Hei!
Minun oli aivan pakko kirjoittaa tästä asiasta.
Olen siis VASTA 12 vuotias tyttö, ja glossofobia ja muutenkin siis sosiaalisten tilanteiden pelko alkoi 2 vuotta sitten.
Punastelen, ääni värisee, hikoilen ja ahdistaa piettää esitelmiä luokan edessä.
Kaikki jopa kaupan kassa saa minut punaiseksi, jos siinä tulee joku rahahässäkkä.
Olen etsinyt netistä apua, mutten viitsi kertoa äidilleni, koska tulen punaiseksi ja alan itkeä.
Ja en uskaltaisi mennä lääkärille/psykiatrille koska alkaisin siellä itkeä ja tietenkin tulla punaiseksi!
Apua, mitä minä teen?
Pelkään että minulla on masennuskin.
En uskalla mennä yläasteelle koska siellä on esitelmiä enemmän kuin ala-asteella, joten minua alettaisi kiusata.
PELKÄÄN ELÄMÄÄ! :(
Käytättekö lääkkeitä, jos käytätte mitä?
olisi todella ihanaa jos joku vastaisi tähän, tarvin apua!
kiitos!
Minun oli aivan pakko kirjoittaa tästä asiasta.
Olen siis VASTA 12 vuotias tyttö, ja glossofobia ja muutenkin siis sosiaalisten tilanteiden pelko alkoi 2 vuotta sitten.
Punastelen, ääni värisee, hikoilen ja ahdistaa piettää esitelmiä luokan edessä.
Kaikki jopa kaupan kassa saa minut punaiseksi, jos siinä tulee joku rahahässäkkä.
Olen etsinyt netistä apua, mutten viitsi kertoa äidilleni, koska tulen punaiseksi ja alan itkeä.
Ja en uskaltaisi mennä lääkärille/psykiatrille koska alkaisin siellä itkeä ja tietenkin tulla punaiseksi!
Apua, mitä minä teen?
Pelkään että minulla on masennuskin.
En uskalla mennä yläasteelle koska siellä on esitelmiä enemmän kuin ala-asteella, joten minua alettaisi kiusata.
PELKÄÄN ELÄMÄÄ! :(
Käytättekö lääkkeitä, jos käytätte mitä?
olisi todella ihanaa jos joku vastaisi tähän, tarvin apua!
kiitos!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen sinua kymmenen vuotta vanhempi ja itse syön masennuslääkettä jännitykseen, se poistaa tärinät ja muut fyysiset oireet. Mieleen se taasen ei vaikuta tässä asiassa, esim. ei minua silti huvita mennä tilanteisiin joissa yleensä olen jännittänyt ja ärsyynnyn jos joku tuijottaa minua. Mutta koska olet vasta 12 niin en usko että samankaltaisia lääkkeitä sinulle määrättäisiin.
Minä siis saatoin jännittää jopa kadulla kävellessä jos ohi ajoi autoja ja jos joku käveli vastaan, onko sinulla sellaista vai jännitätkö vain joitain tiettyjä tilanteita kuten esitelmiä ja muita tilanteita joissa joutuu ikään kuin esille tai arvosteltavaksi? Kun olin ikäisesi minä usein ärsyynnyin/ahdistuin esimerkiksi ostoskeskuksissa kulkiessa koska tuntui, että kaikki tuijottivat.
Noiden esitelmien pitoon on olemassa sellainen lääke kuin beetasalpaajat joita sinäkin voisit ottaa, ne poistavat tärinät ja muut ulkoiset jännitysoireet ja niitä otetaan ennen esitelmän pitoa. Minusta voisit hyvin käydä vaikka koulun terveydenhoitajalla kertomassa ongelmasta, ei haittaa ollenkaan vaikka naama helottaisi punaisena ja vaikka itkettäisi. Tällaisia ongelmia on monilla ihmisillä ja terkkarit ja lääkärit hoitavat niitä jatkuvasti. Itsekin tärisin ja olin ihan hermoraunio kun kävin lääkärillä (olen jännittänyt ainakin kymmenen vuotta ja kävin vasta nyt) ja aloin melkein heti parkumaan kun sain suuni auki.
Tsemppiä! :)
Satuttamisen pelko, nämä ovat hyvin yleisiä sosiaalisia fobioita. Ainakin meillä sosiaalitoimistossa. On todellakin hermoraunio, kun jää tällaisia asioita venaamaan ja odottelemaan, ilman asiantuntevaa psykiatrista apua ja hoitosuhdetta. Mun hoitosuhteella kykenee ihan mihin vaan ja mulla on ollut sellainen koko elämäni. Onko sosiaalisissa fobioissa nimenomaan kysymys hoitosuhteesta ja sen puutteesta? Ts. klaustrofobiasta, ei tunnu lainkaan vaikealta mikään jos on oma hoitosuhde.
Sosiaalinen jännittäminen liittyy mielestäni johonkin halveksuttavaan tms. SISÄISEEN asiaan, jota voi hoitaa harrastuksilla tai sitten viime kädessä vaikkapa plastiikkakirurgilla ja sitten on aaltoja ja muita sellaisia veivejä ja kojeita, jotka voivat auttaa. Avaruuteen hukkunut... Pitää olla lähellä ihmistä
Olipas siinä omituista juttua...