Alkanut tympiin. Livessä ja täällä netissäkin heiluu jollain kummallisella sektorilla iän suhteen. Tänne teini-osolle ei oikein enää jaksa kirjoittaa, tuntuu jutut niin lapsellisilta. Viiskymppiset on pullossa kasvaneita ja kuuskymppiset höpisee vaan eläkkeistään.
Siviilikamuja ei enää montaa ole aktiivisessa yhteydenpidon päässä. Niillä niin suppeat kuviot. Nuorilta ja kokemattomilta tuntuvat. Paraiten ulen toimeen parin naapurin kans. Net on ns."viriileitä eläkeläisiä". Nähneet kaikkea, eivätkä vielä ole dementoituneet.
Jonkinlainen identiteettikriisi siis.
Oikein pelottaa. Siis kun aikanaan joutuu johonkin laitokseen leikkelemään saksilla paperinukkeja tolvanoitten kanssa, jotka on tokikin saman ikäisiä. Mutta kun kenenkään kanssa ei ole oikeastaan mitään yhteistä puheenaihetta. Taitaa olla nopee loppu tulossa sitten. Taidan siinä tilanteessa hirttää itseni vaippoihini.
Jahas, mitäs muut teinit on aatelleet tehdä parinkymmenen vuoden kuluttua?
=DW=
Siviilikamuja ei enää montaa ole aktiivisessa yhteydenpidon päässä. Niillä niin suppeat kuviot. Nuorilta ja kokemattomilta tuntuvat. Paraiten ulen toimeen parin naapurin kans. Net on ns."viriileitä eläkeläisiä". Nähneet kaikkea, eivätkä vielä ole dementoituneet.
Jonkinlainen identiteettikriisi siis.
Oikein pelottaa. Siis kun aikanaan joutuu johonkin laitokseen leikkelemään saksilla paperinukkeja tolvanoitten kanssa, jotka on tokikin saman ikäisiä. Mutta kun kenenkään kanssa ei ole oikeastaan mitään yhteistä puheenaihetta. Taitaa olla nopee loppu tulossa sitten. Taidan siinä tilanteessa hirttää itseni vaippoihini.
Jahas, mitäs muut teinit on aatelleet tehdä parinkymmenen vuoden kuluttua?
=DW=
Vastaukset 37
Vanhimmat
vastaa näin, en tiä ja en viitti ajatella niin pitkälle, tulee vaan paha mieli.
toivottavasti sä oot viriilissä työkunnossa kaheksan kymppiseks asti ja maksat mun eläkkeen.
sitä odotellessa, veistelen vaikka kiikkustuolin, kivempi istua paikkaan, johon ei ole koiraa haudattuna ;)
veikkaisin niin, että kun elämänhalu loppuu, loppuu kaikki muukin aika äkkiä, sad but true, I have seen it happen, brother dw!
Olen lähinnä koittanut keskittyä omaisuuden haalimiseen. Sitä voi sitten aikanaan myydä ja ostaa rahoilla verenpainelääkkeitä.
=DW=
...tulin juuri konsertista. Tapasin parit teinit, puhuttiin ja kuuntelen raskaampaa metallia kuin nuoret. Oon väärän ikäinen ja vaatteet on väärät, mutta silti laahaan nuorison jutuissa. No ei se mitään. Yhen jutun mä päätin koska mä oon niin vanha, niin en viitsi enää mielistellä esiintyjiä. Antaa nuorten heilua. Mä keskityn siihen mistä oon maksanut. Ei kai tarkoitus ole mennä palvomaan ja ylistämään näitten taiteilijoiden egoa. Kyl niiden pitäis olla sen verran henkisesti kehittyneitä ettei ne sellasta edes kaipaa. Se on sellanen hirvee jumppatuokio, et missä on paras yleisö. Eihän siinä keskity ollenkaan nautintoon.
nuori. koht tulee kyynärpäästä mä ajattelin ja tuoli hytky. Ehkä hän kuitenkin rehellisesti halusi heilua. En mä sanonu mitään. Oon itte ollu pahempi enkä ollu ees niin nuori. Tää ikä on sellanen, että helposti tulee huonoon kuntoon, riippuu elämäntavoista. se on ero nuoruuteen ja kaikki on jo melkein nähty ja kuultu. evvk=ajatusmaailma. Vaikka järki ei oo huimasti lisääntynyt niin silti on valmiimpi luopumaan tästä kaikesta.
vaan pakko liikkua..sanoohan jo kaijakin niin. ikiteininä mäkin pyörin, en vieläkään osaa pukeutua enkä käyttäytyä ikäiseni tavoin. Älä kysy miten, muutamat ihmiset vaan sanoo mulle niin. ja jussille tohon ylemmäs: veistäpä mullekkin sellainen.
