Kopioinko kaiken?

luovaa työtä suunnitteleva nuori mies joka törmää samaan ongelmaan. vanha musiikinopettajani kertoi suunnitelleensa säveltäjän uraa mutta lopettaneensa kun huomasi tekevänsä justiin tuota mistä sinä puhut :D

älä sinä kuitenkaan kirjoittamista lopeta. suosittelen kuitenkin että jätät tämänhetkisen suunnitelmasi lepäämään ja kirjoitat jotakin muuta, ehkä lyhyempää kuin kokonainen romaani saati sarja. suunnitelmasi ei parissa tai kolmessa vuodessa vanhene, mutta sinä itse vanhenet ja saat kokemusta. toinen vaihtoehto, sain nimittäin viestistäsi käsityksen että suunnitelmasi ei ole vielä kirjoitusasteella, on että alat konkreettisesti kirjoittaa tarinaa. sen homman myötä voit huomata että ehkä jutusta tuleekin omaleimainen, tai että kyllästyt koko puuhaan.

jos sinua kirjoittaminen kiinnostaa niin osallistu kilpailuihin ym. tai mene johonkin kirjoituspiiriin. pyri avustamaan paikallislehtiä: esim. nuorten rock-konserteista tai jostain muista tapahtumista voi olla helppo saada juttuja läpi, jopa pientä korvausta vastaan. kirjoituskurssit esim. orivedellä kesäisin voivat antaa sinulle kuvan siitä mitä kirjoittaminen on ja haluatko sitä tehdä.

lähtökohta kuitenkin on, että jos olet kiinnostunut kirjoittamisesta, pitää vaan kirjoittaa. lujalla ahterilla varustettu huonokin kirjoittaja saa enemmän aikaan kuin erinomainen tekstinikkari, joka ei jaksa istua koneen ääressä kaikkia niitä yksinäisiä tunteja mitä kirjoittaiseen kuluu.

Monet elokuvatkinhan ovat samankaltaisia. Loppuratkaisun arvaa yleensä ensimmäisen puolentunnin aikana, kuten myös sen mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan missäkin kohdassa. Kauhukirjoissa on paljon samaa, ideat ovat lähes samankaltaisia, mutta kuitenkin tarina on aina omanlaisensa. Minusta sinun tulisi kirjoittaa. Jätä pois sellainen, mikä on selvästi jostakin toisesta tarinasta. Kun kirjoitat omaa juttuasi, saattaa mukaan tulla uusia ideoita. Ainakin minulla tarina alkaakin muuttumaan usein siitä, millainen sen oli tarkoitus ensin olla. Loppuratkaisukin voi olla jotain, mitä en suunnitellessa ollut edes harkinnut. Kirjoita tarina ulos itsestäsi. Tsemppiä!

Minulle käy jatkuvasti noin. Saan sen kyllä kuriin muuttamalla asioita hiukan, jotta ne olisivat selvemmin erilaisia. En osaa kovin paljon auttaa, mutta ei tuosta minusta ainakaan hirveämmin haittaa ole.

Ehkä näistä aineksista tulee uusi yhdistelmä. Tarina ja henkilöt ja juoni on vain yksi elementti, se on vähän kuin palapelin kokoamista, kirjoittamisessa kieli ja miten sitä käytät on kanssa aika tärkeä.

Minulla on täsmälleen sama ongelma! Minullakin on päässäni lähes valmiina kokonaisen kirjasarjan juoni, olen kehitellyt oman fantasiamaailmani ja sen historian yms.

MUTTA, tuntuu tosiaankin siltä, että mun ideani vain peilaavat muiden jo luomia teoksia. Haluaisin niin kovasti saada omat ideani kirjoitettua, mutta jotenkin masennun kun huomaan etten tavallaan osaakaan luoda mitään omaa ja uutta ihmeellistä.. :(

Mutta lähinnä kirjoittamisen ilostahan me kirjoitetaan sitä mitä kirjoitetaan, ei se haittaa vaikka omissa teksteissäsi näkyy pieniä yhtäläisyyksiä jo olemassaoleviin teoksiin. :) Kannattaa kokeilla ihan sitäkin, että kirjoitat vaan sen tarinasi (tarina on jotenkin.. epäsopiva sana.), paneudut siihen ja tutustut siihen rauhassa. Sitten sen jälkeen voit miettiä olisiko tarinaa mahdollista muokata vielä enemmän omaksesi, koeta häivyttää mahdolliset yhtäläisyydet, luo niiden ympärille uusia käänteitä. Saattaa olla, että ihan lopussa et enää tunne tekstiäsi "kopioduksi", vaan opit tarkastelemaan sitä hieman erilailla. Omiinkin teksteihin pitää nimittäin tutustua.

