Heippa,
Oon 24-vuotias tyttö ja muutin juuri pk-seudulle opiskeluiden perässä. Asun ihanan kihlattuni kanssa ja hän on paras ystäväni, mutta kaipaan myös tyttökavereita, jotka jaksaa shoppailla ja kälättää kaikesta turhasta:)
Mulla on muutama hyvä lapsuuden ystävä joita näen n. pari krtaa kuussa ja muuten vietänki sitte ajan kihlatun kanssa. Koulusta en oo löytäny ihmistä jonka kans natsais täysin yhteen tai joka tuntuu ajatusmaailmalta samankaltaiselta kun mä. Oon varmasti liikaa sisään vetäytyvä tyyppi! Olen melko ujo ja arka uusien ihmisten seurassa, huomaan usein miettiväni jopa vapaa-ajallani mitä ihmiset musta ajattelee ja tulkitsen ittekseni ihmisten katseet ja puheet jotka pn kohdistunut muhun. Saatan punastua, sekoilla sanoissa ja möläyttää jotain hassua jännityksissäni ja myöhemmin kadun jälkeen päin. En koe samaa ongelmaa jos toinenkin on ujo ja arka, mutta varsinkin epävarmuus tulee esille todella sosiaalisten ja itsevarmojen ihmisten seurassa. Isot ihmismassat ja ryhmät saavat mulle luun kurkkuun, mietin mitä voin sanoa ja mitä en... usein miten olen sitten vaan hiljaa, koska pelkään möläyttäväni jotain todella typerää. Parin kolmen ihmisen ryhmä ei sinäänsä tuota mulle tuota samaa tuskaa.
En usko itseeni. Usein mietin olevani tyhmempi kuin muut ja en usko oppivani koulussa asioita jotka on toisille itsestään selviä. Joskus iskee päälle masennuskausi, jolloin saatan itkeskellä ja olla hyvin poissa oleva. Haluaisin kovasti löytää uusia kavereita, mutta toiset ei jaksa odottaa sitä aikaa, joka minulta vie kun saan suuni kunnolla auki ja tunnen oloni niin hyväksi etten ujostele ja sekoile sanoissani. En ole ikinä ollut koulukiusattu, olin ala- ja ylä-asteella todella puhelias ja eloisa. En tiedä missä minuun iski tällänen ujous, arkuus ja epävarmuus! Amiksesta lähtien olen tuntenut oloni aina koulussa, työpaikoilla jne... ulkopuoliseksi... kuitenkin olen aina löytänyt niistä yhden samankaltaisen kulkijan, jonka kanssa on sitten liikuttu kimpassa muista piittaamatta. Uusi luokka tuottaa tuskaa.... monet on jo löytänyt kaltaisensa ihmisen luokalta, tai on ryhmittynyt hieman isompiin ryhmiin, itse en ole vielä tottunut edes niihin kaikkiin 25 uuteen ihmiseen. En tunne oloani vielä kotoisaksi heidän seurassa, en pysty olemaan täysin oma itseni. Pelkään, että jään yksin koska en pysty vielä olemaan oma itseni ja sosialisoimaan niiin kuin haluaisin.
Onko muita jotka kärsivät samasta ongelmasta?
Oon 24-vuotias tyttö ja muutin juuri pk-seudulle opiskeluiden perässä. Asun ihanan kihlattuni kanssa ja hän on paras ystäväni, mutta kaipaan myös tyttökavereita, jotka jaksaa shoppailla ja kälättää kaikesta turhasta:)
Mulla on muutama hyvä lapsuuden ystävä joita näen n. pari krtaa kuussa ja muuten vietänki sitte ajan kihlatun kanssa. Koulusta en oo löytäny ihmistä jonka kans natsais täysin yhteen tai joka tuntuu ajatusmaailmalta samankaltaiselta kun mä. Oon varmasti liikaa sisään vetäytyvä tyyppi! Olen melko ujo ja arka uusien ihmisten seurassa, huomaan usein miettiväni jopa vapaa-ajallani mitä ihmiset musta ajattelee ja tulkitsen ittekseni ihmisten katseet ja puheet jotka pn kohdistunut muhun. Saatan punastua, sekoilla sanoissa ja möläyttää jotain hassua jännityksissäni ja myöhemmin kadun jälkeen päin. En koe samaa ongelmaa jos toinenkin on ujo ja arka, mutta varsinkin epävarmuus tulee esille todella sosiaalisten ja itsevarmojen ihmisten seurassa. Isot ihmismassat ja ryhmät saavat mulle luun kurkkuun, mietin mitä voin sanoa ja mitä en... usein miten olen sitten vaan hiljaa, koska pelkään möläyttäväni jotain todella typerää. Parin kolmen ihmisen ryhmä ei sinäänsä tuota mulle tuota samaa tuskaa.
En usko itseeni. Usein mietin olevani tyhmempi kuin muut ja en usko oppivani koulussa asioita jotka on toisille itsestään selviä. Joskus iskee päälle masennuskausi, jolloin saatan itkeskellä ja olla hyvin poissa oleva. Haluaisin kovasti löytää uusia kavereita, mutta toiset ei jaksa odottaa sitä aikaa, joka minulta vie kun saan suuni kunnolla auki ja tunnen oloni niin hyväksi etten ujostele ja sekoile sanoissani. En ole ikinä ollut koulukiusattu, olin ala- ja ylä-asteella todella puhelias ja eloisa. En tiedä missä minuun iski tällänen ujous, arkuus ja epävarmuus! Amiksesta lähtien olen tuntenut oloni aina koulussa, työpaikoilla jne... ulkopuoliseksi... kuitenkin olen aina löytänyt niistä yhden samankaltaisen kulkijan, jonka kanssa on sitten liikuttu kimpassa muista piittaamatta. Uusi luokka tuottaa tuskaa.... monet on jo löytänyt kaltaisensa ihmisen luokalta, tai on ryhmittynyt hieman isompiin ryhmiin, itse en ole vielä tottunut edes niihin kaikkiin 25 uuteen ihmiseen. En tunne oloani vielä kotoisaksi heidän seurassa, en pysty olemaan täysin oma itseni. Pelkään, että jään yksin koska en pysty vielä olemaan oma itseni ja sosialisoimaan niiin kuin haluaisin.
Onko muita jotka kärsivät samasta ongelmasta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.