Missäs konsertissa kävit? onko se esiintyjien mielistelyä jos vähän keikkuu lavan edessä ja hanuria heiluttaa?
Voi DW, toivottavasti päästää samaan vanhustentaloon, karataan kun muut leikkelee ja katsoo kauniita ja rohkeita, mennään vaikka rannalle katselee kuutamoa. Nykyisin tulee usein ajateltua tollasia kun yksi ikivanha sukulaistäti pamahti niin pahaksi että ei enää pysty asuu kotona ja on nyt sellaisessa mestassa, huh. Parinkymmenen vuoden päästä luultavasti pukkaan koiranputkee näillä elämäntavoilla, mutta yritetään nyt positiivisesti elää tätä päivää, eilinen meni, huomisesta ei tiedä, on vaan tässä ja nyt. Noin niinkuin syvällisesti.
Iloista viikonloppua kaikille ikiihanilleikiteineille (vau miten hienolta näyttää kieliopillisesti väärin kirjoitettuna)
Minulla sama juttu.Kuuntelen raskasta ja vanhaa alkuperäistä heviä.Lapset kuuntelevat iskelmää ja rap-musaa.Kuljen konserteissa ja tuntuu,että olen lähes ainut hiukka alle 50v.Muut ovat teinejä ja moshaavat.Kun joskus löytäisi samanhenkisen sinkun miehen kaveriksi,olisi mukava käydä keikoilla.Kaikki oman ikäiset miehet ovat onnellisesti naimisissa tai eivät pidä 70-l musasta ja erityisesti alkuperäisestä hevistä.
konsertissa. harmittaa etten raahannu yhtä ystävää sinne. joo yritin keskittyä ja nauttia ja oli sellaset muusikot, että sen ois pitäny olla helppoo, mutta se hytkyminen siinä penkissä pilas musiikin kuuntelua. Silti oli hieno kokemus. Mä ajattelin, et nyt mulla on jotain muuta ajateltavaa ku yks tyyppi. näin mielessä hänet mielessä keskellä yleisöä. tsiigasin yleisöön eikä niitä ees erottanu. katoin sitä massaa ja siinä keskellä oli joku sen olonen ja vieressä sen veli. Ne oli ne. Elämässä ei ole riittävästi sisältöä ja sitten mä vaan kehitän tällasia juttuja, jotka alkaa elää omaa elämää.
Mä kylläkään en kovin usein käy keikoilla, liikaa ihmisiä....
Mutta tahtoo noit mun käynnit olla sellasia, että joku köpö tulee kitaran ja rollaattorin kanssa lavalle ja yleisö vetää enenpi nitroja kuin keskiolutta.
Viimmeks kävin Lynyrd Dkynyrdin keikalla. Vähän hassun tuntuista, kun suurin osa yleisöstä oli vanhempia kuin pändi. Asiaan tokikin vaikuttaa se, että siitä pändistä ei alkuperäisiä ole kuin kitaristi, muut kun on kuolleet ajat sitten...
Nuoruus oli ja meni. Nyt vaan pitääpi pitää huoli, että edes jotenkin pysyy ajassa mukana. Jahas, pitäiskin jossain välissä vaihtaa omaan arjalaiseen rollaattoriin nastarenkaat.
=DW=
No joo typoo. tää mäkin näppis on liika pien mun nakkisormille.
Mutta kun tässä on yön dokannut kotiviintä ja kuunnellut pitkästä aikaa musaakin. Pakko laittaa yks linkki.
Met lihavat, keski-ikäiset, tyhmät ja rumat ukot ollaan vähän piiloherkkiä.
Liikoja tilittämäti, tätä piisiä hyräilin mielessäni, kun koitin hinautua jäähallille:
http://www.youtube.com/watch?v=ysP_X_CmE_s
Free Bird on vähän semmonen, että se on Skynyrdin piisi. Se on jotenkin "pyhä". Ei siis siihen linkkiä. Tää on vähän outoa. Mulla oli pian kymmenen vuotta, etten kestänyt kuunnella musaa. Nyt pirulauta on tullut kajaritkin kytkettyä stereon raatojen perään. Mitä lie. En oikein tiedä. Musa hankala asia. Liikaa tunteita.
=DW=
Hyvä musiikkimaku sinulla. Skynärit ja muu southern rock on aivan rautaa. Dixie, Konfederaation kansallislaulu, taas on sellainen jota kuunnellaan asennossa.
että parinkymmenen vuoden kuluttua..Mä aion matkustella ja pysyä terveenä.Meen vanhainkottiin kutomaan sukkia sit ysikymppisenä..jos viel silloinkaan..:)
Aika anarkistista...
Miten ois villapaitoja afrikan nälkää näkeville tai bikineitä eskimoille? Ilmastonmuutos, juusii.
=DW=
enhän mä välttämättä kudo mitään.Saatan pitää muille ikäisilleni vaikka tanssikerho..;)
Vanhuus voi olla myönteinenkin asia.Se on miten sen itse ottaa..:))
Mitä sitten jos heittäytyy ihan jästipääksi ja alkaa lapsettaa?
Oikeastaan en koe että olisin kovin teini-ikäinen, en tällä elämänkokemuksella. Muistikin on liian huono.
Jos vanhuus pelottaa, niin ota pestiä Metallicassa basistina, ne kait on perinteisesti lyhyt-ikäisiä :)) vai muistanko väärin...
Täytyy myöntää että oon tässä itsekin miettinyt vanhuutta, kun omat vanhemmat ovat aika ajoin huonossa kunnossa. Taitaa olla ihan bulls#it odotella sitä eläke-ikää, tiiä missä kunnossa sitten on, voiko sitä nauttia yhtään mistään. Ainakin ihan omat vaikeudet on silloin, elämä on nyt, vaikka välillä hektistäkin, siitä pitäis vaan osata nauttia että se välillä vaan on sitä. Tajuaakohan kukaan tuosta mun vimpasta lauseesta mitään.. onnittelut niille jotka siinä onnistuu.
Ja pieni vinkki kaikille parisuhteellisille - selvittäkää jo etukäteen missä vaiheessa toisella on oikeus viedä hoitoon ilman toisen suostumusta. Tai voihan sen sopia lastensakin kanssa.
Nojoo. Mä jätin elintestamentin tekemättä, mun sisuskaluista ole mitään hyötyä kenellekkään. Mutta tavallinen testamentti on tehty. Nyt vaan pitäis jostain haalia joku kilo trotyyliä sen ajan varalle kun kunto alkaa olemaan sellanen, että ei muuta enää tarvitse.
Toi hetkessä eläminen on oikeesti vaikeeta. Mulla ainakin on aina ollut tapana miettiä tulevia. Voipihan se olla sitten kummallinen mielentila kun ei oo enää muuta miettimistä kuin miettiä loppulogistiikkaa. Tai no, ohjeistus olemassa, epäilyttää vaan, että joku tolvana tyrii sitten senkin jutun kun ite ei pysty sitä enää junailemaan. Mistähän Ämmänsuolta sitä sitten lannoittaa ympäristöään...
=DW=
ja sille en itse edes mahda mitään, kun kaikki vaan onnistuu jatkuvasti. Katellaan 20 vuoden päästä minne sitä sitten on jo yltänyt.
kaikista itserakkain...mä oon kuunnellu menestyjiä. ei ne huomaa miten se asenne haisee.
Elän omaa elämääni ja menestyn, koska olen siinä niin hyvä. Sekö sinua tässä asiassa harmittaa, että joku uskaltaa sanoa olevansa hyvä? No, näin se nyt vaan menee. Kjäh!
