ihastus

minä vaan kirjoitti:

Tapasin töissä (teen keikkatöitä) yhen ihanan belgialaisen pojan/miehen (joka kuitenkin osas hyvin suomea, opiskeli täällä), jonka kanssa tulin tosi hyvin juttuun.. Jotenkin olin aika puhelias ja avoin tän henkilön seurassa, vaikka normaalisti olen aika hiljainen (johtuu varmaan että tyyppi ei ollut suomalainen) Ilmassa oli jotain säpinää..

Sit ku työ loppu se kysyi siinä samassa mitä teen huomenna.. mut mun mielestä se oli sellaista small talkia, ja koska oli pitkä työpäivä ja kesti myöhemmin se varmaan vaan ajatteli oliko mulla sentään vapaata, kun hänellä aamusta viel töitä.. Tai en tiiä. Joka tapauksessa se sit lähti siinä aika äkkiä, ku totesin jotain tulevasta tentistä.. Ja ajattelin et oltais voitu kävellä samaa matkaa ulos..

Ei siis vaihdettu puh.numeroita tai mitään.. Ok, nähtiin vain kerran (eikä välttämättä nähdä enää, tää oli vain yhden päivän keikka), eikä mulla todellakaan tapana alkaa näin nopeasti iskemään miestä..

Ja toisaalta en oo ees valmis mihinkään suhteeseen. Täytyis avautua niin paljon. Ja sit kun vielä häpeän niin paljon ettei mulla ei oo ees oikein kavereita... (onks muilla tätä?) Ennen saatoin valehdella et on kavereita ja elämää, mutta nykyään en enää viiti vaan oon sit hiljaan, joten olen vielä sulkeutuneempi..) Hengailen siskon ja sen kaverin kanssa (en siis ihan täysin ilman kontakteja kuitenkaan).. Paras kaveri (jonka kanssa nykyään niin erilaiset) ja yks toinen kaveri (ei olla hirveen paljon yhteyksissä) asuu toisella paikkakunnalla.. Ja onhan mulla kontakteja ulkomaanreissuiltani (siellä oli jotenkin niin helppo tutustua ihmisiin), mutta Suomessa olen edelleen se sama luuseri, joka olin lukioaikoina (vaikka kyllä itsetunto vahvistunut).. Kuka tämmöisen kanssa haluaisi olla?

Ja pahin mitä pelkään on että löytäisin jonkun elämäni miehen ja jäisin hänen luokse, ilman muita ulkopuolisia kontakteja. Mielummin kokonaan yksin, kun yksin miehen kanssa. Eli kaipa pitäis saada luotua jotenkin joitakin kaverisuhteita ennenkuin pystyn harkitsemaan seurustelemista... Olen 25, enkä koskaan seurustellut, on sekin aika noloa..

Eli todennäköisesti ton tyypin kanssa ei kehkeydy mitään, koska yleensä tyypit joista ite oon kiinnostunut ei oo kiinnostunut musta ainakaan vakavammassa mielessä.. ja sit semmoiset joita pidän vain enemmän kavereina (ulkomailla mulla oli miespuolisia kavereita ei suomessa) on kiinnostunut musta..

Mut toisaalta ois niin kiva että ois ees puolivakava suhde (mitään seksisuhdetta en halua), jossa ois kaveruutta ja vähän muuta.. Tai sit kaverisuhde.. oikeastaan haluaisin enemmin luotettavia kavereita kuin miehen.. mut kun nyt sattui tämmöinen kemiallinen reaktio aivoissa, alan heti rakentelemaan pilvilinnoja järkeilyn sijaan..

Toivottavati se sattuu mun kanssa samaan aikaan töihin nyt vkonloppuna..;)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä