Joo. Siispä haluaisi vain purkaa asiansa jollekulle, mutta kun ei ole ketään. Yrittää löytää edes jotain keinoja saada painostus pois. Seuraa epätoivo ja lopulta toiveikas olo, että jos avaruudesta sittenkin syöksyisi kivimöhkäle ja murskaisi ihmisten kallot veriseksi mössöksi. Voisi viimeinkin nauraa... Jossain vaiheessa, deliriumin kaltaisessa tilassa alkaakin ajattelemaan että onkin oikeasti paljon ystäviä ja tuttavuuksia, mutta kun tarkemmin alkaa miettimään, niin tulos on nolla! Ei ketään. Tyhjästä ei voi ammentaa.
Olisin ennemmin vaikkapa yksittäinen persemato lämpimässä ja kotoisassa peräsuolessa kuin yksinäinen ihminen kylmässä maailmassa.
Olisin ennemmin vaikkapa yksittäinen persemato lämpimässä ja kotoisassa peräsuolessa kuin yksinäinen ihminen kylmässä maailmassa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei saa nauraa, mutta kiitos hauskasta tekstistä!
Samaistun tuohon aina aika ajoin..... Itsekin olen yksinäinen, muutama kaveri ympäri Suomea - ei oikeastaan ketään kenen kanssa jutella OIKEASTI. Puhelin on keksitty, mutta se ei korvaa toisen ihmisen tapaamista ja silmiin katsomista.