Jyväskylän yliopiston julkaisussa "Kohti tulevaisuuden kielikoulutusta, kielikoulutuspoliittisen projektin loppuraportissa"(Sari Pöyhönen ja Minna-Riitta Luukka) on useita asiavirheitä. Esitän ne useassa erässä, ensin luvut 1-2: "Suomea pidetäänkin yhtenä kielikoulutuksen kehittämisen kärkimaista". Tämä on outo väite, koska Suomessa toimitaan toisin kuin muissa demokraattisissa länsimaissa; missään muualla ei pienen 5 %:n vähemmistökieli ole enemmistölle pakollinen. Jos tämä demokratian vastaisuus on "kehityksen kärkeä", ei voi kuin ihmetellä. Sitten kirjoittajat kyseenalaistavat Suomen ilmeisen kielellisen homogeenisuuden eli sen, että Suomi on käytännössä yksikielinen maa: "Myös suuri osa Suomen kunnista on suomenkielisiä, mikä osaltaan ruokkii tätä käsitystä Suomen homogeenisena maana ". Ruokkii? Suomihan on yksikielinen maa käytännössä.Viimeksi sen tunnusti Martti Ahtisaari. Sanan "suuri" lopusta puuttuu n-kirjain, koska ei ole niin, että suuri osa, vaan suurin osa kunnista on suomenkielisiä. Kuntaluettelosta se selviää. Sitten kerrotaan, että "..opiskelijat voivat joutua vaikeuksiin julkisen sektorin tehtävien edellyttämien kielitaitovaatimusten suorittamisessa". Eli siinä, että ylioppilas ei ole kirjoittanut ruotsia, joka on vapaavalintainen, mutta virkapakkoruotsitodistusta vaaditaan vielä korkeakouluissa. Tätä ei kyseenalaisteta mitenkään, vain valitellaan, että näin on. Olisi nähtävä, että pakkoruotsi haittaa kaikessa, opiskelusta virkaan asti. Ja perustuslaki olisi myös muutettava. Sitten: "Yksilö tekee tietoisesti tai tiedostamattaan valinnat kielen markkina-arvon perusteella (Bourdeau 1985)" Eli ruotsin. Kirjoittajat eivät näe ongelmaa pakkoruotsin osalta tässä, eivät kommentoi esiin noussutta kultajyvää. Edelleen samme lukea: "Jokainen Suomessa asuva henkilö on kosketuksissa ruotsin kielen kanssa, mistä on osoituksena esim.se että neljännes Suomen väestöstä asuu kaksikielisellä paikkakunnalla." Oikeasti useimmat ihmiset elävät elämänsä täysin ruotsinkielistä puhetta kuulematta. Ainoa kosketus on pakkoruotsikirja ja YLE:n syöttämä pakkoruotsi. Sitten kirjoittajat ryhtyvät määrittelemään identiteettiämme ja paheksumaan suomenkielisten asenteita: "Ruotsin oppimisen tulisi kehittää yksilön monikielistä identiteettiä ja pohjautua sisäiseen, omaehtoiseen motivaatioon opiskella kieltä...Ruotsin kieleen liittyvätt tunteet ja asenteet eivät tee oikeutta kansalliskielellemme." Tämä suomenkielisten "väärä" asenne ei kirjoittajien mukaan "palvele" ruotsin kieltä eikä sen käyttäjiä. On hyvin outoa, että tekstissä, jota sen kirjoittajat pitävät tieteellisenä on sisäänrakennettuna a)suomenkielisen identiteetin määritteleminen kaksikieliseksi, b)paheksunta näitä suomenkielisiä kohtaan, joilla ei ole sisäistä, omaehtoista motivaatiota opiskella pakkokieltä c)pahoittelevat, että ruotsinkieliset eivät täten saa tarvitsemaansa palvelua suomenkielisiltä. Voisi aivan luulla, että kirjoittajat kuuluvat RKP:hen, niin valtava tendenssi on tuossa "tieteellisessä" tekstissä.
jatkuu....
jatkuu....
Vastaukset 9
Vanhimmat
Raportin kirjoittajia voisi luulla RKP:läisiksi mutta voihan rahan voimalla saada sopivaa tekstiä kuulumatta puolueeseenkaan. Tästä on luultavasti kysymyskin siten, että ei välttämättä ole annettu "rahallista" tukea mutta on ehkä annettu jotain muuta joka on yhtä haluttua, kuten esim. stipendejä tai muuta sellaista hyväveliperiaatteella.
"Ruotsin oppimisen tulisi kehittää yksilön monikielistä identiteettiä ja pohjautua sisäiseen, omaehtoiseen motivaatioon opiskella kieltä...Ruotsin kieleen liittyvätt tunteet ja asenteet eivät tee oikeutta kansalliskielellemme."
Ei ihmiset tyhmiä ole. He haluavat opiskella jotain sellaista kieltä jolle voisi kuvitella olevan käyttöä jatkossakin, ruotsinkielelle sitä käyttöä ei vaan suurella osalla ihmisistä ole.