No laman aikaan on yleistä, että toisilla menee paremmin. kun löysät otetaan pois. Teräs karastuu vain tulessa..
=DW=
IMiten lienee tuon mielenterveyden laita, kun ainoastaan ikäviä juttuja aina.
En ole lääkäri. Mutta jos huolestuttaa, mene ihmeessä käväseen mielenterveystoimistolle juttelemassa tytöille!
=DW=
mutta tunnut olevankin tuttu siellä viestistäsi päätellen,
JOTEN:
MUISTA OTTAA LÄÄKKEESI SÄÄNNÖLLISESTI, hyvä =DW=,
toivon palstalaisena,
silloin meillä kaikilla ois mukavampaa.
Luen mielelläni DW:n juttuja, tuollainen jurous saa hymyilemään, ja hänen itseironia ja huumori ovat ihan omaa laatuaan. Joten kun sanot että meillä olisi mukavampaa ilman häntä, puhut vain omasta puolestasi. Enkä taida olla ainut täällä joka on sitä mieltä.
Ja muista smaa linjaa osoittavista?
Minä en ensinkään.
Mutta poikkeus vahvistaa säännön, se tuli taas todistettua.
Myös sinä voit olla poikkeus, tietenkin myös minä.)))
Kasvatuksesta paljon riippuu ja roikkuu. )))
Mutta en viittis noin radikaaliseen toimeen kuitenkaan mennä kuin sinä, moisen pikkujutun takia? Varsinkin kun helposti voit olla lukematta hänen jutut kokonaan :)
Aina ei kasvatuskaan auta tällaiselle puupäälle kuin minä :)))
Mukavaa iltaa sulle :)
ei ikävystyttäviä kliseitä, teeskentelyä ja mukavia puheenaiheita.
Ihmisistä yritetään tehdä hymyileviä koneita. Jos tuntee olonsa positiiviseksi niin hyvä. Aina ei vaan tunnu siltä. DW on hyvä.
Duunissa on yks mies, joka on kotonaan lapsena oppinut että aina pitää olla äärettömän aktiivinen positiivinen ja ulospäinsuuntautunut. Se on vaan kumma miten paljon siinä tyypissä on kaunaa ja vihaa ja vallanhimoa. Sairaita odotuksia jne. Rehellisesti sanoen hän on musta kiinnostunut, mutta mä vaan tunnen sääliä. Toivottavasti mussa ei ole niin paljon samoja asenteita. Saattaa olla ja varmaaan on.
kasvatus- ja luonnekysymys onko positiivinen vai ei. Oisko myös selviytymistapa, oli aika kun näin vaan varjo-puolet kaikesta, ja se tunne meinasi imaista mut. Olen siis tuomittu olemaan yltiöpositiivnen koska olen niin heikkomielinen ;))) Jonkun toisen elämänkokemus on voinut olla juuri päinvastainen.
Sen verran olen oppinut, ettei kannata koskaan tuomita toista, ikinä ei tiedä mitä se ihminen on joutunut käymään läpi kasvaakseen sellaiseksi kuin on. Niin monet kerrat jutellut ihmisten kanssa ja ihmetellyt kuinka ne voi ajatella niin kuin tekee. Ja sitten ne kertoo jonkun järkyttävän kokemuksen joka selittää kaiken. Jokaisesta ihmisestä saisi tehtyä kirjan.
Tätä biisiä olen soittanut puoli päivää, kunnon pessimistien mainospätkä :)) ihana.. hellyttävä
http://www.youtube.com/watch?v=ZRbv4O65vBo&feature=related
Öitä nuuhkis...
Hyvästä fiiliksestä ei halua tippua alas. On olemassa itsekästä mentaliteettia, jonka tarkoitus on vain vetää muutkin alas, mutta oikea masennus ei välttämättä ilmaise itseään valituksella vaan innostumattomuudella ja apeudella ja se on ihan eri asia.
Ihmiset eivät osaa olla hiljaa, vaikka kaipaavat hiljaisuutta omaan elämäänsä. Opit kehottavat turhaan höpötykseen maallisista asioista ja turvallisista puheenaiheista eli small talkiin. Small talk on ok kun haluataan osoittaa ystävällisyyttä, mutta sen ei tarvitsisi olla elämäntapa.
