Ärsyttävää... Möläytin raskaana olleelle kaverilleni nimen, jonka antaisin pojalleni. No, niinpä kävi, että hän päätti antaa syntyneelle pojalleen "nimeni" tämän toiseksi nimeksi ja käyttäytyi kuin ei mitään ihmeellistä olisi tapahtunut, asiasta ei varsinaisesti puhuttu vaan olen tämän takia laittanut ikään kuin välit poikkiä, en ole jaksanut pitää yhteyttä.
Lapsellista mun osalta? Ehkä. Mutta mulla on itelläni takana kolme keskenmenoa ja kaksi näistä tän kaverin odotusaikana ja koko vuosi on ollut pelkkää kuuntelemista milloin mistäkin selkäsärystä tai väsymyksestä, mun keskenmenot on kuitattu sillä, että eipä ne nyt niin pitkällä vielä olleetkaan.
Joten tämä nimi-asia oli viimeinen niitti, muistan ikuisesti hetken kun hän raskaana sanoi, että onpa vaikeaa keksiä kivaa nimeä pojalle ja kerroin, että meillä on pojallekin nimi ollut tiedossa jo pitkään ja sitten ääliö möläytin sen. Kyllähän me sitä edelleen voidaan käyttää jos ikinä toista lasta tyttömme kaveriksi saadaan, mutta kyllä tää laittaa ärsyttään. Vitsin lehmä... Kylläpä helpotti. :D
Pitäkää kivat nimet omassa tiedossanne ristiäisiin saakka!!!
Lapsellista mun osalta? Ehkä. Mutta mulla on itelläni takana kolme keskenmenoa ja kaksi näistä tän kaverin odotusaikana ja koko vuosi on ollut pelkkää kuuntelemista milloin mistäkin selkäsärystä tai väsymyksestä, mun keskenmenot on kuitattu sillä, että eipä ne nyt niin pitkällä vielä olleetkaan.
Joten tämä nimi-asia oli viimeinen niitti, muistan ikuisesti hetken kun hän raskaana sanoi, että onpa vaikeaa keksiä kivaa nimeä pojalle ja kerroin, että meillä on pojallekin nimi ollut tiedossa jo pitkään ja sitten ääliö möläytin sen. Kyllähän me sitä edelleen voidaan käyttää jos ikinä toista lasta tyttömme kaveriksi saadaan, mutta kyllä tää laittaa ärsyttään. Vitsin lehmä... Kylläpä helpotti. :D
Pitäkää kivat nimet omassa tiedossanne ristiäisiin saakka!!!
Vastaukset 26
Vanhimmat
eli unelmoin, että jos saan joskus "sen näköisen" tytön niin hänen nimekseen tulee Tirlittan Taika Tuulia.
ystävätärkin piti nimestä ja niin minulla on nyt kummityttö, jolla on tuo nimi.
Ei suututtanut vaan lähinnä nauratti.
PS. Oma vuotta myöhemmin syntynyt neljäs tyttäreni sai sitten nimekseen Tiiti Roosa Mimosan ja jälkiviisaasti ajatellen se on hänelle , hänen tarinaansa ja persoonaansa paremmin sopiva nimi.
sadu(i)stako ne ovat reväisty? Kärsivätkö lapset nimistään?
- siis sen etymologiasta. Luulen, että se on valittu kauniin ulkoasun ja miellyttävien assosiaatioiden vuoksi.
Tiiti Roosa Mimosan nimi sen sijaan on minun ja puolisoni valitsema joten sen jokaiselle osaselle on selityksensä.
Tiiti tulee Tiitiäisen satupuusta josta isänsä luki vaaville runoja tämän vielä uinuessa kohdussa ja Tiitiäisen kehtolaulusta, jota itse lauloin synnytyksen aikana (Työntöpoltot alkoivat ennen kuin kohdunsuu oli kokonaan auki ja huomasin että laulamalla pytsyin itseäni estämään ponnistamasta liian aikaisin). Kun prinsessa sitten lopulta putkahti maailmaan isänsä käsivarsille, niin tämä tuumi hymyillen minulle kun sukupuolta kysyin , että "Tiitiäinen hän on"
Roosa on lapsen katolisen kummisedän toivomus ja juoontaa siihen, että tyttö syntyi katolisen kukkaiskalenterin mukaan ruusun päivänä.
