Salakavalasti se taas alkoi. Ensin astui kuvaan tupakointi. Sitten astui kuvaan kaljat kerran kuussa. Sitten kaljat muuttuivat viikonloppu kaljoiksi, kunnes sitä piti alkaa lipittää arki-iltoinakin. Ja mitä siitä olen saanut? En mitään. Määrät eivät ole vielä suuria, mutta kun tunnen oman päihdehistoriani, niin tiedän että jos jatkan niin pian ne ovat suuria. Ja pian olen nollapisteessä taas. Haluanko todella takaisin siihen helvettiin josta jo kerran pääsin irti? Tiedän lisäksi, että jos jatkan, menetän kaiken raittiuden avulla saavuttamani hyvän. Vain raittius on mahdollistanut elämässäni olevan kaiken hyvän. Nyt olen menettänyt tai ainakin menettämässä tuon raittiuden. Olen siis aivan tietoisesti suistamassa elämääni raiteiltaan!
Olen alkanut taas keksiä tekosyitä ryyppäämiselle. Voi jumankauta, en voi olla näin hullu!
Tunnustan siis! Raittiudellaan ylpeillyt juoppo on alkanut liukua takaisin kuiluunsa!
Olen minä miettinyt aa ryhmiäkin.
Kyllä se on kummallinen tämä juopon mieli. Olen tiennyt koko ajan että tähän se johtaa, mutta miksi olen jatkanut??
Onko minussa jokin halu suistaa itseni taas pohjalle? Siinä mielikuvassa on jotakin melankolista viehättävyyttä, totuus vain ei koskaan vastaa mielikuvia.
Olen kai jotenkin turhautunut, en lainkaan oma itseni enää. Rutiineista olisi täytynyt pitää kiinni.
P***KELE! Kyllä ottaa päähän oma typeryys.
Sitä alkoi taas olla niin helvetin viisas ja luuli osaavansa ja hallitsevansa kaiken. Kaikki muu kyllä pysyy meikäläisellä hallinnassa mutta juominen ei. Ja juodessa ei pysy taas mikään muukaan hallinnassa. Pitäs muistaa se nöyryys, tuppaa unohtumaan kun alkaa mennä liian hyvin.
Olen alkanut taas keksiä tekosyitä ryyppäämiselle. Voi jumankauta, en voi olla näin hullu!
Tunnustan siis! Raittiudellaan ylpeillyt juoppo on alkanut liukua takaisin kuiluunsa!
Olen minä miettinyt aa ryhmiäkin.
Kyllä se on kummallinen tämä juopon mieli. Olen tiennyt koko ajan että tähän se johtaa, mutta miksi olen jatkanut??
Onko minussa jokin halu suistaa itseni taas pohjalle? Siinä mielikuvassa on jotakin melankolista viehättävyyttä, totuus vain ei koskaan vastaa mielikuvia.
Olen kai jotenkin turhautunut, en lainkaan oma itseni enää. Rutiineista olisi täytynyt pitää kiinni.
P***KELE! Kyllä ottaa päähän oma typeryys.
Sitä alkoi taas olla niin helvetin viisas ja luuli osaavansa ja hallitsevansa kaiken. Kaikki muu kyllä pysyy meikäläisellä hallinnassa mutta juominen ei. Ja juodessa ei pysy taas mikään muukaan hallinnassa. Pitäs muistaa se nöyryys, tuppaa unohtumaan kun alkaa mennä liian hyvin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ajattelee kuntoutuneessa olotilassaan, että jospa aloitan kohtuukäytön?
Unohtuu se, että kerran hankittu alkoholismi on ja pysyy muuttuneissa aivorakenteissa hamaan hautaan asti joi tai ei.
Sekin pitää tajuta kantapään kautta.
...kuten on ollut tähänkin asti. Osaat jo ennustaa miten tulee käymään, joten voit jatkaa sitä kohden tai lopettaa tähän.
Se oma raittius voi olla elämää ilman viinaa, tai sitten se voi olla elämää johon ei tarvitse enää ottaa viinaa mukaan, oma suhtautuminen ratkaisee. Yhteistä kummallekin mallille on se, että alkoholia ei käytetä, loppu on ihmisestä itsestään kiinni. Omannäköistä elämää, siis sellaista joka tuntuu mielekkäältä, voi rakentaa jokainen kohdallaan.
Siihen kuuluu olennaisena osana myös sen hyväksyminen, että elämä on usein myös tylsää ja ikävää. Se ei muutu paremmaksi sillä, että rupeaa juomaan. Silloin maalaa maailmaa paremman näköiseksi vain siellä oman päänsä sisällä, sen sijaan että hoitaisi asioitaan ajallaan ja selvin päin. Toipuminen alkoholismista on paljolti tekemistä ja toimimista.
Tiedän.
Sitä taas en tiedä miten jouduin tuohon mielenhäiriöön. Olinko liian väsynyt ja kiireinen, stressaantunut. Nyt nimittäin kun otin aikaa mietiskellä ja levätä niin nään asiat taas entisessä valossaan ja olen taas oma itseni, ei tulisi enää mieleenikään ryypätä! Kauhistelen suorastaan käytöstäni ja ajatuksiani. Kuinka saatoin? Olinko se todella MINÄ??
