Onkohan minulla dissosiaatio (tai vastaavaa oiretta), kun usein esim. vanhempien kanssa ongelmista keskustellessani saan "uuden persoonan". Tämä persoona on pieni viaton lapsi, joka pystyy kommunikoimaan melko alkeellisesti (ehkä 3-vuotiaan tasolla).
En ole määritellyt tuon persoonan ominaisuuksia sen tarkemmin, enkä koskaan uppoudu siihen 100-prosenttisesti unohtaen kaikki muut. Se on vain minulle tilapäinen pakokeino, jos en keksi muutakaan ratkaisua ahdistavaan tilanteeseen. Yleensä persoona on "sisälläni" muutaman minuutin.
Minulla on todettu Aspergerin syndrooma ja touretten oireitakin on. Touretten oireet ikäänkuin yhdistyvät tähän persoonaan läsnäoloon: usein hoen ahdistavassa tilanteessa vain yhtä sanaa (kuten "mitä, mitä, mitä") tuona sivupersoonana.
Onkohan muillakin tällaisia lieviä sivupersoonakokemuksia ahdistavissa tilanteissa?
En ole määritellyt tuon persoonan ominaisuuksia sen tarkemmin, enkä koskaan uppoudu siihen 100-prosenttisesti unohtaen kaikki muut. Se on vain minulle tilapäinen pakokeino, jos en keksi muutakaan ratkaisua ahdistavaan tilanteeseen. Yleensä persoona on "sisälläni" muutaman minuutin.
Minulla on todettu Aspergerin syndrooma ja touretten oireitakin on. Touretten oireet ikäänkuin yhdistyvät tähän persoonaan läsnäoloon: usein hoen ahdistavassa tilanteessa vain yhtä sanaa (kuten "mitä, mitä, mitä") tuona sivupersoonana.
Onkohan muillakin tällaisia lieviä sivupersoonakokemuksia ahdistavissa tilanteissa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselläni on asperger, mutta en ole kokenut vastaavaa enkä usko, että se varsinaisesti aspergeriin liittyisi. Ehkä kyse on samasta ilmiöstä kuin omiin maailmoihin pakeneminen (jota toisinaan harrastan) tai vaikkapa riitatilanteesta pakeneminen. Ei oikein tiedä, miten kestää / käsitellä käsillä olevaa riitaa/tilannetta, ja pakenee. Esim. riitatilanteissa kommunikoiminen voi jo sinällään olla aspergerille ahdistavaa, kun oman kommunikaation hallinta / ja muiden kommunikaation ymmärtäminen, on vaikeaa.