Mimosa on edesmenneen isotätini nimi. Meillä on kaikilla lapsilla vähintään yksi nimi, joka on kulkenut suvussa ennenkin. Sillä lailla haluamme symbolisesti sitoa heidät osaksi nimenomaan oman sukunsa sukupolvien ketjua.
Ja kumpikaan tytöistä ei tietääkseni ole koskaan kärsinyt nimistään. Omista lapsistani vain ensimmäisellä on selkeästi "tavallinen" , allakasta foneettisen äänneasun mukaan valittu nimi ja hän on ainoa lapsistani joka on koskaan nimestään valittanut. On kuulemma "tylsä" ja "vaikuttaa siltä ettette jaksaneet nimivalintaan paneutua".
; -)
Ihanat nimet lapsellasi. Minulla on sukulainen, jonka lempinimi on Tiiti, en ole ihan varma onko muuttanut sen viralliseksi nimekseen.
Aina olen siitä kovin pitänyt, ja nuorena ajattelin, että jos joskus saan tytön, hänestä tulee Tiiti. Tirlittan taas on ollut yksi minuun vaikutuksen tehneistä saduista. Ihanan nimen olet kummitytöllesi myös keksinyt.
Oliko Satu sinulla blogi? sitä mielelläni seuraisin. Pidän kovasti tavastasi keskustella asioista:)
Ja on blogi . Se löytyy osoitteesta http://www.viipaleita.net/blog/satu/
Saa toki käydä kurkkaamassa, vaikka se taitaa olla sellainen (päiväkirjamainen),
ettei pitkän päälle kiinnosta muita kuin omaa sukua ja ystäviä.
Ei kai siitä nyt haittaa ole, jos se nimi on kaverisi lapsella toisena nimenä. Eli lapsillanne on eri etunimet! enpä tommosen asian takia välejä poikki laittaisi, vaikka vähän ketuttaisikin!
Enemmänkin olisin katkera, jos ystäväni suhtautuisi keskenmenooni noin välinpitämättömästi.
mieltä olen minäkin. Minusta on ihan käsittämätöntä, että Suomessa ollaan niin kauhean tarkkoja siitä, ettei kenelläkään tutulla saisi olla samaa nimeä. Monissa kulttuureissa lapset nimenomaan nimetään jonkun sukulaisen tai suurmiehen mukaan. Ja jos kuulisin jostain kauniin nimen, niin en taatusti jättäisi sitä antamatta lapselleni vain siksi, että jollain toisella se sattuu olemaan tai vielä vähemmän silloin, jos se ei edes ole vielä kenelläkään, eikä ehkä koskaan tulekaan. Koska suhteenne nyt on poikki, niin ihan sama sen pitäisi olla, vaikka teillä olisi samannimiset lapset. Ja koska suhteenne laatu ei tuon kestävämpi ollutkaan, niin ei kannatakaan kauheasti ajatella sitä, mikä nimi toisen lapsella on. Kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä harmittaa, jos on skipannut kivan nimen vain siksi, että se oli varattu jonkun entisen kaverin lapselle, joka ei koskaan syntynytkään.
Sen sijaan ymmärrän hyvin närkästymisesi siitä, jos sinun keskenmenoihisi suhtaudutaan vähättelevästi. Ja toivon joka tapauksessa, että saatte sen pojankin, jota toivotte. Tuli hänen nimekseen sitten mikä tahansa.
kaikkien käytettävissä. Mikä estää laittamasta sitä nimeä myös sun lapselle? Ei mikään. Saman nimisiä on paljon, myös samassa suvussa on samannimisiä ihmisiä. Mun tuttavan veljen vaimo on samanniminen kuin tämä mun tuttava joka hän miehen sisko. Siis veljen vaimo ja sisko ovat saman nimisiä.
Niin just. Eli ap:n logiikalla, sen veljen olis aikoinaan pitäny sanoa sille naiselle joka nyt on hänen vaimonsa, että "en mä voi alkaa sun kaa, ku mun siskollakin on sama nimi ku sulla" ;)
nyt ei ole yhtään verrattavissa tähän.. samoja nimiä tulee elämässä varmasti jossain vaiheessa vastaan, mutta on eri asia laittaa lapselle nimi jonka läheinen ihminen on kertonut laittavansa omalle lapselleen. Nuo nimiasiat kun joillakin tahtoo olla mietinnässä jo vuosia ennen kuin lapsia saa.
