Mulla puhkesi sosiaalisten tilanteiden pelko kun muutin opiskelemaan pari vuotta sitten. Sen jälkeen oon tehnyt paljon työtä asian eteen, ja pikkuhiljaa on alkanut nousu ylöspäin...
Mulla on auttanut muutamien asioiden ymmärtäminen tosi paljon jännittämiseen (ja äskettäin kahvinjuonnin lopettaminen, vink vink). Kysymys on siitä, että olen tunnistanut, kuinka todella vääristyneitä käsityksiä ja ajattelutapoja minulla on maailmasta ollut.
Voisin jakaa näistä oivalluksistani muutamia tässä... Toivottavasti on jollekin jotain apua.
-Sinun ei tarvitse miellyttää jokaista. Ihmisiä on eri tyyppisiä. Yksinkertaisesti on vain sellaisia, jotka pitävät sinusta, ja sellaisia, joitten kanssa vaan ei niin hyvin klikkaa. Samaten toisten ihmisten kanssa voit tuntea olosi rennoksi, kun toisten kanssa oleilu on vaikeampaa. Tämä on elämän laki. Vaikka yrittäisit olla millä tavalla tahansa, näin on.
Viime vuonna olin epävarma esimerkiksi kaupoissa ja kaupungilla kulkiessani. Mutta kun edelläkirjoitetun tajusin, hävisi tästä epävarmuudesta leijonanosa. Eihän siinä ole mitään järkeä, jos mietin, mitä jokainen kassa tai vastaantuleva minusta ajattelee.
Jokaista torjuvaa elettä ei todellakaan kannata ottaa itseensä. Minäkin olin jo siinä pisteessä, että etsin hyväksyntää ihan kaikilta, ja kun tulin torjutuksi, tunsin itseni tietysti älyttömän kelpaamattomaksi. Mutta kun jälkeenpäin olen miettinyt, millaisia nämä ihmiset ovat, kenen torjumaksi tulin, olen tajunnut, että en ole sentyyppisten kanssa viihtynyt koskaan aikaisemminkaan tai he minun. En vain omassa tilassani tätä hetkellisesti nähnyt. Just natural.
- Lakkaa määrittelemästä itseäsi "ujoksi" tai "sosiaalisten tilanteiden jännittäksi". Olet ihminen, jossa on lukematon määrä eri puolia, miksi antaisit tämän yhden määritellä sinut ihmisenä? Näistä määritelmistä tulee usein itseään toteuttavia!
Jännitys (ja masennus) myös ihan oikeasti herkistää sinut jokaiselle torjuvalle eleelle, mitä toisilta mahdollisesti tulee. Viime vuonna, kun kuljin täällä koulullani, tunsin itseni jatkuvasti äärimmäisen torjutuksi, kun esimerkiksi tuntemattomat tuppasivat katkaisemaan katsekontaktia, tai välttelivät katseiden kohtaamista tullessaan vastaan käytävällä... Mutta nyt kun voin paljon paremmin, en enää oikeasti edes näe näitä pieniä "mikro-torjuvia" eleitä. Ja jos näenkin, ajattelen, että se voi johtua toisen ujoudesta, huonosta päivästä tms... Eli näet torjuntaa sielläkin, jossa sitä ei oikeasti ole. Tätä on jopa tutkittu.
- Et ole ainoa ihminen, joka jännittää. Kaikilla, siis ihan kaikilla, on pelkoja ja huolia ja jännittämistä. Joka ikinen, kun viedään vaan sille kyseiselle ihmiselle tarpeeksi pahaan paikkaan, saadaan kyllä jäätymään... :) Ja jopa, muistan lukeneeni (jostain amerikkalaisesta kirjasta), että jopa 80 % ihmisistä sanoi, että heillä on ollut ujo periodi jossain kohti elämää.
Jokainen välittää siitä, mitä muut siitä ajattelee. Samaten jokaisella on omat ajatukset, toiveet ja unelmat. Ei ne muut ole mitään kivenkovia hylkäämisautomaatteja, vaan ihan samanlaisia, herkkiä monimutkaisia ihmisiä.
Sen takia, sinun ei tarvitse hävetä, jos jännität, vaikka se näkyisi ulospäinkin. Se ihan oikeasti on kaikille yhteinen tunne. Et oo mitenkään erilainen. Eihän sen pitäisi edes kertoa kenellekään toiselle (itselleen rehelliselle) mitään uutta sinusta ihmisenä.