Raportin ruotsinkielisessä koko tekstiä leimaa RKP.läinen asenee: todetaan, että finnari ei palvele, ei suostu eikä halua, vaikka pitäisi.
"Yksilö tekee tietoisesti tai tiedostamattaan valinnat kielen markkina-arvon perusteella (Bourdeau 1985)"
Pakkoruotsi ei ole markkina-arvoltaan hyödyllinen kuin RKP:lle ja lahjuksia vastaanottaneille suomenkielislle puolueille.
"Yksilö tekee tietoisesti tai tiedostamattaan valinnat kielen markkina-arvon perusteella (Bourdeau 1985)"
Nykyinen kielilaki estää ihmisiä tekemästä valintoja. Kaikki lyödään samaan pakkoruotsi muottiin.
Kiepon loppuraportin kommentointia, jatkoa:
Luvun 3 jälkeen kirjoitetaan mm. että "Suomi on jo peruskoulusta alkaen noudattanut sitä EU:n suositusta, että jokainen oppisi kahta vierasta kieltä äidinkielensä lisäksi". Sivuutetaan, että ruotsi on pakollinen suomenkielisille. Toisaalla tekstissä ruotsista puhutaan tietnekin ristiriitaisesti "kotimaisena kielenä". Suomalaisille on siis sälytetty yksi kieli enemmän kuin muille EU-kansalaisille. Sitä ei komenotida mitenkään. Sitten ryhdytään aivan koomisesti selostamaan, kuinka äärimmäisen vaikeaa ja lopulta mahdotonta onkaan laskea kielikoulutuksen kustannukset ja verrata niitä tuloksiin. Kuntaliitto, opetushallitus ja kuntien viranomaiset ovat tekstin mukaan kyllä yrittäneet kaikkensa, pinnistäneet kaikki voimansa saadakseen laskukoneistaan esiin edes joitain viitteitä, edes noin-lukuja siitä, onko kielikoulutus Suomessa ollut kannattavaa vai ei. Ollaanko tappiolla vai voitolla? Mutta tuloksetta. Kädet on pitänyt nostaa pystyyn: Kirjoittajat käyttävät ilmaisuja: "suuri kompastuskivi", "ongelmallista","laskentaperusteet vaihtelevat" " ei voitu luotettavasti arvioida","taloudellisten voimavarojen esittely on ollut puutteellista", "edes yksittäiset kunnat eivät ole pystyneet laskemaan","laskentamallit eivät anna luotettavaa kuvaa panos-tuotos-suhteesta", "harmaita alueita"... Lopuksi viimein todetaan että valtionhallinnossa kielikoulutuksen tuloksellisuutta ja kannattavuutta on kuin onkin kyetty arvioimaan. Jopa lukija ilahtuu, että nyt tulee lukuja. Mutta ei. Tulee asian vierestä, arvioituja lukuja siitä, kuinka kauan kieliä on luettu koulujen penkeillä. Montako miljardia tuntia on peruskoululainen tai korkeakouluopsikelija istunut kirjan ääressä. se on siis se kustannus. (Selkänahkamaksu). Todetaan, että "kielten lukemiseen laitettu määrä on hyvää keskitasoa". Eipä tule hullua hurskaammaksi tästäkään. Sitten tekstissä huolestutaan, että "Mitä, jos ei osattaisi kieliä?! Pitäisi olla tulkki! Ja mitä se sitten maksaisi! Mitä jos yksilö syrjäytyy, jos ei osaisi kieliä? Mitä se maksaisi?" Siitä päädytään kaiken kattavaan ja mykistävään viisauteen: "Kielikoulutuksen vaikuttavuutta yksilöiden koettuun elämänlaatuun on varsin vaikea arvioida". Tässä vaiheessa lukija jo melkein vuodattaa kyyneleitä tutkijoiden neuvottomuuden edessä. Sitten: "Valtakunnallisen kieltenopetuksen ensisijaisena tehtävänä on tuottaa tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti maan tarvetta vastaava kielitaito." Jesss, jopa päästää asiaan! Mutta ei. Alkaa kysymysmerkkien viidakko, jossa gogolilaisuuden veitsillä yritetään eritellä "käytännön ratkaisuja", "yksilön tarpeita", "kansallisen kulttuurin tarpeita", luetellaan sievässä järjestyksessä eri kieliä ja toivotaan, että edes joku Suomessa niitä oppisi, mutta heti kohta muistutetaan peruskoulun perimmäisistä velvoitteista, eli pakkoruotsista. "Hallinnollisen koordinoinnin" hetteikössä pähkäillään tuskaisesti, mitä kielipolitiikassa tulisi tehdä. Välillä terästäydytään: "Pirstaleista ja näköalatonta kielikoulutuspoliittista suunnittelua ja päätöksentekoa tulisi kehittää". Päädytään siihen, että hyvin on kaikki, jatketaan tästä.
Tuo olisi mukava lukea kokonaan. Löytyykö sitä mistään?
Jyväskylän yliopisto kielikeskus kiepon loppuraportti
Hienoa tekstia Suomessa vallitsevasta apartheidista ja sen peittelystä "Pyhän ruotsalaisen rahan" voimalla!