Onneksi tuli tämäkin keskustelu luettua näin kun esikoista odottaa.. Tulenkin pitämään mietityt nimet visusti salassa (myös valmiiksi mietityt tytön nimet, vaikka tästä lapsesta poikaa odotellaan), itse ainakin loukkaantuisin jos joku läheinen veisi nimen jota on kuukausia tai jopa vuosia mietitty ja suunniteltu..
Ei kylläkään niin paha tilanne kun nimi on laitettu toiseksi nimeksi, kuin jos nimi olisi ollut etunimi, onneksi..
Tällähän nyt ei oo mitään tekemistä tän asian kanssa...?
Kun itse odotin esikoistani, kaveri päätti tehdä pojastaan Antin. Ja minä kun olin mieheni kanssa puhunut jo vuosia, että meidän pojasta tehdään sitten Antti. Vaan siinäpä meni hyvät murehtimiset hukkaan, kun ensimmäistäkään poikaa ei ole vielä tässä talossa näkynyt.
Yksi rakkaimmista ystävistäni on nimeltään Inkeri ja olen tykännyt aina nimestä tosi paljon. En miettinyt muistaakseni kertaakaan, onko poliittisesti korrektia viedä ystäväni nimi. Hän oli päinvastoin tosi otettu siitä, että sai kaiman. Myös toisella tytölläni on kaima läheisessä ystäväpiirissä. Eli pidä sinäkin vaan haavenimesi kaiken varalta: onhan se sitä paitsi vain ystäväsi pojan toinen nimi!
Arvelinkin, että täällä tulee näitä kommenteja, että mitä se haittaa ja että voihan sen nimen silti antaa itsekin (varsinkin, kun itse ajattelin sitä etunimeksi).
Tässä oli lähinnä kyse periaatteesta, esim. siitä, että tämä pojan nimi on selvä "johdanne" mieheni nimestä (kuten tyttöni nimi omasta nimestäni) ja siksi se oli mulle oikein tärkeä. Ja kun kaverini kanssa puhuimme näistä nimistä, hän vielä sanoi, että "nimemme" on hänen makuunsa vähän vanhanaikainen, hän harkitsi vähän uudempia nimiä.
Ja kas kummaa, nimi kelpasikin sitten vallan hyvin. Tosin tämä nimi-asia ei ole ainut juttu mikä kaverissani ärsytti, oli paljon muitakin juttuja ja tämä vain kruunasi sen...
Tosin, päätin tänään, että jos vielä pojan saamme, emme annakaan samaa nimeä, kun keksimme jo paljon hienomman! :P
Joo... ehkä oli hyvä ystävättäresi kannalta, että et ole enää hänen ystävänsä. Se, että hän laittoi nimen toiseksi eikä ensimmäiseksi nimeksi kertoo siitä, että hän ei halunnut "varastaa" nimeä, vaan kenties jopa ajatteli sen käytön olevan ystävällinen ele sinua kohtaan. Sillä tavalla hän kertoi, että sinun ajattelemasi nimi on kaunis. Nimillä ei ole teostosuojaa.
Keskenmenosi ovat varmasti olleet sinulle kipeä asia, mutta eivätpä ne selkäsäryt ja väsymyksetkään niin kepeitä raskausaikana ole.
Ihan eri asia on sitten, että olet muuten todennut, että te ette sovellu ystäviksi. Ehkäpä se toinenkin on huomannut saman, koska et mainitse hänenkään pitäneen erityisemmin yhteyttä.
Olen käynyt läpi kaksi keskenmenoa JA yhden raskauden väsymyksineen ja pahoinvointeineen.
Keskenmenon kipeys on käsinkosketeltava. Raskausajan "vaivat" ovat positiivisia kiputilloja, niillä on merkitys ja tarkoitus - ei näitä voi edes verrata toisiinsa.
Pahinta mitä voi tehdä, on vähätellä toisen menetystä keskenmenossa; vaikka totta olisi, että viikkoja oli alle 12 tai että sekin on positiivista, että ylitpäätään on raskautunut tai että tuleehan noita ja sattuuhan näitä... Aivan niin, kipeä asia se on silti, omia enkelivauvojani kannan sydämessäni odotettuina ja rakkaina lopun ikää enkä anna kenenkään niitä vähätellä. Ystävä ennen muuta ei tee niin.
