Mulla on tulossa pian TET-harjoittelu, mutta ärsyttää mennäs sinne koska oon niin ujo. En ikinä uskalla oikeen puhua aikuisille (oon 15-vuotias) enkä luo uusia kontakteja ihmisiin todellakaan helposti! Se on vaikeeta, ja tuntuu välillä et oon ihan yksin, koska oon vaan ujo.
Mut siis se TET. Niin oon menossa sinne, ja ärsyttää kun oon niin ujo. Haluisin olla siellä kaks viikkoa ihan rennosti ja normaalisti, mutta se tuntuu oudolta kun oon aina niin hiljanen aikuisten ja muiden tuntemattomien ihmisten seurassa. Aattelin et kaikki on vähän semmosia. Mutta sitten koulussa yksi kavereistani vastasi puhelimeen, johon se lauko vitsejä, naureskeli ja rupatteli. Puhelun jälkeen kysyin oliko se joku kaveri tai äiti, mutta se olikin sen TET-harjoittelun työnantaja.
Olin ihan ihmeissäni miten se voi puhuu noin "rennosti" sille, ja sitten olo on tuntunut tosi typerältä. Haluisin itekkin pystymään puhumaan niin, mutta ääni menee aina pakosti vakavaksi, ja puhun vaan jos joku kysyy jotain, ja siihenkin vaan sitten "joo" tai "ei."
Siis pääseekö jotenkin ujoudesta eroon? Pelkään olevani typerä kun yhtäkkiä olenkin reipas ja puhelias.
Tuntuu myös aina kun puhun, että jos alan puhua jotakin kauheasti, enkä ole hiljainen, kaikki katsovat oudosti. Siis oon aina ihan hiljaa, ja tuntuu että koulussa alan jäädä ulos joukosta, koska en ikinä uskalla puhua mitään, paitsi vanhimmille ja tutuimmille kavereille.
Siis mitä tämmösessä tilanteessa pitäis tehä? Haluisin niin olla marraskuisessa TET-harjoittelussa "epäujo."
Tarkistan onko tähän epätoivoiseen viestii vastattu joka päivä ennen sitä, joten voi vastata marraskuuhun asti. Ainakin toivon niin!
Mut siis se TET. Niin oon menossa sinne, ja ärsyttää kun oon niin ujo. Haluisin olla siellä kaks viikkoa ihan rennosti ja normaalisti, mutta se tuntuu oudolta kun oon aina niin hiljanen aikuisten ja muiden tuntemattomien ihmisten seurassa. Aattelin et kaikki on vähän semmosia. Mutta sitten koulussa yksi kavereistani vastasi puhelimeen, johon se lauko vitsejä, naureskeli ja rupatteli. Puhelun jälkeen kysyin oliko se joku kaveri tai äiti, mutta se olikin sen TET-harjoittelun työnantaja.
Olin ihan ihmeissäni miten se voi puhuu noin "rennosti" sille, ja sitten olo on tuntunut tosi typerältä. Haluisin itekkin pystymään puhumaan niin, mutta ääni menee aina pakosti vakavaksi, ja puhun vaan jos joku kysyy jotain, ja siihenkin vaan sitten "joo" tai "ei."
Siis pääseekö jotenkin ujoudesta eroon? Pelkään olevani typerä kun yhtäkkiä olenkin reipas ja puhelias.
Tuntuu myös aina kun puhun, että jos alan puhua jotakin kauheasti, enkä ole hiljainen, kaikki katsovat oudosti. Siis oon aina ihan hiljaa, ja tuntuu että koulussa alan jäädä ulos joukosta, koska en ikinä uskalla puhua mitään, paitsi vanhimmille ja tutuimmille kavereille.
Siis mitä tämmösessä tilanteessa pitäis tehä? Haluisin niin olla marraskuisessa TET-harjoittelussa "epäujo."
Tarkistan onko tähän epätoivoiseen viestii vastattu joka päivä ennen sitä, joten voi vastata marraskuuhun asti. Ainakin toivon niin!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse olen aina ollut ujo ja nuorempana aina ajttelin, että kun menen sinne ja sinne niin siellä yritän olla sitten vähemmän ujo. Ja joka kerta yritys epäonnistui, en yksinkertaisesti pystynyt olemaan sellainen kuin olisin halunnut. Nuorena minulla oli myös tuo sama homma, että ärsytti jos jossain tilanteessa puhuin hiukan enemmän niin heti jotenkin katsottiin pitkään. Ujoudesta tulee sellainen "rooli," että vaikka jos tekisi mieli jotain sanoa niin ei viitsi, kun sitten saa osakseen hämmästelyä.