- Ootko huomannut, että annat muiden yleensä olla aikalailla sellaisia, kuin he ovat, mutta jostain syystä vaadit itseltäsi täydellisyyttä? Tämä on valheellinen ajattelutapa. Eihän siinä ole mitään järkeä. Ihan oikeasti, sinulla on oikeus mokailla siinä missä kenellä tahansa muullakin. Mokat kuuluvat elämään. Kaikki epäonnistuvat, sanovat vääriä sanoja, tekevät tyhmiä ja noloja juttuja. Jos kuuntelet toisten juttelevan, niin ei ne sanamuotoilut yleensä miltään kovin täydellisiltä kuulosta.
Ota tavoitteeksi, että toiset saavat oppia hyväksymään, ettet ole täydellinen :)
- Olet aivan yhtä arvokas, kuin kuka tahansa muukin. Jos ajattelet jotain muuta itsestäsi, ymmärrä, että se on valhe. Se on täysin irrationaalinen ajatus. Usein jännittäjät on joutunut koulukiusatuiksi, niin kuin minä. Tällöin kiusaajien sanat on usein painunut syvälle. Mutta ne sanat ei ole totta.
Ehkä pelkäät ja häpeät omia tunteitasi, ja luulet, että muutkin tekevät niin. Ja että tulisit vaan naurunalaiseksi, jos muut näkisivät, mitä sinussa oikeasti on. Ehkä oot oppinut kätkemään todelliset tunteesi, "jotta et olisi vaivaksi muille".
Ei ole mitään perusteita, miksi olisit vähemmän kelpaava. Eikä sinun tunteesi ole millään tavalla huonompia, kuin toisten, ja niille on tilaa siinä missä kaikkien muidenkin tunteille. Kyllähän itse tiedät, että olet mielenkiintoinen: sinulla on mielenkiintoiset ajatukset, upeat tunteet, omat kiinnostuksenkohteet...
Yleensä jännittäjä katsoo omaa arvoaan ihan liikaa muista. Totuus on kuitenkin se, että sinun arvosi ei riipu kenenkään toisen mielipiteestä!
Mulla on auttanut muutamien asioiden ymmärtäminen tosi paljon jännittämiseen (ja äskettäin kahvinjuonnin lopettaminen, vink vink). Kysymys on siitä, että olen tunnistanut, kuinka todella vääristyneitä käsityksiä ja ajattelutapoja minulla on maailmasta ollut.
Voisin jakaa näistä oivalluksistani muutamia tässä... Toivottavasti on jollekin jotain apua.
-Sinun ei tarvitse miellyttää jokaista. Ihmisiä on eri tyyppisiä. Yksinkertaisesti on vain sellaisia, jotka pitävät sinusta, ja sellaisia, joitten kanssa vaan ei niin hyvin klikkaa. Samaten toisten ihmisten kanssa voit tuntea olosi rennoksi, kun toisten kanssa oleilu on vaikeampaa. Tämä on elämän laki. Vaikka yrittäisit olla millä tavalla tahansa, näin on.
Viime vuonna olin epävarma esimerkiksi kaupoissa ja kaupungilla kulkiessani. Mutta kun edelläkirjoitetun tajusin, hävisi tästä epävarmuudesta leijonanosa. Eihän siinä ole mitään järkeä, jos mietin, mitä jokainen kassa tai vastaantuleva minusta ajattelee.
Jokaista torjuvaa elettä ei todellakaan kannata ottaa itseensä. Minäkin olin jo siinä pisteessä, että etsin hyväksyntää ihan kaikilta, ja kun tulin torjutuksi, tunsin itseni tietysti älyttömän kelpaamattomaksi. Mutta kun jälkeenpäin olen miettinyt, millaisia nämä ihmiset ovat, kenen torjumaksi tulin, olen tajunnut, että en ole sentyyppisten kanssa viihtynyt koskaan aikaisemminkaan tai he minun. En vain omassa tilassani tätä hetkellisesti nähnyt. Just natural.
- Lakkaa määrittelemästä itseäsi "ujoksi" tai "sosiaalisten tilanteiden jännittäksi". Olet ihminen, jossa on lukematon määrä eri puolia, miksi antaisit tämän yhden määritellä sinut ihmisenä? Näistä määritelmistä tulee usein itseään toteuttavia!