Kiitän jumalaa siitä, että ei kerinnyt sattua mitään, kiitos siitä! Tämä oli minulle arvokas muistutus siitä mikä minä olen. Ja opetus siitä, mikä on tärkeätä ja mikä ei. Raittius on se numero yksi, muu tulee sen jälkeen jos on tullakseen. Ei pidä unohtaa raittiutta, muuten kaikki muukin menee päin prinkkalaa.
Nyt tajuan kuinka mielipuolisesti olen viimeviikot käyttäytynyt. Aamulla heti ensimmäiseksi kun ylös pääsin, menin tupakalle. Imin posket lommolla tupakkaa, enkä saanut oikein mistään tekemisestä kiinni. Illan tullen aloin miettiä juomista. Mietin ja röökasin, hermoilin. Hermoilin asioita jotka pitäisi tehdä, raittiudelle en ajatuksia juurikaan suonut. Muutamana iltana sitten lankesin etanolin paskaan... Aloin siis käyttäytyä aivan kuin juoma-aikoinani!!
...eikä se raitis aikasi nollaantunut tästä takapakista millään tavalla! Palasit juomiseen, nähdäksesi ettei se edelleenkään toimi sinulle. Tallenna tämä "kokemuspankkiisi" muistoksi tulevan varalle, ja jatka elämää eteenpäin. Päivä kerrallaan, asiat tärkeysjärjestykseen, ensimmäiset asiat ensimmäiseksi jne. Loppuelämän kanssa ei ole kiirettä, jos korkki pysyy kiinni. Asioilla on taipumus järjestyä.
kirjoititkin tietäväsi miten voisit hoitaa itseäsi ,jos juominen ei ole hallinnassa eli se hallitsee mieltä.
jos se on hallinnassa eikä kaikki pyöri sen ympärillä niin hyvä.
minun mielestäni se ei sitä sulla kylläkään ole. kärvistelyä ennemminkin.
mieti asiaa. ongelman maton alle lakaiseminen pullauttaa sen kyllä takuuvarmasti taas esiin.
itse jouduin nöyrtymään tosiasian edessä ja hakeutumaan tuen piiriin.
sitten hyvin pian tajusin, että sain nöyrtyä ja sen jälkeen olen ollut vuosia juomatta.
ihan hyvin menee edelleenkin,päivä kerrallaan tai oikeastaan ei tarvitse koko asiaa ajatella sen kummemmin.
juomisen tarve ja himo on poissa. toki nuppia kiristää välillä mutta nii kuuluu kiristääkin.
se on normaalia elämää.
Välillä kyllä tuntuu että haluttaisi jutella asioista esimerkiksi juuri aa-ryhmissä. Toisinaan taas en koe siihen tarvetta. Minusta alkoholismi ei ole sairaus siinä mielessä kuin se yleisesti käsitetään- Ei ainakaan minun kohdallani. Minä olen ollut juoppo ensimmäisestä ryypystä lähtien, en ole sairastunut alkoholin itsensä takia, vaan se sairaus on minussa ollut aina. Enemmän tai vähemmän. Kyseessä on siis jonkinlainen kieroutuma, asennevamma koko elämää ja ympäristöä kohtaan, joka on ilmentynyt alkoholistisena juomisena. Olen huomannut että olen riippuvaisuuksille yleensäkin altis, yhtähyvin minusta olisi voinut tulla narkomaani tai peliholisti. Minusta pikemminkin ongelman maton alle lakaisua on se, että tuudittautuu siihen uskoon että alkoholi itsessään on se kaiken pahan alku ja juuri. Voi siis syyttää alkoholia kaikesta tapahtuneesta, jolloin voi itse väistää vastuun puhtaalla omallatunnolla!
En tiedä lakaisenko ongelman maton alle kuten sanoit, mutta kärvistelyä juomattomuuteni ei missään tapauksessa mielestäni ole. En ole sen vuoksi juomatta että olisi pakko, vaan sen vuoksi että en halua juoda. Eikä se juomattomuus minulta tahdon voimalla onnistuisikaan, on sitä niin monesti yritetty! Nautin siis elämästäni raittiina enemmän kuin ikinä juodessani.. Minun täytyy vain muistaa se, mitä juopottelu minulle aiheuttaa. Minun ei tule unohtaa päiväksikään sitä kuinka tärkeä asia raittius minulle on ja olla kiitollinen jokaisesta päivästä jonka saan raittiina elää. Kun olen raittiina, pystyn hallitsemaan muitakin ongelmiani, joita on edelleen elämässäni useillakin osa-alueilla. Niin kauan kunhan vain itse hyväksyn niitten olemassaolon osana minua, vajavaista itseäni.