No kuitenkin valitettavasti en usko, että on mitään millä pääsisit eroon tuosta ominaisuudesta noin vain. Tietty kiva jos pystyt ylittämään itsesi ja jutustella enemmän siellä TET-paikalla, vieraampien ihmisten kanssa voi olla joskus myös helpompi koittaa päästä ujoudesta, kun ne eivät kuitenkaan tiedä, että olet ujo kun menet sinne eivätkä siis hämmästy jos juttelet enemmän. Ujoudesta on kuitenkin vaikea päästä eroon jos se on synnynnäinen ominaisuus, joten jos et kuitenkaan pysty olemaan puheliaampi niin ei se haittaa. Kaikki ihmiset ovat erilaisia ja ei pitäisi tuntea sitä "syyllisyyttä" siitä että "ei ole niin kuin kaikki muut" niin kuin ainakin minä kauan tunsin. Nykyään koitan vaan hyväksyä sen, että olen ujo vaikka mihin menisin ja sillä siisti ja jos jotain häiritsee, niin haistakoon pee.
Minä olen 22-vuotias, enkä vieläkään osaisi laukoa vitsejä työnantajalleni! Eikä tuollaista sitä paitsi edes vaadita. Älä piiskaa itseäsi asiasta niin paljon - riittää, kun olet kohtelias ja hoidat työsi hyvin. Rentous tulee sitten itsestään, jos on tullakseen. Ei sinulta kukaan odota mitään himososiaalisuutta, jos olet vasta tullut uudelle työpaikalle. Voit ajatella asiaa myös tältä kannalta: jos lähdet sieltä joka tapauksessa pois parin viikon kuluttua, mikset voisi ottaa koko juttua rennosti? Ethän näe näitä ihmisiä enää (ainakaan päivittäin, oletan), joten voisit rauhassa puhua vapaammin ja jännittää vähemmän.
Kannattaa muuten puhua aina kun on helpompi mahdollisuus käsillä. Ainakin itse pystyn puhumaan paljon helpommin kahden kesken tai todella pienessä porukassa. Puhu siis näissä tilanteissa! Voit kommentoida jotain työhön tai ympäristöön liittyvää tai sitten kysyä jotain. Sitten voit kertoa vaikkapa jostain omasta kokemuksestasi. Näin saatat antaa itsestäsi ujon (jos et puhu isommassa porukassa), mutta kuitenkin hyvän vaikutelman. Tällä tavalla ihmiset eivät luule sinua ylimieliseksi kusipääksi (mikä voi tapahtua, jos et puhu koskaan). Ihmiset myös pitävät valtavasti siitä, että kyselet jostain heille tärkeästä asiasta/jostain, missä he ovat hyviä. Jos pelkäät kysyä henkilökohtaisia kysymyksiä (minäkin pelkään, tämä on luultavasti ihan kohteliastakin), kysy vaikkapa jonkinlaisen työkalun käytöstä tai siitä, miten jokin asia toimii työpaikalla/alalla.
Tärkeintä on, että alat tarkkailla itseäsi vähemmän. Nyt kaikki huomiosi kiinnittyy vain itseesi; miltä nyt näytät/kuulostat, siihen mitä muut ajattelevat sinusta jne. Yritä aluksi kiinnittää huomiosi johonkin ulkopuoliseen asiaan vaikkapa täysin keinotekoisesti. Katso vaikkapa jokaisen vastaantulevan henkilön jotain ominaisuutta, ja tee tästä missiosi.
Vaikuttaa siltä, että sinulla on paljon ns. negatiivista itsepuhelua. Aina kun mieleesi tulee epämiellyttäviä ajatuksia, kuten esim. "nyt sanoin tyhmästi" tai "nyt minun pitäisi jo kyllä sanoa jotain, eikä vain olla hiljaa", vaienna ne välittömästi. Tämä voi tuntua vaikealta, mutta jo pienen harjoittelun jälkeen se kyllä sujuu kohtalaisesti. Negatiiviset ajatukset vaikuttavat valtavasti käytökseesi, koska asennoidut niiden myötä jo valmiiksi negatiivisesti sosiaalisiin vuorovaikutustilanteisiin.
Toivottavasti tästä oli jotain apua. Paljon onnea Tet-harjoitteluun!
