Niin, eli kuten otsikossa lukee. Olen jotenkin viime aikoina miettinyt että olen kohta 30v vanha mies, ja en oikeastaan ole elämässäni saavuttanut mitään. Olen huomannut että aika soljuu ohi hyvinkin helposti ja nopeasti.
Olen oikeastaan ihan onnellinen näin, ilman omaisuutta, ilman puolisoa, ilman kavereita. Elämäni täyttyy mukavista rutiineista ja osaan olla onnellinen pienistäkin asioista, kuten vaikkapa nyt pienestä kupista teetä.
Mutta taas välillä koen että elämä menee ohi elämällä näin. Olen aina ollut toisista riippuvainen siinä mielessä että minulle on helpointa jos joku toinen sanoisi miten minun tulisi olla ja elää. Ikään kuin joku toinen sanoisi että tämä on hyvä elämä ja sinun tulee tehdä näin. Olen aina ollut hirveän tahdoton mieheksi. En oikein tiedä mitä minun tulisi tehdä elämälläni.
Isot rahasummat eivät motivoi, iso perhe ei motivoi, mikään "normaali" elämä ei tunnu oikealta. Esimerkiksi voisin toki hankkia naisen ja lapsia mutta en koe että sydämeni olisi ollenkaan siinä mukana. En osaa rakastaa. Normaali elämä olisi toki helppoa koska koko elämänkaari on jo ennalta tiedossa, mutta se ei tunnu minun jutultani.
Kaikki tuntuu jotenkin hirveän merkityksettömältä pitkässä juoksussa. Haluaisin käyttää elämäni jotenkin hyödyllisesti mutta en tiedä mitä se olisi. Voin vain ihailla taiteilijoita, tiedemiehiä, muusikoita, näyttelijöitä jne jotka ovat monella tavalla kontribuoineet ihmiskunnan historiaan, ja haluaisin itsekin pystyä samaan, mutta olen vain tavallisella älyllä varustettu tavallinen mies. Ja tulevaisuuttani pohtimalla kulutan kuitenkin rajallista aikaani empimiseen.
En haluaisi huomata jonain päivänä että aikani meni, enkä pystynyt hyödyntämään sitä mitenkään.
Olen oikeastaan ihan onnellinen näin, ilman omaisuutta, ilman puolisoa, ilman kavereita. Elämäni täyttyy mukavista rutiineista ja osaan olla onnellinen pienistäkin asioista, kuten vaikkapa nyt pienestä kupista teetä.
Mutta taas välillä koen että elämä menee ohi elämällä näin. Olen aina ollut toisista riippuvainen siinä mielessä että minulle on helpointa jos joku toinen sanoisi miten minun tulisi olla ja elää. Ikään kuin joku toinen sanoisi että tämä on hyvä elämä ja sinun tulee tehdä näin. Olen aina ollut hirveän tahdoton mieheksi. En oikein tiedä mitä minun tulisi tehdä elämälläni.
Isot rahasummat eivät motivoi, iso perhe ei motivoi, mikään "normaali" elämä ei tunnu oikealta. Esimerkiksi voisin toki hankkia naisen ja lapsia mutta en koe että sydämeni olisi ollenkaan siinä mukana. En osaa rakastaa. Normaali elämä olisi toki helppoa koska koko elämänkaari on jo ennalta tiedossa, mutta se ei tunnu minun jutultani.
Kaikki tuntuu jotenkin hirveän merkityksettömältä pitkässä juoksussa. Haluaisin käyttää elämäni jotenkin hyödyllisesti mutta en tiedä mitä se olisi. Voin vain ihailla taiteilijoita, tiedemiehiä, muusikoita, näyttelijöitä jne jotka ovat monella tavalla kontribuoineet ihmiskunnan historiaan, ja haluaisin itsekin pystyä samaan, mutta olen vain tavallisella älyllä varustettu tavallinen mies. Ja tulevaisuuttani pohtimalla kulutan kuitenkin rajallista aikaani empimiseen.
En haluaisi huomata jonain päivänä että aikani meni, enkä pystynyt hyödyntämään sitä mitenkään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen 20v ja olen valitettavasti samalla linjalla kanssasi. Elämä tuntuu vain turhalta eikä mitään saa aikaseksi ei motivoi tehdä mitään tarpeetonta eikä mihinkään merkitykselliseen pysty. Jokin aika sitten unelmoin vielä omasta talosta, mutta talo unelma jäi siihen että ei vain huvita paiskia töitä hikihatussa parin tonnin palkalla ja stressata seuraavia 50 vuotta sitä miten asuntolainan saa maksettua. Ei vain kiinnosta joutua minkäänlaiseen oravan pyörään jossa pääosa elämää koostuu työnteosta jonkin lautakasan eteen joka kuitenkin raivataan pois ties minkä hypermodernin asunnon tieltä heti vaan kun itseltä henki lähtee. Toki jos löydän jonkun jonka kanssa perheen perustaminen kiinnostaisi olisi tilanne aivan toinen olisi minulla sitten ainakin jokin syy elämiseen. Tosin en pahemmin elättele toiveita että löytäisin ketään kun olen melko eristäytyvä ihminen.
Niin tai näin jokainen elämä kuitenkin loppuu lopulta kuolemaan eikä millään mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä ole enää väliä (en usko kuoleman jälkeiseen elämään) ja enemmin tai myöhemmin loppu tulee myös ihmiskunnalle syystä tai toisesta eikä millään mitä ihmiskunta saa aikaan ole sen suurempaa merkitystä. Elleivät ihmiset satu sitten keksimään keinoa päästä matkustamaan tältä planeetalta jollekin toiselle asuinkelpoiselle planeetalle, mutta en usko että maapallolta löytyy resursseja siihen vaikka joku sen keksisikin