppia tanssimaan hyvin niin silloin ranne on tärkeä.
Jos kurssin tarkoitus on tavata muita ihmisiä niin ranne ei ole tärkeä.
Missään muussa urheilussa tai "urheilussa" ei taitavammalla tasolla olevia harrastajia velvoiteta pelaamaan aloittavien kanssa.
Kokeneiden pitää käsitellä aloittajia pehmeästi, mutta aloittajien pitää muistaa, että toinen ei ole aloittelija koko ikäänsä.