Siis oonko mä todella ainut, joka näkee tässä asiassa edes pienen vääryyden, nimenomaan tässä nimiasiassa?! Musta se ei todellakaan tunnu mitenkään ystävälliseltä eleeltä, että kerron "poikani" (tiedän, mulla ei ole poikaa eikä varmaan koskaan tule olemaankaan) nimen jollekin, joka ensin haukkuu koko nimen ja sitten kuitenkin käyttää sitä???
Ja kun kerran olen jo yhden lapsen saanut, tiedän kyllä mitä raskausaika on ja tiedän siksi myös sen, että raskausajan normaalit vaivat ei oo MILLÄÄN TASOLLA verrattavissa keskenmenon tuskiin.
Ja olenkohan mä väittänyt, että tätä pojan nimeä ei saisi laillisesti käyttää tms...? Lähinnä purin vitutustani tänne ja päätin tästä lähtien pitää omat salaisuuteni (jos tää kaveri olisi sattunut antamaan saman nimen niin etten olisi sitä hänelle kertonut, niin asiassahan ei olisi mitään ongelmaa, tiedän kyllä että sukulaisetkin antavat joskus samoja etunimiä serkuksille jne......).
Mutta kyllä, olen siis tosi ajattelematon paska ja varmaan siis hyvä, ettei kaverini tarvi enää sietää mua. Varsinkin kun mä olin ainut joka sen raskausajan ruikutusta jaksoi kuunnella, kävin jopa vauvaa katsomassa ja kuuntelin synnytyskertomukset ja imetysongelmat. Nyt riitti.
minä ainakin ymmärrän ärsytyksesi, varsinkin kun kaveri oli ensin vielä nimen haukkunut. Itselläni on myös valittuna nimi sekä mahdolliselle tytölle että pojalle (en ole vielä edes raskaana) ja kyllä kieltämättä harmittaisi, jos joku läheinen ne "veisi". Pidän niistä kuitenkin niin paljon, että antaisin ne edelleen omillekin lapsille.
Et ole ainoa joka ärsyyntyy. Itsekin ärsyynnyn kaksinaamaisuudesta, mitä tämä kaverisikin on osoittanut. Kyse ei ole tosiaankaan nimesta itsestään, vaan teeskentelemisestä ja kateudesta kekseliäisyydestäsi ja muusta paskasta, joka sai nimiasiassa vain muodon. Hän iski herkkään kohtaasikin, pahalla hetkellä, mikä osoittaa vielä julmuutta ja pahantahtoisuuttakin. Itse sanoudun kyseisten oireiden tullessa aina eroon tuttavasta, joka harrastaa moista, eli puhuu yhtä ja tekee toista. Juttu on niin, että tapaus ei jää yhteen kertaan ja pelkkään nimeen. Hankkiudu eroon koko tyypistä, koska on olemassa tasokkaampiakin ihmisiä.
Oletko miettinut tilannetta että itse olisit laittanut ystäväsi lemppariminen omalle lapsellesi toiseksi nimeksi?Olisiko ystäväsi katkaissut välit kokonaan sinuun sen vuoksi?Jos ei,niin voit ajatella että hän ei ajattele asiaa samoin kuin sinä eikä ehkä ymmärrä edes katkeruuttasi.
no mitäs se haittaa jos nimi on vain toisena nimenä? Laita sinä se ensimmäiseksi jos aika tulee.
minä ymmärrän ärtymyksesi. Itsellä oli nimi valmiina tytölle jo 10 vuotta ennen hänen syntymäänsä ja sanoin sen joillekkin kavereille. Nyt olen tämän ihanan tyttären saanut ja onneksi kukaan kaverini ei sitä nimeä vienyt. Nimi on erikoinen ja minä en ainakaan haluaisi tyttärelleni samaa nimeä kun kaverin, sukulaisen tms.lapsella...
