Suomen historian merkittävä vuosipäivä lähestyy: marraskuun viimeinen. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun Neuvostoliitto hyökkäsi maahamme. Puha-armeijan piti marssia Helsinkiin 2 viikossa. Suomi oli tarkoitus katkaista kahtia Oulun korkeudelta. Tämän jälkeen Suomen piti liittyä "Neuvostokansojen onnelliseen perheeseen".
Juttu ei mennyt ihan Stalinin suunnitelmien mukaan. Suomi puolustautui ja säilytti itsenäisyytensä, vaikka joutuikin luovuttamaan suuren osan alueestaan Neuvostoliitolle. Suomen jokaisen pitäjän sankarihaudoilla voi nähdä itsenäisyyden hinnan. Yli 20.000 nuorta sotilasta kaatui Isänmaamme vapauden puolesta.
Puna-armeija, "vahvan vihollisen lyönyt uljas armeija" kärsi suurimman sotilaallisen tappionsa Talvisodassa Suomea vastaan 30.11.1939-13.3.1940. Ei ihme, että Neuvostoliitossa ja nyky-Venäjälä Talvisota "unohdettiin". Sitä on 70 vuotta pidetty mitättömänä rajakahakkana. "Kahakassa" kuoli neljännesmiljoona venäläistä sotilasta, jotka yrittivät epätoivoisesti murtaa suomalaisten puolustuksen. He olivat epätoivoisia, koska kuolema odotti molemmilta puolilta: puolustavien suomalaisten tai takana olleiden NKVD-miesten luodeista. Ei heillä ollut mitään toivoa säilyä hengissä. Näin siis kohteli Neuvostoliiton johto omia kansalaisiaan.
Nyky-Venäjä on julistanut suomalaiset puolustajat fasisteiksi. Samalla se unohtaa, että talvisota oli tulosta kahden fasistisen diktatuurin sotilasliitosta: Stalinin ja Hitlerin välinen liitto solmittiin Moskovassa 23.8.1939. Sen seurauksena Saksa hyökkäsi Länsi-Puolaan, Neuvostoliitto Itä-Puolaan, Romaniaan, Viroon, Latviaan, Liettuaan, Romaniaan ja Suomeen. Muualla puna-armeija saavutti menestystä, mutta Suomessa tuli perusteellisesti ja unohtumattomasti turpiin.
Maailmanhistorian fasistisin valtio oli Neuvostoliitto, jonka "kunniakkaita perinteitä" nyky-Venäjä ylpeästi jatkaa.
Juttu ei mennyt ihan Stalinin suunnitelmien mukaan. Suomi puolustautui ja säilytti itsenäisyytensä, vaikka joutuikin luovuttamaan suuren osan alueestaan Neuvostoliitolle. Suomen jokaisen pitäjän sankarihaudoilla voi nähdä itsenäisyyden hinnan. Yli 20.000 nuorta sotilasta kaatui Isänmaamme vapauden puolesta.
Puna-armeija, "vahvan vihollisen lyönyt uljas armeija" kärsi suurimman sotilaallisen tappionsa Talvisodassa Suomea vastaan 30.11.1939-13.3.1940. Ei ihme, että Neuvostoliitossa ja nyky-Venäjälä Talvisota "unohdettiin". Sitä on 70 vuotta pidetty mitättömänä rajakahakkana. "Kahakassa" kuoli neljännesmiljoona venäläistä sotilasta, jotka yrittivät epätoivoisesti murtaa suomalaisten puolustuksen. He olivat epätoivoisia, koska kuolema odotti molemmilta puolilta: puolustavien suomalaisten tai takana olleiden NKVD-miesten luodeista. Ei heillä ollut mitään toivoa säilyä hengissä. Näin siis kohteli Neuvostoliiton johto omia kansalaisiaan.
Nyky-Venäjä on julistanut suomalaiset puolustajat fasisteiksi. Samalla se unohtaa, että talvisota oli tulosta kahden fasistisen diktatuurin sotilasliitosta: Stalinin ja Hitlerin välinen liitto solmittiin Moskovassa 23.8.1939. Sen seurauksena Saksa hyökkäsi Länsi-Puolaan, Neuvostoliitto Itä-Puolaan, Romaniaan, Viroon, Latviaan, Liettuaan, Romaniaan ja Suomeen. Muualla puna-armeija saavutti menestystä, mutta Suomessa tuli perusteellisesti ja unohtumattomasti turpiin.
Maailmanhistorian fasistisin valtio oli Neuvostoliitto, jonka "kunniakkaita perinteitä" nyky-Venäjä ylpeästi jatkaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuka ampui Mainilan laukaukset?
Akateeminen Karjala-Seura (AKS) oli vuosina 1922–1944 toiminut ylioppilaiden ja akateemisen eliitin muodostama kansallismielinen järjestö, joka olemassaolonsa aikana hallitsi suvereenisti akateemista maailmaa ja ylioppilaskuntaa. Lisäksi AKS:llä oli paljon vaikutusvaltaa Suomen sisäpolitiikassa jo pelkästään siksi, että sen jäsenkuntaan kuului monia merkittäviä politiikan toimijoita.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aunuksen_retkikunta
Aunuksen retki oli suomalaisten vapaaehtoisten yritys valloittaa ja liittää Suomeen osia Itä-Karjalasta vuonna 1919, Venäjän sisällissodan aikana. Retki oli yksi heimosodista.