Tunteiden tukahduttaminen ja positiivisuuden esittäminen ovat melkein valehtelua. Ne perustuvat pelkoon ja hyödyntavoitteluun. Jotain tällasta mä tarkoitan.
Sitten tuntuu, että pelätään myös etiketin rikkomista.
ihmisistä jotka eivät ole olleet aidot. Kysyvät kuulumisia vaikkei heitä kiinnosta pätkääkään. Onhan niitä. Sen näkee jo silmistä että kysyvät pelkästään kohteliaisuuttaan, mitä pidemmälle etenet epikriisissäsi, sitä tylsistyneimmiksi käyvät :))) Varmaan niin kuin sanoit, pelkäävät etiketin rikkomista.
Ja sekin on totta, että ihmiset pelkäävät ehkä vähän liiankin paljon negatiivisiä ja huonoja asioita, ja ehkä heidän reaktionsa liittyy siihen? Ne ei tiedä mitä tehdä tai sanoa kun maailma ei olekaan kaunis ja ehjä. Ei osata lohduttaa. Minäkin olen tosi surkea siinä, ei tahdo oikeat sanat löytyä.
Eikä me kaikki olla sellaisia jotka kysyy kuulumisia vain muodon vuoksi. Mulla on esim. ystävä joka aina sanoo "ja nyt mä haluan OIKEESTI tietää mitä sulle kuuluu" :) Ihana.. Sitten on tietty sukulainen joka aina kysyy yleensä vain siksi että pääsee kertomaan itsestään. Jos kerron jotain huonoa, se menee ikään kuin kilpailuksi että kellä on huonommin. Joskus se on ärsyttävää, mutta koetan ottaa sen niinpäin että hän tarvitsee mua :) Mä kerron sitten OIKEAT kuulumiset tolle mun kamulle :)))
Pointtini on, ettei kukaan ihminen ole samanlainen kuin toinen, eikä ihmisiä voi lokeroida sen mukaan. Jokainen kantaa oman suojansa, joillakin se on teennäinen ystävällisyys, joillakin jurous. Sen alle kannattaa kurkkia kuitenkin, koska meissä jokaisessa on myös jotain kaunista, syvyys joka saattaa yllättää, ja jonka takia kannattaa unohtaa huonot kokemukset ja alentaa omat suojat.
Jokohan mä höpötin tarpeeksi tälle illalle :)) Mukavaa pohtia näitä juttuja sun kanssa, eikä tämä ollut nyt kohteliaisuus.
on asioita, joiden ajatteleminen on liian raskasta. Tehdyt virheet haluaa unohtaa ja jotkut kokemukset voivat olla traumaattisia. Voi syntyä muureja. Ei halua kohdata joitain asioita, koska ne muistuttavat liikaa jostain. Syyllisyys on pahinta. Kun ihmiset on mitä on ja elämä, niin onnistunutta täydellistä elämää tuskin voi olla. Ihmisten käytös voi olla joskus aika ihmeellistä, kylmää, torjuvaa jne. mutta taustalla voi olla traumaa. Ikävä muisto voi olla sellainen, joka lukitsee ajattelun silloin, kun pitäisi esimerkiksi lohduttaa tai osallistua. Liikaa torjuttuja muistoja. Olen pystynyt antamaan muille anteeksi, mutta itselleni en heikkoutta.
osallistu hautajaisiin. Hän ei kestä niitä. Mä ymmärrän sen. Jostain syystä mä oon aina kestänyt ne hyvin. Musta tuntuu, etten oikeastaan ajattele sitä tilannetta muuna kuin jonain kaikki ovat läsnä. Juodaan kahvit. kaikki meni hyvin ja arvokkaasti. Vainaja on tyytyväinen kun kaikki sujui. Elämä on juhlaa.
Tuli oivallus, noinhan sitä pitäiskin suhtautua hautajaisiin :) Mulla on myös aina ollut vähän ongelmia hautajaisten kanssa.
Tuohon sun edelliseen viestiin. Luulen että toisilla on voimakkaat suojat, koska ne ei koe että heillä olisi oikeus olla onnellisia tai onnistua elämässä. Voisiko olla?