joskus aikoinaan, kun odotimme kaverini kanssa molemmat esikoisiamme. Kaverini kertoi, mikä lapselleen tulee nimeksi, jos tämä on poika ja nimi oli aivan ihana. Hän sai tytön ja itse sain pojan. En antanut lapselleni kaverini keksimää nimeä, koska se nimi oli hänelle "varattu". Hän suoraan sanoi loukkaantuvansa verisesti, jos otamme sen nimen käyttöön. Kului vuosia, yhteydenpito laimeni, hän lisääntyi toisellakin tyttärellä ja meille tuli pari poikaa lisää. Kaikkien kohdalla se kaverin nimi oli harkinnassa ja kaikkien kohdalla skippasin sen, koska se oli kaverilleni varattu. Nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin tapasin tämän entisen kaverini sattumalta (mitään riitaa tai muuta ei ollut, yhteydenpito vain jäi) ja hän oli vihdoin saanut kolmannen lapsen ja pojan. Kas kummaa, hänen varaamansa nimi ei tullutkaan käyttöön, vaan pojan nimi oli toinen.
Jotenkin tunnen itseni suorastaan tyhmäksi siksi, että en antanut sitä nimeä lapselleni. Se on kaunein pojan nimi, minkä olen ikinä kuullut ja nyt jätin sen antamatta vain siksi, että jos tämä toinen sen haluaa mahdollisesti antaa mahdolliselle lapselleen joskus. Tässä vaiheessa olisi aivan yhdentekevää, vaikka meillä olisikin samannimiset pojat, kun emme ole enää oikeastaan missään tekemisissä toistemme kanssa. En edes tiedä, tulisiko kaverini koskaan tietämään, jos saisin vielä lapsen. Aika kohtuutonta on varata nimiä niin, ettei muka muut saisivat niitä enää käyttää.
pointti tuokin. Nyt jäi vaan vaivaamaan, että mikä tuo niin kaunis pojan nimi oikein olikaan?:)
Sinulla on ollut rankka vuosi. Kaverisi ei ehkä ole ymmärtänytkään kuinka.
Ja tietenkään ei voi olettaa toisen lakkaavan nauttimasta omasta onnestaan, vaikka se katkeralta tuntuukin. Ehkä olet alitajuisesti hakenut syytä, jolla lopettaa ystävyytesi häneen, kun hänen asioidensa kohtaaminen on sinulle vaikeaa ja raskasta.
Ette varmastikaan ensimmäiset ystävykset ole, joiden ystävyys katkeaa, kun toiselle syntyy lapsi, ja toisella on takana vaikeita keskenmenoja.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Jep, myönnän, että äärettömän kateellisena seurasin kaverini odotusta, mutta oon jostakin syystä sellainen ihmisten "miellyttäjä", en osaa siis pitää puoliani tarpeeksi ja välillä vältän kaikin keinoin sanaharkkaa, joten en osannut kaverilleni sanoa, että hänen seuransa välillä jopa ahdistaa. Täällä keskustelupalstalla uskalsin purkaakin kiukkuani, kun täällä sen voi tehdä kasvottomasti.
Mutta tuon nimi-asian koin suoranaisena vittuiluna, siis musta tuntuu edelleen ihan siltä, että tää kaveri piti mua ihan pellenään koko jutun kanssa...ja mun on tosi vaikea antaa tän asian olla, varsinkin, kun kaverini kuitenkin tiesi, että meillä on ollut raskas vuosi ja raskasta on edelleen.
Mutta olkoon, tätähän elämä on eikä tääkään nyt niin iso asia loppujen lopuks ole, kun oikein asiaa tässä oon aatellut ja kommentteja lukenut.
Silti sanon, että jos teillä on joku kiva nimi mielessä niin pitäkää omana tietonanne...
kun kaverini sai kaksi vuotta sitten tytön niin tuli hänen toiseksi nimeksi sofia, joka on muuten oma toinen nimeni. noh, meille syntyi tyttö nyt syyskuussa ja hänen toinen nimi on sofia. en silti näe tässä mitään väärää koska meillä nimi on kulkenut suvussa sukupolvet ja en kyllä hetkeäkään miettinyt että mitä kaverini tästä ajattelee ei oikeastaan paskaakaan kiinnostanut näin suoraan sanottuna.
Toki ymmärrän tilannettasi täysin varsinkin jos nimi on epätavallinen tai jopa oma keksimäsi, mutta jos nimi on tyliin juhani niin et voi mielestäni hernettä nenää vetää koska nimi on silloin myös sadoilla muilla pojilla.