Aloittelin tänä syksynä opiskelut yliopistossa biologian alalla ja huomasin, että monet luennoitsijat tuntuivat jotenkin... epäammattimaisilta. Heti näin kättelyssä meille lyötiin opiskeltavaksi 350 eläinlajia ja 350 kasvilajia. Kummissakaan ei välitenttejä, vaan kuulustelut ovat yhtenä läjänä. Tällainen "kertaheitolla-opetteleminen" ei minusta ainakaan tunnu kovin hyvältä opetustavalta, ja muutoinkin varsinaiset luennot ovat opetuksen sijaan lähinnä vain monisteissa olevien asioiden latelua ääneen.
=> Vaaditaanko luennoitsijoilta minkäänlaista pedagokista koulutusta?
=> Vaaditaanko luennoitsijoilta minkäänlaista pedagokista koulutusta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Luennoitsijat ovat usein tutkijoitakin.. Eli eivät mitenkään erikoisesti välttämättä lukeneet pedagogiaa, vaan tietävät omasta alastaan.
Yliopisto-opiskelu on erilaista. Minä itse nautin siitä, että saan opiskella itse asiat ja kuulen ja näen asiasta innostuneita ihmisitä. Meillä ainakin luentojen tarkoitus on se, että luennot selventävät joitain asioita, antavat lisätietoa, korjaavat oheismatskun tietoja, jos siellä virheitä. Varsinainen asioiden opiskelu tapahtuu kotona.
Lisäksi se, että yliopistolla yleensä eri luennoitsijat pitävät eri kurssit tai luennot. Eli ihminen, joka tietää kasvibilsasta, pitää siitä ne 10 luentoa ja sitten vaihtuu taas. Eli hyvä puoli se, että jos joku ei oikeasti osaa luennoida, niin ei se kestä ikuisuutta.
Kun taas, mieluummin katselen niitä ihmisiä, jotka tietävät asiasta, kuin sellaisia, jotka eivät tiedä asiasta, mutta ovat hyviä keksimään tehokkaita opetusmetodeita..
Kun se vaan on totuus, että Suomi on pieni maa ja täällä ei riitä päteviä ihmisiä opettamaan oppiaineita yliopistolle niin paljon, että olis valinnanvaraa..
Missä muuten opiskelet?
Yliopistolla tärkein kriteeri palkkauksessa on se, että henkilö osaa oman alansa asiat. Nykyisin luennoitsijoillekin suositellaan pedagogisia opintoja, mutta mitenkään pakollisia ne eivät ole. Vain murto-osa luennoitsijoita on ns. lehtoreita, joilla opetusvelvollisuus on keskeisemmässä osassa kuin tutkimuksen tekeminen. Oman kokemukseni mukaan lehtorit ovat yleensä olleetkin luennoinnista innostuneita. Suurin osa luennoitsijoista on kuitenkin assistentteja, yliassistentteja tai professoreita, joiden pääasiallinen työ on tieteellisen tutkimuksen tekeminen, mutta toimenkuvaan kuuluu myös opetusvelvollisuus. Osalle porukasta tämä todellakin on vain velvollisuus, eikä luennoitsijaa välttämättä kiinnosta opetus pätkän vertaa. Ikävä juttu opiskelijan kannalta, mutta sitä on yliopisto-opetus. Onneksi kuitenkin luennoitsijoita on melko paljon, joten kyllä joukkoon mahtuu niitä hyviäkin tyyppejä!
Opiskelen tällä haavaa Oulun yliopistossa. Huomaa kyllä itsekin että luennoitsijalla pedagokinen koulutus vaikuttaa aika selkeesti. Tosin kyseessä on vaan yksittäistapaus, mutta kemian peruskurssilla luennoitsija on ihan ässä ja hän on ainakin kertonut normaalisti opettavansa yläaste- lukiotasolla. Muista luennoitsijoista en tiedä, mutta tän kemian luennoitsijan luennoilta tuntui ihan selkeesti saavansa enemmän irti ja tuli sellainen tietynlainen turvallisuuden tunne, ilmeisesti siitä et näki selvästi luennoitsijan tuntevan selkeet opetustavat. Vastaavasti solubiologian luennoilla en tiedä, onko luennoitsijalla pedagokista taustaa, mutta voisin veikata ettei. täytyy jatkuvasti skarpata pysyäkseen kärryillä, kun monesti kuulee tremejä, joita ei ikinä ole tullut vastaan ja muutenkin dioissa esiintyy aika paljon finenglishia. Mutta jos tää tästä kunhan pääsee vauhtiin :)
Tarkista nyt joutessasi tuo "pedagokinen", jottei tule nolo olo myöhemmin.
My bad :) kiitos.
Tästä pedagogisesta koulutuksesta on puhuttu aika paljon useimmillakin näillä opiskelu-forumeilla, lähinnä juuri opettajan pätevyyden kannalta. Ja oikeastaan ihmettelen sitä, miten ihmiset suoraan yhdistävät pedagogiset opinnot hyviin opettajiin. Itse olen sitä mieltä, ettei hyvällä opetustyylillä ole välttämättä mitään tekemistä peda-opintojen kanssa. Jos joku osaa opettaa, voi hän vain luonnostaan olla hyvä opettaja. Jos joku on huono opettaja, ei hänestä hyvää opettajaa saa peda-kursseilla. Yliopistoissa tämä mielestäni näkyy selkeästi. Itsekin olen joskus kärsinyt vähemmän hyvistä luennoitsijoista, eikä heidän tyylinsä ole juurikaan muuttunut käytyjen pedagogiikka-opintojen myötä.
Aikaisempiin viitaten lehtoreiden päätyö todellakin on opettaa, mutta ei lehtoreillakaan välttämättä ole pedagogisia opintoja. Omalla laitoksellani lehtorit ovat tohtoreita eivätkä suinkaan opettajia koulutukseltaan. Mutta kuten mainittu heidän päätoimensa on opetus, koska heille maksetaan laitoksen budjettivaroista. Assistentuuri myös on opetusvirka eikä tutkimusvirka niinkuin ylempänä annettiin olettaa.
Mutta ongelman ydinhän keskustelussa on tullutkin jo ilmi; yliopisto-opettajat ovat yleensä oman alansa asiantuntijoita, mutta eivät välttämättä sen parhaita opettajia.
Profesorit ja suuri osa muustakin yliopiston henkilökunnasta valitaan tieteellisen pätevyyden (julkaisujen) perusteella.
Valitettavasti tämä joskus näkyy opetuksen tasossa.