Sekin voi tietysti vaikuttaa, että fantasiamaailma on sellainen tietynlainen maailma, johon kuuluu ainoastaan tietynlaisia asioita. Syynä saattaa siis olla se, että ammentamisalueesi ja soveltamisalueesi ovat liian rajattuja. Fantasiakirjallisuuden säännöt ikään kuin estävät sinua tuomasta mitään omia elementtejä mukaan

Eikös sitä sanota, ettei ole olemassa ideaa, jota ei kirjassa joskus ole näkynyt. Kopioihan se Tolkienki vaikka millä mitalla ja Eddings on varastanut ideoita raamatusta.

Ihan vakavasti ajatellen stereotypiaa kannattaa välttää. Skottimurteella puhuvia, olutta rakastavia, haltioita vihaavia partasuukääpiötä on nähty useammin kuin kerran. Kaiken voi kuitenkin tehdä omaperäisellä tavalla. Ideoita on vaikka millä mitalla ja on melkein mahdotonta kirjoittaa täysin omaperäistä fantasiaa niin että se vielä muistuttaisi fantasiaa.

Vielä sanoisin, että vaikka ottaisit Potterin juonen niin siitä tulisi täysin erilainen kirja. Jokaisella on oma tapansa kirjoittaa ja oma "ääni"

Eikä sitä kirjoittamista kannata ottaa liian vakavasti. Jos kirjailijalla on ollut hauskaa kirjoittaessaan, on lukijallakin hauskaa, mutta jos kirja on kirjoitettu hampaat irvessä, kirosanoja manaillen ei lukija taatusti nauti. Pääasia kirjoittamisessa on pitää hauskaa. Ei sitä voi tehdä, jos sitä ei rakasta. Ei hullukaan kirjoita rahan takia.

Kuten täällä taisikin jo joku sanoa, ei ole olemassa asiaa jota ei olisi jo kirjoitettu tai keksitty. Loppujen lopuksi kaikki tarinat ovat vanhan toistoa, tavalla tai toisella, mutta se mikä tekee juuri sinun tekstistäsi sinun tekstin, erilaisen ja ihmeellisen, on se, kuinka sen kirjoitat ja miten käytät näitä "repimiäsi" ideoita hyväksesi.

Omassa fantasiakirjassani, jota kirjoittelen para'aikaa, on tosin maailma ja ajatus jollaiseen en ole vielä kertaakaan törmännyt, mutta toisaalta silti sisältää fantasialle hyvinkin ominaisia piirteitä kuten oikeasta maailmasta erotetun toisen taikamaailman ja muutamia hyvinkin tavanomaisia tarueläimiä, mutta uskon niiden "kliseisyyden" haihtuvan näyttäessäni asiat eri tavalla.

Ja kuten itse sanoitkin, ideoita poksahtelee sieltä, täältä ja tuolta. Ei se tapa jos jokin idea syntyy vanhasta asiasta. Tärkeintä on vain jalostaa se...

Tulikohan nyt toistettua muiden puheita? Sitä se teettää, kun puhuu väsyneenä. xD

Tässä nyt pari toikin esiin sen, mitä minä haluaisin korostaa: fantasiakirjallisuudelle on viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana syntynyt tietty viitekehys, jonka pohjalta yhä useampi ja useampi lähtee liikkeelle. Koska et ole Stephanie Mayer, joka ei tiennyt vampyyrikirjallisuudesta mitään alkaessaan kirjoittamaan sarjaansa, sinun - ja minun, olen itsekin aivan samassa tilanteessa - on mietittävä, tarjoaako tarinasi fantasian kirjolle jotakin sellaista, joka tekee siitä lukemisen arvoisen. Joissakin tapauksissa se on juoni, joissakin se on kieli, joissakin mahdollisesti se skottiaksentilla varustettu juopohko kääpiö. Tarina voi viedä mukanaan monesta syystä.

On mielenkiintoista huomata, kuinka moni painiskelee tämän samaisen ongelman kanssa. Täällä on useampi kertonut luoneensa kirjalleen oman fantasiamaailman (mikä tietenkin fantaisassa on pakollista, koska et voi varastaa vanhaa). Siinä mielessä kirjallisuuslajina fantasiakirjallisuus vaatii kirjoittajalta paljon enemmän kuin monet muut lajit.

Neuvoni on, että anna sen kasvaa. Aloitin oman maailmani luomisen 13-vuotiaana ja tiedän, että kartallani on valtavia alueita, joista en tiedä vielä mitään. Jos sinusta tuntuu, ettet halua aloittaa koko tarinan kirjoittamista, kirjoita lyhyitä pätkiä, joihin poimit niitä elementtejä, jotka ovat maailmallesi tärkeitä. Perustele, kyseenalaista ja muokkaa näkemääsi niin, että se aivan varmasti on omasi.