Niin ja tuossa "syrjähypyssäni" ei ole ollut kyse siitä, että olisin kuvitellut alkavani kohtuukäyttäjäksi. Mielestäni sellaista asiaa kuin alkoholin kohtuukäyttö, ei edes ole olemassa. En yksinkertaisesti ajatellut mitään. Ja se ajattelemattomuus, toisista piittaamattomuus, suoranainen lapsellisuus, on johtanut kohdallani moniin, hyvin suuriin ongelmiin.
Minun perusvikani, yksi syy miksi olen alkoholisti, on malttamattomuus. Minun täytyy muistaa että en voi kiirehtiä asioita, vaan ne lipuvat omalla painollaan.
Joka päivä tulisi rauhoittua miettimään hiukan mikä on todella tärkeää, eikä paahtaa epäolennaisten asioitten kimpussa. Itsestään selvinä pitämänsä asiat eivät välttämättä ole itsestään selviä, itse sain siitä muistutuksen kun vauhti alkoi kiihtyä liian kovaksi.
Tiivistit hyvin ja erittäin paikkaansa pitävästi: "Loppuelämän kanssa ei ole kiirettä, jos korkki pysyy kiinni."
juoppo ensimmäisestä ryypystä lähtien, se mielestäni merkitsee juuri sitä, että olet alkoholisti.
AA-ryhmässä ei tarvitse eikä aina kannatakaan puhua kaikista asioistaan. Siihen tarkoitukseen aa:ssa on syntynyt aikoinaan tukihenkilö- ja kummikäytäntö.
Taaksepäin katsoen join alkoholistisesti ensimmäisestä humalastani alkaen. Vuosien mittaan juominen lisääntyi ja loppui vasta, kun olin päätynyt pohjalle. AA:n ohjelma on auttanut minua tunnistamaan niitä ominaisuuksiani, mitkä johtivat alkoholin käyttöön. Nyt on helppo olla päivä kerrallaan raittiina vertaistuen piirissä.
Ovat myös minulla olleet parhaat kaverukset. Vuosikaudet olen käyttänyt alkoholia aivan liian reippaasti ja polttanut. Nyt keväällä päätin, kun baaripolttaminen kiellettiin, että lopetanpas tupakin. Söin 3 kuukautta purkkaa, ja nyt olen päivä kerrallaan irti tupakista. Huomasinpa siinä, että tupakkaa kun ei polta, vaan vetää sitä purukumia huuleen, niin ei kaljakaan maistu yhtä houkuttelevalta.
Suurkuluttaja olen ollut ehdottomasti, mutta nyt olen alkoholin kulutuksen vetänyt todella minimiin. Kuukauden sisällä lasi viiniä, yksi saunakalja - eikä ole tehnyt mielikään enempää. (Tosin olen kyllä ollut alkon käytöstä jo pidempään huolissani, kun olen huomannut terveydelle haitallisia vaikutuksia mm. masennus, ahdistuneisuus, vatsakivut) Niinpä ei tee senkään takia mieli ottaa.
No pointtini oli kuitenkin se, että tupakka ja alkoholi houkuttavat käyttämään toisiaan. Yritä luopua ensin siitä, joka tuntuu helpommalta luopua.
Eipä kai joku AAkaan olisi kertomasi taustan perusteella huono vaihtoehto.
Voimia taistoon!
koska vasta mietit aa ryhmiä. Sellainen on ehkä tänään vielä lähellä kotiasi.
täytyy ajaa elämänsä aina palasiksi ennen kuin tajuaa.
Itse kävin pohjalla nousin, kävin pohjalla nousin. Monta kertaa ennen kuin pääsin tähän raittiiseen elämäntapaan.
Parikymmentä vuotta raittiutta takana ja vieläkin herään aamulla alkoholistina ja tiedän liikkeelle lähtiessäni että ei viinaa, tapahtui mitä tahansa niin ei viinaa.
Enkä todellakaan vietä tylsää elämää. Kun tiedän kuka lähtee aamulla liikkeelle niin on helppo toimia.
Minulla on vieläkin juoma unet herättäviä. Jos herään ja olen nähnyt itseni juovuksissa unissa silloin tiedän että jollain kohtaa menee elämäni liian kovaa tai siinä on jotain mietittävää ja pysähdyn miettimään mistä tulisi luopua tai mitä tehdä toisin. niitä unia en koskaan katso pilkaten, joka kerta kun juon unissani on elämässäni mietinnän paikka.
Kuuntele itseäsi kyllä kaikki selviää ja muista "parvessa on helppo lentää" jos tuska tulee.
Voimia sinulle uudelle alulle.
Niin se on. Ensin raittius, sitten muu. Ilman ehtoja!
Tämän kun muistan ja pidän elämässäni ohjenuorana, niin kaikki muukin jotenkin selviää. Mutta huoli onkin pidettävä ettei se unohdu, ainakaan liian kauaksi aikaa, niinkuin allekirjoittaneelle meinasi tapahtua.
Mutta jos taas alan ryypätä... Silloin menee kaikki.
Kun muistaa seuraukset, ei tee mieli ryypätä. Kun tietää kuinka hyvä ja helppo on olla ilman myrkkyjä, ei tarvise juoda. Eikä polttaa.