..te ihmiset oikein ostatte kilpikonnia (eritoten vesi-sellaisia) kun kuitenkin hylkäätte ne/myytte pois, kun ne on kasvanut isommiksi? Onhan ne pienet punakorvakilpikonnat tosi söpöjä 5 mummonmarkan kokoisina, mutta jokainen elävä olento kasvaa ajan myötä, mikään ei pysy ikuisesti pienenä. Ja kasvaessaan ne tietenkin tarvitsevat isomman asuinalueen, enemmän hoitoa ja ties mitä muuta. Täysikasvuisen vesikilpikonnan akvaarion puhdistaminen on työlästä, sillä sen pitäisi olla AINAKIN siinä 700 litrainen, eikä maakilpikonnankaan hoito niin kauhean helppoa ole, vaikka monet luulevat niin. Sitten, jonain päivänä, kun olette saaneet siitä/niistä tarpeeksenne, joko myytte sen/ne, tai vielä PAHEMPAA; hylkäätte ne johonkin lähimetsään, vaikka hyvin tiedätte, että kilpikonnat EIVÄT selviä suomen luonnonoloista hengissä!!
Tämä ei tarkoita tietenkään kaikkia; jotkut pitävät omistaan hyvin huolta, ja rakastavat niitä, uhraavat niille aikaa. On hyvin palkitsevaa, kun on hoitanut kilpikonnansa kunnolla, näkee kuinka se on terve ja elinvoimainen.
ÄLÄ SIIS OSTA KILPIKONNAA HETKEN MIELIJOHTEESTA, SINUN TÄYTYY OLLA 100% VARMA, ETTÄ JAKSAT HOITAA SITÄ SEN ELÄMÄN LOPPUUN ASTI, SILLÄ SEKIN ON ELÄVÄ OLENTO, EIKÄ ANSAITSE HUONOA HOITOA SAATI SITTEN TULLA HYLÄTYKSI!!!
Tämä ei tarkoita tietenkään kaikkia; jotkut pitävät omistaan hyvin huolta, ja rakastavat niitä, uhraavat niille aikaa. On hyvin palkitsevaa, kun on hoitanut kilpikonnansa kunnolla, näkee kuinka se on terve ja elinvoimainen.
ÄLÄ SIIS OSTA KILPIKONNAA HETKEN MIELIJOHTEESTA, SINUN TÄYTYY OLLA 100% VARMA, ETTÄ JAKSAT HOITAA SITÄ SEN ELÄMÄN LOPPUUN ASTI, SILLÄ SEKIN ON ELÄVÄ OLENTO, EIKÄ ANSAITSE HUONOA HOITOA SAATI SITTEN TULLA HYLÄTYKSI!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Täysin samaa mieltä, mielestäni kilpikonnia ei pitäisi antaa lapsiperheisiin lasten lemmikiksi, sillä muksut yllättävän nopeasti kyllästyvät niihin kun niiden kanssa ei voi leikkiä ja peuhata. Lemmikkieläinkauppojen myyjät voisivat valistaa mahdollista konnan omistajaa niiden vaativista elinoloista ja hoidosta ettei ostettaisi sikaa säkissä. Ja vanhemmille tietty kuuluu osavastuu ottaa selvää konnien hoidosta ym, sillä isä ja äitihän ne loppupelissä joutuvat kuitenkin hoitamaan kun lapset kyllästyy. Jotkut ei vain tajua että suokonnatkin elävät hyvin hoidettuina 80 vuotiaaksi asti, se on yksi perheen jäsenistä hamaan tappiin asti.
Laitoit, että altaan täytyy olla vähintään 700 litraa.. Siis tarkoitatko, että pitäisi olla ko. määrä uintitilaa, vai oletko ajatellut sen silleen, että allas on n. puolillaan vettä?
Itselläni on kolme punakorvaa (uros ja 2xnaaras) 450litran (180x50x50) altaassa. Heillä on siis uimatilaa se 450litraa. Päälle on rakennettu maa-alue, joka kattaa n. puolet altaan mitasta. Maa-alue on ympäroity kauttaaltaan, siis koko altaan päällä menee pleksistä rakennettu poisnostettava "seinä" (180x50x31,5.) Maa-alue on tehty vanerista, ja tasanteelle voi nousta paksua kaarnakappaletta pitkin (helppo nousu, saa hyvin kynsillä otteen). Tasanteella on saatuvilla lämmittelykohta, sekä irroitettava (helpottaa siivousta) vati täynnä hiekkaa munimista varten (vadin reunat maatasanteen tasolla). Somisteena on hieman muovikasveja, huhtikuussa tarkoitus ostaa lisää, kunhan saan ensimmäisen tilini..
Miltäs konnieni elämä kuulostaa? Molemmat naaraat munivat, ja sehän on ainakin merkki hyvästä viihtyvyydestä, eikö vain?? Näin konnat ovat eläneet jo monen monta vuotta luonani. (ikää uroksella ja toisella naaraalla jo n.30vuotta, toisella naaraalla vähemmän, tuli pelastustapauksena luokseni erittäin huonoista oloista ja onneksi kaikki sopeutuivat keskenään) Kommentoihan konnien kotia. Haluaisin mielipiteesi, sillä olen ainakin itse ajatellut, että heillä on hyvä koti ja en oikeastaan ole ikinä saanut keneltäkään mitään kommenttia kun ei ole tullut kysyttyä. Tuttavapiirissä kun ei ole konnaihmisiä.
Niin, nämä "vanhat" konnat ovat tulleet itselleni n.20-vuotiaina. Heillä oli ennestään hyvä koti, mutta konnat olivat alunperin konnista luopuneiden tyttären, joka sitten jätti konnat vanhempiensa hoitoon, eikä ikinä hakenut pois. Nämä ihmiset sitten hoitivat konnia monta vuotta, mutta halusivat sitten luopua konnista, sillä eivät ikinä varsinaisia konnaihmisiä ole olleet. Ko. pariskunta tunsi äitini ja sitä kautta minut, ja olivat sitä mieltä että konnat saavat luonani hyvän kodin. Pääsivät sen sitten vielä varmistamaan, koska tosiaan tunsivat meidät.