Nyt on taas ruotsinkielisiä syrjitty törkeästi.
Ruotsin kielen puuttuminen yhdessä merkkivuoden 1809 pääjuhlassa
Eduskunnan puhemiehelle
Porvoon tuomiokirkossa vietettiin 28 päivänä maaliskuuta 2009 merkkivuoden 1809 päätilaisuutta. Jumalanpalveluksen yhteydessä esitettiin juhladraama Laulu Suomelle, jonka merkkivuoden 1809 valtuuskunta oli tilannut ja YLE Draama tuottanut. Juhladraama myös televisioitiin. Merkkivuosi 1809 -hanke on valtioneuvoston asettama, ja juhlallisuudet järjestetään virallisen Suomen juhlistamiseksi.
Laulu Suomelle on hienosti dramatisoitu näytelmä, joka esitetään historiallisessa ympäristössä, mutta nimenomaan virallisen Suomen yhtenä päätapahtumana tässä on tehty valitettava virhe. Draama on kaikilta osin suomenkielinen, ja myös osa kutsuista sekä aineistosta oli saatavana ainoastaan maan toisella kansalliskielellä. Erehdys ei ole vakava ainoastaan sen vuoksi, että valtioneuvoston tulee kaikessa toiminnassaan ottaa huomioon se, että Suomi on kaksikielinen maa, vaan myös sen vuoksi, että ruotsin kieli sivuutetaan tietoisesti tapahtumissa, jotka johtivat Suomen eroamiseen Ruotsista vuonna 1809. Ruotsinkielisen väestön panokseen tapahtumiin ei kiinnitetä huomiota, vaikka tämä olisi enemmän kuin luonnollista. Kielellisesti katsoen ruotsin kielellä olisi ollut kiistaton paikka nimenomaan sen vuoksi, että Ruotsi oli toisena osapuolena.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten valtioneuvosto suhtautuu siihen, että yhdessä virallisen Suomen merkkivuoden pääjuhlassa ei ole otettu huomioon sitä, että Suomi on kaksikielinen maa ja
mitä valtioneuvosto aikoo tehdä vastaavien erehdysten toistumisen estämiseksi?
Helsingissä 5 päivänä toukokuuta 2009
Ulla-Maj Wideroos /r
Mats Nylund /r
Christina Gestrin /r
Håkan Nordman /r
Thomas Blomqvist /r
Anna-Maja Henriksson /r
Elisabeth Nauclér /r
Ruotsin kielen puuttuminen yhdessä merkkivuoden 1809 pääjuhlassa
Eduskunnan puhemiehelle
Porvoon tuomiokirkossa vietettiin 28 päivänä maaliskuuta 2009 merkkivuoden 1809 päätilaisuutta. Jumalanpalveluksen yhteydessä esitettiin juhladraama Laulu Suomelle, jonka merkkivuoden 1809 valtuuskunta oli tilannut ja YLE Draama tuottanut. Juhladraama myös televisioitiin. Merkkivuosi 1809 -hanke on valtioneuvoston asettama, ja juhlallisuudet järjestetään virallisen Suomen juhlistamiseksi.
Laulu Suomelle on hienosti dramatisoitu näytelmä, joka esitetään historiallisessa ympäristössä, mutta nimenomaan virallisen Suomen yhtenä päätapahtumana tässä on tehty valitettava virhe. Draama on kaikilta osin suomenkielinen, ja myös osa kutsuista sekä aineistosta oli saatavana ainoastaan maan toisella kansalliskielellä. Erehdys ei ole vakava ainoastaan sen vuoksi, että valtioneuvoston tulee kaikessa toiminnassaan ottaa huomioon se, että Suomi on kaksikielinen maa, vaan myös sen vuoksi, että ruotsin kieli sivuutetaan tietoisesti tapahtumissa, jotka johtivat Suomen eroamiseen Ruotsista vuonna 1809. Ruotsinkielisen väestön panokseen tapahtumiin ei kiinnitetä huomiota, vaikka tämä olisi enemmän kuin luonnollista. Kielellisesti katsoen ruotsin kielellä olisi ollut kiistaton paikka nimenomaan sen vuoksi, että Ruotsi oli toisena osapuolena.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten valtioneuvosto suhtautuu siihen, että yhdessä virallisen Suomen merkkivuoden pääjuhlassa ei ole otettu huomioon sitä, että Suomi on kaksikielinen maa ja
mitä valtioneuvosto aikoo tehdä vastaavien erehdysten toistumisen estämiseksi?
Helsingissä 5 päivänä toukokuuta 2009
Ulla-Maj Wideroos /r
Mats Nylund /r
Christina Gestrin /r
Håkan Nordman /r
Thomas Blomqvist /r
Anna-Maja Henriksson /r
Elisabeth Nauclér /r
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suomi on lamassa ja suurtyöttömyys uhkaa.
Mistä svekot ovat huolissaan?
Onhan se hirveää, kun Ahvenanmaan edustaja ei ymmärrä tätä sivistymätöntä kieltä yhtään.
ovat 1800-luvulle juuttuneita puusilmäisiä kielifanaatikkoja, joille ei yksinkertaisesti mene jakeluun,että jos Suomessa esitetään koko kansalle tarkoitettu näytelmä vuoden 1809 tapahtumista se
esitetään luonnollisesti maan enemmistön kiellellä eli tässä tapauksessa suomeksi.Jos näytelmässä olisi
käytetty runsaasti ruotsin kieltä olisi enemmistöllä ollut todella suuri vaikeus ymmärtää näytelmän
tapahtumia ja vähemmistöllä ei ole muutenkaan oikeutta vaatia enemmistöä esittämään näytelmiä eikä
muitakaan esityksiä kielellä, joka on Suomen enemmistölle pääosin täysin vieras.Kyseinen ruikutuskirje
antaa erinomaisen kuvan RKP:n ylimielisyydestä ja olemattomasta todellisuudentajusta.