Jännitys (ja masennus) myös ihan oikeasti herkistää sinut jokaiselle torjuvalle eleelle, mitä toisilta mahdollisesti tulee. Viime vuonna, kun kuljin täällä koulullani, tunsin itseni jatkuvasti äärimmäisen torjutuksi, kun esimerkiksi tuntemattomat tuppasivat katkaisemaan katsekontaktia, tai välttelivät katseiden kohtaamista tullessaan vastaan käytävällä... Mutta nyt kun voin paljon paremmin, en enää oikeasti edes näe näitä pieniä "mikro-torjuvia" eleitä. Ja jos näenkin, ajattelen, että se voi johtua toisen ujoudesta, huonosta päivästä tms... Eli näet torjuntaa sielläkin, jossa sitä ei oikeasti ole. Tätä on jopa tutkittu.
- Et ole ainoa ihminen, joka jännittää. Kaikilla, siis ihan kaikilla, on pelkoja ja huolia ja jännittämistä. Joka ikinen, kun viedään vaan sille kyseiselle ihmiselle tarpeeksi pahaan paikkaan, saadaan kyllä jäätymään... :) Ja jopa, muistan lukeneeni (jostain amerikkalaisesta kirjasta), että jopa 80 % ihmisistä sanoi, että heillä on ollut ujo periodi jossain kohti elämää.
Jokainen välittää siitä, mitä muut siitä ajattelee. Samaten jokaisella on omat ajatukset, toiveet ja unelmat. Ei ne muut ole mitään kivenkovia hylkäämisautomaatteja, vaan ihan samanlaisia, herkkiä monimutkaisia ihmisiä.
Sen takia, sinun ei tarvitse hävetä, jos jännität, vaikka se näkyisi ulospäinkin. Se ihan oikeasti on kaikille yhteinen tunne. Et oo mitenkään erilainen. Eihän sen pitäisi edes kertoa kenellekään toiselle (itselleen rehelliselle) mitään uutta sinusta ihmisenä.
- Ootko huomannut, että annat muiden yleensä olla aikalailla sellaisia, kuin he ovat, mutta jostain syystä vaadit itseltäsi täydellisyyttä? Tämä on valheellinen ajattelutapa. Eihän siinä ole mitään järkeä. Ihan oikeasti, sinulla on oikeus mokailla siinä missä kenellä tahansa muullakin. Mokat kuuluvat elämään. Kaikki epäonnistuvat, sanovat vääriä sanoja, tekevät tyhmiä ja noloja juttuja. Jos kuuntelet toisten juttelevan, niin ei ne sanamuotoilut yleensä miltään kovin täydellisiltä kuulosta.
Ota tavoitteeksi, että toiset saavat oppia hyväksymään, ettet ole täydellinen :)
- Olet aivan yhtä arvokas, kuin kuka tahansa muukin. Jos ajattelet jotain muuta itsestäsi, ymmärrä, että se on valhe. Se on täysin irrationaalinen ajatus. Usein jännittäjät on joutunut koulukiusatuiksi, niin kuin minä. Tällöin kiusaajien sanat on usein painunut syvälle. Mutta ne sanat ei ole totta.
Ehkä pelkäät ja häpeät omia tunteitasi, ja luulet, että muutkin tekevät niin. Ja että tulisit vaan naurunalaiseksi, jos muut näkisivät, mitä sinussa oikeasti on. Ehkä oot oppinut kätkemään todelliset tunteesi, "jotta et olisi vaivaksi muille".
Ei ole mitään perusteita, miksi olisit vähemmän kelpaava. Eikä sinun tunteesi ole millään tavalla huonompia, kuin toisten, ja niille on tilaa siinä missä kaikkien muidenkin tunteille. Kyllähän itse tiedät, että olet mielenkiintoinen: sinulla on mielenkiintoiset ajatukset, upeat tunteet, omat kiinnostuksenkohteet...
Yleensä jännittäjä katsoo omaa arvoaan ihan liikaa muista. Totuus on kuitenkin se, että sinun arvosi ei riipu kenenkään toisen mielipiteestä!
Vastaukset 6
Vanhimmat
hyvä teksti!
aivan ihana teksti..pitkä on vielä matka noiden vinkkien oikeasti sisäistämiseen mutta toivottavasti joku päivä vielä pääsen irti tästä noidankehästä.
asia viesti!! Piristyin heti:))
kiitos
Kiitos tuosta tekstistäsi! Olen pohtinut samoja juttuja ja yrittänyt kääntää asenteeni erilaiseksi. Tämä vielä vahvisti :)
Juuuu. kyllä tuon viestin ymmärtämisellä pääsee pitkälle. taidanpa lukaista tuon toistamiseen. mahtavaa, kyllä ole kaiken maailman juttuja aiheesta yrittänyt lukea mutta tuossa kyllä jotain :)
Olet guru! Hyvin kirjoitettu!