Helmikuussa 1918 Mannerheim piti kuuluisan Miekkavalapuheensa, jossa hän sanoi, ettei pane miekkaansa tuppeen, ennen kuin Viena ja Aunus on vapautettu Leninin sotilaista. Suomen sisällissodan jälkeen käytiin paljon julkista keskustelua Itä-Karjalan liittämisestä Suomeen.[1]
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suur-Suomi
Suur-Suomi-aate oli heimoaatteeseen perustunut itämerensuomalaisen kansojen yhteenkuuluvuutta korostanut aate, johon usein sisältyi halu tai tavoite liittää Suomen valtioon itämerensuomalaisen väestön asuttamia muiden valtioiden alueita. Suur-Suomi-aatetta edustaneista järjestöistä Akateeminen Karjala-Seura puhui Suur-Suomesta sekä tavoitellun suursuomalaisen valtion että suomalais-karjalaisen ei-valtiollisen kieli- ja kulttuuriyhteisön merkityksessä.
1920-luvulla suur-Suomea rakennettiin heimosodissa ja haluttiin yhdistää kaikki itämerensuomalaiset kansat yhdeksi valtioksi. Tällaista halua oli myös läntisessä Itä-Karjalassa, joista Repolan ja Porajärven kunnat liittyivät Suomeen, tosin vasta tiukkojen ehtojen myötä, mutta jäivät Tarton rauhassa rajojen ulkopuolelle.
Eniten suur-Suomen projekti elähdytti Akateemisen Karjala-Seuran ja Lapuan liikkeen ja sen parlamentaarisen seuraajan IKL:n politiikkaa. Myös kokoomuksessa ja Maalaisliitossa oli Suomen suurentamisen kannattajia. Mannerheimin Miekkavala 1918 ja Miekantuppipäiväkäsky 1941 lisäsivät Suur-Suomi-innostusta. Vasemmistopoliitikoista suursuomalaista harrastusta oli aikoinaan Oskari Tokoilla ja Väinö Voionmaalla, joka julkaisi 1918 kirjan "Suur-Suomen luonnolliset rajat".[2]
http://fi.wikipedia.org/wiki/Akateeminen_Karjala-Seura
AKS keskittyi aluksi Itä-Karjalan pakolaisten hyväksi tehtävään työhön ja levitti ajatusta Karjalan heimon yhdistämisestä. Propagandan levittämiseen se sai valtion ja Itä-Karjalan avustamiskeskuksen taloudellista tukea. Kansallisten rajojen tavoitteleminen nähtiin tärkeäksi. Tähän liittyi kaikkien itämerensuomalaisten heimojen yhdistäminen Suomen lipun alle. Ensimmäisenä askeleena oli Itä-Karjalan liittäminen Suomeen. Uralin suomalaisheimoille vaadittiin itsenäisyyttä. AKS:n kanssa toimi limittäin Vihan Veljet -niminen venäläisvastainen salaseura. Alussa AKS:n mottona oli Työväestö on voitettava isänmaalle!, koska luokkataistelun katsottiin häiritsevän Suur-Suomen luomisen tavoitetta.
Lotinapellon liitto oli erityisesti AKS:n piirissä vaikuttanut epävirallinen sotaisa Suur-Suomi-ryhmittymä. Urho Kekkonen, Martti Haavio ja eräät muut AKS:n nuoret jäsenet olivat aikoinaan solmineet "Lotinapellon liiton", johon sisältyi lupaus hyökätä Syvärin yli Lotinanpeltoon vaikka kaatuen "ryssän konekiväärituleen".[3] Nimi liittoumalle otettiin venäjänkarjalalaisesta Lotinapellon kaupungista, joka sijaitsee Syvärin toisella puolen. Tarinan mukaan lotinapellonliittolaiset olisivat ensimmäisinä kaatuneet kuularuiskun tulitukseen Syvärin ylityksen jälkeen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Elmo_Kaila
Elmo Edvard Kaila (6. helmikuuta 1888 Jokioinen – 16. toukokuuta 1935 Helsinki) tunnetaan Akateemisen Karjala-Seuran ensimmäisenä puheenjohtajana ja myös salaseura Vihan veljien johtajana. Hänellä oli tärkeä osa Suomen itsenäisyyden alkuvuosien politiikassa vaikka hän ei ollutkaan näkyvästi esillä julkisuudessa.
Suomi ja Ruotsi edesauttoi malmeillaan Saksan nousua ja tietäen Neuvostoliitoon tulevan hyökkäysen jo 1938.
Suomi teki virhearvion neuvotteluissa Moskovassa ja sen Mannerheimin lausunnot todistaa. Ylimielisyys ja luottamus Saksan apuun, oli myös virhearvio, sillä sen valloitukset oli kesken ja hengähdystauko-sopimus Neuvostoliiton kanssa jarrutti.
Moni tahallaan väittää Neuvostoliiton tehneen sopimuksen Saksan kanssa etupiiristä, mutta neuvottelu länsimaiden kanssa osoitti aijemmin, että jää yksin hyökkäyksen kohteeksi ja jopa lännen liikemiestenkin tuella. Moskova oli siinä oikeassa, että Saksan suora hyökkäys olisi tullut Suomen kautta, sotilasyhteistyö kumppani maana.