Voipi olla, että tämä jo ollut monesti keskuteluissa, mutta tässä minun ongelmani.
Olen elellyt lasteni kanssa reilun neljä vuotta omin voimin. Minulla ollut myös suhteita muutama, mutta ne eivät ole saaneet minua syttymään sen kummemmin. Nyt olen suhteessa mukavaan mieheen ja kaikki menikin ok siihen asti kun hän oli täällä yötä ja enemmän läsnä. Nyt en voisi kuvitella, että hän muuttaisi tänne asumaan. En halua, että kukaan tulee "sotkemaan" elämääni ja minun omia juttujani. Pidän tästä vapaudestani olla ja tehdä niin kuin ne minulle sopii.
Elän hyvinkin paljon kädestä suuhun (ok-talo ym. vie veronsa) ja tietysti toinen helpottaisi elämää aika paljonkin, mutta en voi olla miehen kanssa sillä ajatuksella. Rehellinen täytyy olla toiselle ja myös itselleen. Olen varmasti kamala ihminen, mutta en voi sille mitään.
Onko ketään samanmoista, joka kokee asioita näin? Miten sitä kannattaisi oikein olla...voisin olla suhteessa, mutta miksi ihmeessä se alkaa ahdistamaan niin vietävästi kun pitäisi suunnitella jotain vakavampaa... Vai onko niin, että hän ei ole oikea ihminen minulle...
Olen elellyt lasteni kanssa reilun neljä vuotta omin voimin. Minulla ollut myös suhteita muutama, mutta ne eivät ole saaneet minua syttymään sen kummemmin. Nyt olen suhteessa mukavaan mieheen ja kaikki menikin ok siihen asti kun hän oli täällä yötä ja enemmän läsnä. Nyt en voisi kuvitella, että hän muuttaisi tänne asumaan. En halua, että kukaan tulee "sotkemaan" elämääni ja minun omia juttujani. Pidän tästä vapaudestani olla ja tehdä niin kuin ne minulle sopii.
Elän hyvinkin paljon kädestä suuhun (ok-talo ym. vie veronsa) ja tietysti toinen helpottaisi elämää aika paljonkin, mutta en voi olla miehen kanssa sillä ajatuksella. Rehellinen täytyy olla toiselle ja myös itselleen. Olen varmasti kamala ihminen, mutta en voi sille mitään.
Onko ketään samanmoista, joka kokee asioita näin? Miten sitä kannattaisi oikein olla...voisin olla suhteessa, mutta miksi ihmeessä se alkaa ahdistamaan niin vietävästi kun pitäisi suunnitella jotain vakavampaa... Vai onko niin, että hän ei ole oikea ihminen minulle...
Vastaukset 3
Vanhimmat
No mitään kamalan vakavaa ei ole nyt tapetilla, mutta jotakin on. Mutta samaa aloin itsekkin ajatella, että
jos suhde vakiintuisi pitäis tehdä kompromisseja.
Onhan siinä toki se hyväkin puoli ois seuraa ym. Mutta miettii ja on hyväkin miettiä
mitä saa mitä menettää ?? Onko tyyppi oikea edes.
Huonon suhteen jälkeen en halua uutta huonoa suhdetta vaikka nyt se hyvältä tuntuiskin.
Mutta yksinkään en haluaisi loppuelämää olla...
itsellenikin. Sitoutuminen siinä kai pelottaa.. mieti ihan rauhassa.. Voi olla, että mies ei ole sinulle oikea, mutta vain sinä itse tiedät sen. Saadakseen jotain uutta, pitää luopua vanhasta. Saadakseen miehen pitää luopua siitä omasta vapaudesta, näin se kai menee. Parisuhteessa on aina tehtävä kompromisseja, asioista ei vain enää voi päättää yksin. Toisen mielipidettä on kunnioitettava ja ellei siihen pysty, ei kannata olla parisuhteessa.
Kyse ei varmastikaan ole siitä, että en voisi kuunnella toisen mielipidettä.
En vaan jaksa jos toinen on koko ajan "liian" lähellä. Minä tarvitsen tilaa.
Taitaa vaan olla väärä mies.