Kaksijakoinen elämä

outokilon bile kirjoitti:

Noin 7-13 ikävuosien välillä olin kylän suositimpia mutta sitten eräät "mukamas" ystävät vetivät maton jalkojen alta koska vielä noina vuosina sairastin erästä lapsuuden tautiani ja vuodet 14-16 olin melko yksinäinen paitsi toisella paikkakunnalla jossa kävin koulua riitti kavereita mutta etäisyyden vuoksi en päässyt heitä tapaamaan oikein. Sitten yhtäkkiä minä sain taas kavereita ( koska olin itse aktiivinen) sairauteni myös loppui ja nyt pyyhkii hyvin. Itse kuitenkin opein sen ettei tässä maailmassa oikeita ystäviä kasva yhtään vaan jokainen ihminen kaveroi sen kanssa jonka tuntee itselleen kaikista sopivammaksi ja hyödyllisimmäksi. Ainakin näissä edistysvaltioissa kuten Suomi on tämä on täysi elämänlaki koska yhteiskunta on sellaiseksi luoto . Jokaisen on vain tajuttava se että se maailma ei ole sellainen satumaailma miksi sitä toivottaisin vaan jos haluat täällä pärjätä sosiaalisesti sinun täytyy olla niin sanotusti "KAKSINAAMAINEN" joka tekee muiden mieliksi mutta kuitenkin ajattelee vain itseään, ainakin Suomessa tämä on fakta. Väritön ihminen ei innosta ja ihminen joka saa muut noloisiin tilanteisiin on heikoilla ja hänen täytyy olla silloin kiinnostava. Tähän tilanteeseen olemme joutuneet ikävä kyllä.

Juomisesta voin sen verran sanoa että ainut hyvä asia siinnä on se että saa kuulla seuraavana päivänä mitä touhunut. Ei muuta hyvää, krapula varsinkaan ei ole hyvä juttu monen kokemuksen perusteella voin sanoa. Eli ei tuo yksinäisen rauhallinen elämäntapa mikään niin huono ole vaan itse olen todennut sen monesti paremmaksikin.
Mutta ystävät tietenkin on hieno asia ja jokainen ihminen haluaa olla arvostettu, olisi se hienoa jos joskus arvostaisimme jokaista sitten millaisia olemme.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä