Katson ihmisiä silmiin. Se on tapani, josta en halua päästä eroon. Saatan myös hymyillä, enkä pidä sitäkään huonona asiana. Joskus teen jopa molempia, katson silmiin ja hymyilen. So?
Joku voi pitää sitä ongelmana. Ylenpalttisena flirttailuna? Röyhkeänäkin? Varsinkin jos katson silmiin jotain muuta kuin "omaa" miestä. En voi ymmärtää, mitä tuossa nyt on niin pahaa? Ei se ole pelailua, pettämistä eikä muutakaan väärää. Kengän kärkiäkö pitäisi tuijotella ja irvistellä?
Joku voi pitää sitä ongelmana. Ylenpalttisena flirttailuna? Röyhkeänäkin? Varsinkin jos katson silmiin jotain muuta kuin "omaa" miestä. En voi ymmärtää, mitä tuossa nyt on niin pahaa? Ei se ole pelailua, pettämistä eikä muutakaan väärää. Kengän kärkiäkö pitäisi tuijotella ja irvistellä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on se katseen pituus joka merkitsee.
Ei katse tapa eikä tee yhtään mitään, etenkään jos vastapuolikaan ei ole katseille liian herkkä ja esim. etsi sitä "jotain "katsetta ja väärinkäsitä. Sitten selvitetään asia. Mitäpä muutakaan! Ja elämä jatkuu.
Pitää myös kestää se, että se "oma mieskin" voi tehdä ihan samoin eli katsella ihmisiä.
Kun sekin hyväksyy, on kaikki ok.