Kiitos paljon noista jutuistanne!
(minä siis kirjoitin tuon ekan viestin)
Siis tuli ihana olo kun huomasin että olitte vastanneet viestiin.
Sinulla "ujo muija" on selvästi ollut täsmälleen sama tilanne mikä minulla on siis nyt. Koitan käyttää hyviä neuvojanne, ja toivoa sitten että kaikki sujuisi hyvin.
Tuo kohta "nuorempana aina ajttelin, että kun menen sinne ja sinne niin siellä yritän olla sitten vähemmän ujo. Ja joka kerta yritys epäonnistui, en yksinkertaisesti pystynyt olemaan sellainen kuin olisin halunnut." on siis aivan täsmälleen sama tilanne kun minulla.
On siis hyvä etten ole ainoa, tai siis että se on normaalia ujoilla ihmisillä. Kaikki sujuu varmaan nyt oikein hyvin. Kun tulee "ujo olo", ajattelen näitä teidän kirjoituksia, niin eiköhän kaikki sitten suju.
Kiitos paljon!!! :)
Oon 16 ja jo TETini käynyt (lukiossa pyörin nykyään btw).
Minun TETini meni ihan harakoille, koska mulla oli sama ongelma ja on vieläkin. En meinannut saada edes sitä paikkaa, koska en uskaltanut mennä kysymään. Yksi kavereistani kuitenkin patisti minut kysymään (kiitos ja ylistys hänelle!) ja mun työnantaja oli oikein ilahtunut että tulin sinne TETiin. Harmi vaan, että työnantajani oli oikein iloinen ja avoin ihminen ja minä aivan sairaan ujo ja hiljainen X(. Olisin niin mieluusti puhunut niitä näitä sen kanssa ja heittänyt läppää ja sen sellaista, mutta kun minä jotenkaan en uskalla olla rennosti ja normaalisti tuntemattomien ja varsinkaan aikuisten kanssa. Voisin tästä itseasiassa syyttää kasvatustani, jonka ehdoton sääntö oli kunnioittaa vanhempia. Sen takia en uskaltanut nousta samalle tasolle työnantajani kanssa ja jutella kunnolla. Pidin aina pienen etäisyyden työnantajan kanssa, vaikka hän kyllä puhui minulle kaikkea kivaa ja oli muutenkin tosi mukava. Olin varmaan aika outo kun yritin olla kohtelias ja kysellä sen perheestä ja kuulumisista ja yritin aivan liikaa ja avautua.
Ja kun olen kuunnellut luokkalaisteni kertomuksia TETeistään, tuntui että olin todella surkea. Yksikin oli kiusannut pomoaan ja kertonu sille vitsejä ja kaikea sellaista. Olisi varmasti ollut minunkin työnantajani paljon tyytyväisempi jos olisin ollut avoin ja puhelias...
Näin se vaan menee kun en vaan voi olla avautavainen ja rohkea ihminen ;(
mäkin oon ihan hirveen ujo aikuisten seurassa varsinkin niitä jotka en tunne.. mä en tiie mistä se johtu mut sen työnantajalle oli helpompi puhua kuin ne työntekijät siel. loppui tänään 2 viikon TET ja mua ärsyttää muistella miten hiljainen olin. kun ne puhuu mulle jotenkin mul tuli kauhee paniiikki ja enkä saannu sanoja suustani.. must tuntu et ne eivät pitäneet musta sen takii et oon kauheen hiljanen ja oon koulussakin .. en oo koskaan saannu varoitust luokassa puhunnu opettajille elleivät kysy jtn ym. jotenkin joissain paikoissa ja joissain tilanteissa suuni ei aukea.. :( mä en ees sanonu tänään työntekijöille moikka (viimeinen TET päivä ) vaikka halusin sanoa, mua hävetti ja lähin vaa. onneksi jätin yhdelle tosi mukavalle terkuja, mut joo ujous tappaa joskus
niin minäkin pelkään niitä ne vaan kiusaa mua. oon nettikusettu. mihi vaa meen ni ne tulee häirittee ;(
oon vaan nukkunut niiden nähden. sit ne kerta toisen jälkeen terrorrrisoi mua. tuntuu et järki lähtee lomalle. mut rohkeutta vaan, älä turhaan mieti asioita kuin omalta kannaltasi
tsemii sulle, kyl tuo hiljaisuus vielä huudoksi muuttuu ;)