Tärkeintä onkin antaa itselleen anteeksi. Ja se on vähän kummallista, kun joku kohtelee sua kaltoin, ihminen menee vaistomaisesti aina itseensä - miksi annoin sen tapahtua - mitä tein väärin jotta toinen halusi mulle niin pahaa - miksi olin niin heikko. Se syyllisyys, et voi antaa itsellesi anteeksi. Kuitenkin pitäisi luottaa siihen että teki oikeat ratkaisut silloin kun oli vaikeaa, koska siinä tilanteessa et voinut muuta, ei niillä eväillä mitkä silloin oli. Jälkeenpäin ei voi puntaroida tekikö oikein vai väärin, koska eväät on voinut vähän muuttua. Mutta loppujen lopuksi, mistä sen tietää mihin helvettiin joku toisenlainen ratkaisu olisi johtanut? Joka tapauksessa, tehtyä et saa tekemättömäksi, ja sä eläät täällä vain kerran, sou......? Valinnat ovat: käyt surkeana läpi elämän, tai: otat opiksesi ja alat nauttia.
Mulla oli elämässä myös tilanne missä en voinut antaa itselleni anteeksi. Viimeiset rippeet siinä vaikeudessa meni kun toinen läheinen ihminen syytti mua asiasta mistä olin ruoskinut itseäni. Se sattui ihan hitosti, ja se raivo ja uhma millä puolustin itseäni ei ollut pientä. Sitten tajusin että vihdoin olin "omalla puolellani" :) Joten tilanne kääntyikin niinpäin että olen tavallaan kiitollinen siitä että hän syytti. Enää ei olla keskusteltu asiasta, ja vaikka hän on läheinen, se on oikeasti mulle ihan samantekevää mitä hän pähkäilee. Hän ehkä tarvitsee sen suojellaksensa itseään.
Mitä jos me kokeillaan samaa? Syytän sua siitä mistä syytät itseäsi, ja nouset puolustuskannalle :)
Ja siitä elämän täydellisyydestä. Se on täydellistä juuri siksi että siinä on myös ne haavat ja parantumiset ja arvet. Siihen täydellisyyteen kuuluu koko skaala tunteita, onnesta vihan kautta syvään suruun. Kun on tuntenut ne kaikki, oppii mikä on elämässä tärkeää, millä on oikeasti väliä!
Ja nyt, töihin :)
End of aamusaarna :)))
nyt kirjoittaa, koska ruoskin itseäni. Vaikka tuntuu, että hyvä jos huvittaa mikään niin yhden tyypin hymyilevät kasvot hymyilee mulle. Mä nään mielessä rakastavan ihmisen kasvot. Mikähän sitäkin naurattaa? Ei hän mitään kovin herttaista ja hyvää ihmistä nää. Onkohan se Jeesus vai onko ruuvit tippuneet. Johtuu varmaan stressistä. Mitä paskemmaksi itsensä tuntee niin sitä enemmän vaan tykätään.
jos haluaa ettei epäonnistu niin pitäisi pystyä samaan kuin jeesus, mennä ristille roikkumaan jos vaaditaan ja sieltä olla täynnä hyvää tahtoa. Ei moni taida pystyä. Kauhistellaan Hitlerin saksaa jne. mutta kaikkialla on sama juttu. Pelolla hallitaan.
viisikymmiset pullossa kasvaneet.Ei ollenkaan.Ja mitäs siitä jos eläkkeistä puhutaan.Ja eläkeläisistä.Eipa tuota sullakaan niin rakaentavaista keskustelua synny.
Ei tässä ketjussa oo kun 30 kommenttia, eipä tää näytä kiinnostavan oikein ketään-
Mikä on rakentavaa keskustelua? "Kävin äsken suihkussa ja nyt meen ostaan kaupasta rasvatonta maitoa virsiä veisaten..."
Tässä ketjussa oli nyt aivan liikaa mun persoonaan menevää juttua, niinhän säkin menit. Mutta muutamia ihan hyviä mielipiteitä kanssa.
Saattoi oll-a kehno aloitus, mitäs jos tekisit ite paremman?
=DW=