Olen itsekkin syyllistynyt kirjoittamaan tänne valituksia miten masentaa ja on yksinäistä, mutta vihdoinkin pääsin vapaaksi! Helppoa ei ollut, mutta ei siihen "vapautumiseen" edes tarvinnut ystäviä eikä seirustelusuhteita, pelkkää asennetta vaan. Joo tiedän kyllä että moni "oikeasti" masentunut tässä vaiheessa älähtää ettei sitä mielialaa edes asenteella muuteta, ja tiedän kyllä koska minulla on ollut vuosia kestävä kunnon masennus, ja osaan erottaa masennuksen normaalista pahasta olosta... Itseasiassa nyt kun kirjoitan niin ensimmäisen kerran vuosiin minulla on sellainen positiivinen olo ilman mitään erikoista syytä. Tuntuu NIIN hyvälle. Takaisin asiaan... Ei pelkällä tahdonvoimalla ja yrittämisellä välttämättä voikkaan ainakaan heti voittaa pinttynyttä masennusta, mutta hiljaa hyvä tulee. Oli minultakin toivo mennä niin monta kertaa, mutta en antanut itselleni helposti periksi.
En tullut tänne pelkästään kertomaan itsestäni, vaan kertomaan miten SINÄ voit tehdä sen saman. Tai no ihmisethän ovat erillaisia enkä ota mitään vastuuta toimivuudesta. Eli neuvoni on että panostat itsetunnon kehittämiseen, hommaa esim joku harrastus ja rupea hyväksi siinä (tai uskottele ainakin itsellesi niin). Älä välitä muitten pahoista puheista paskaakaan. Ja sitten se vaikein vaihe, eli harjoittelu. Et voi tulla missään hyväksi tai saada hyvää itsetuntoa jos et ole valmis antamaan kaikkesi. Minulla toimi ainakin erittäin fyysinen harjoittelu, punttisalia, juoksua ja kamppailulajeja. Niin ja älä kuuntele masentavaa musiikkia vaan tälläistä:
http://www.youtube.com/watch?v=QuVfrLh9Oz4
HOLY DIVER!!!
Kyllä suomalaisilla pitää nyt jonkinverran olla sisua. Vaikka väkisin sitten jos muu ei auta.
En tullut tänne pelkästään kertomaan itsestäni, vaan kertomaan miten SINÄ voit tehdä sen saman. Tai no ihmisethän ovat erillaisia enkä ota mitään vastuuta toimivuudesta. Eli neuvoni on että panostat itsetunnon kehittämiseen, hommaa esim joku harrastus ja rupea hyväksi siinä (tai uskottele ainakin itsellesi niin). Älä välitä muitten pahoista puheista paskaakaan. Ja sitten se vaikein vaihe, eli harjoittelu. Et voi tulla missään hyväksi tai saada hyvää itsetuntoa jos et ole valmis antamaan kaikkesi. Minulla toimi ainakin erittäin fyysinen harjoittelu, punttisalia, juoksua ja kamppailulajeja. Niin ja älä kuuntele masentavaa musiikkia vaan tälläistä:
http://www.youtube.com/watch?v=QuVfrLh9Oz4
HOLY DIVER!!!
Kyllä suomalaisilla pitää nyt jonkinverran olla sisua. Vaikka väkisin sitten jos muu ei auta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinä sitten olet jotain erityistä.
Ääh oisit vastannut nyt vähän pitemmin, odotin niin innolla ensimmäistä kommenttia :( En edes tiedä onko tuo vittuilua minulle vai onko tuo positiivinen kommentti. Toivottavasti jälkimmäinen >:)
Tarkoitukseni ei ollut vittuilla, vaan kohentaa mielialaasi( jos sitä enää pystyy).
:D
Kyllä aloittaja on ihanan positiivinen! Kumma että maapallolla on silti yksinäisiksi itsensä kokevia ihmisiä vaikka on niin yksinkertaista muokata asennettaan. Masennuksestakin pääsisimme, jos kaikki tekisimme saman eikä kukaan enää tappaisi itseään!
Puhut asiaa, hyvä nimimerkki .................. Itse elämää on vähän vaikeaa harjoitella, mutta esim. tuo fyysinen reeni on pirun hyvä juttu. On edes jotain konkreettista. Moni on varmaan välttynyt junan alle hyppäämiseltä, kun saa vetää sikareenit ja vähän päästellä höyryjä.
Mutta samalla lailla voisi kaiketi sitä sosiaalista elämääkin reenata, uskon siihen. Ja jos mikään muu ei auta, niin Holy Diver viimeistään, sen vois laittaa kaikkien aikojen top kymppiin varmaan.
Fyysinen kuntoilu on ERITTÄIN tärkeä ja hyvä juttu mielenterveydelle. Itsekin kärsin huonosta mielialasta ja pakotan itseni kolme kertaa viikossa rankkaan treeniin kuntosalilla ja sen lisäksi käyn juoksemassa. Ennen riitti kun juoksi sen verran että vähän tuli hiki, mutta nykyään olen lisännyt matkaa ja juoksen väkisin niin kauan, että tuntuu etten jaksa enää, sydän jyskyttää ja keuhkot huutavat ilmaa. Jonkun sohvaperunan mielestä tietty kuulostaa painajaismaiselta mutta sen jälkeen olo on niin paljon parempi että se kuntoilu todella kannattaa.
Jos menen ulos kävelemään niin alkaa vaan ahdistaa lisää se saatanan ulkomaailma. Juokset 100 kilometriä, olet yhä ahdistunut.
Ei ei ei näin. En sanonutkaan että juoksemisella itsetuntoa parannetaan (tiedän kyllä että kommentoit herra juoksijalle, mutta sain ainakin sellaisen käsityksen että et varmaan harrasta liikuntaa) vaan että pitäisi keksiä sellainen harrastus jossa voisi tulla hyväksi. Tottakai juokseminenkin voi olla harrastuksena ja siinä voi tulla hyväksi ja se tuottaa hyvänolon ja onnistumisen tunnetta jne jne, mutta harrastuksella tarkoitin lähinnä kuitenkin jotain jota voi tehdä ryhmässä ja joka nyt vaatii muutakin kuin jalkaa toisen eteen. Hyvänä esimerkkinä itämaiset kamppailulajit, oletko sellaista kokeillut harrastaa ja jos olet niin oletko kokeillut oikein panostaa siihen?
Vielä kun ääneen pääsin niin kysyn että miksi kirjoitit niin lyhyen viestin? Monet asiat jaa arvailun varaa ja on tylsä lukea, saati kommentoida :(
aloittajaa. On tärkeää ajatella suuria itsestään! Voi kuulostaa narsistiselta ja ärsyttävältä, mutta masennuksesta ja itsensä vähättelystä elävä saa käyttää kaikki keinot ;-) Erityisen tärkeää tämä itsensä ylentäminen on silloin kun ei ole ketään ystäviä kehumassa.
Vaikka Sinua ei kukaan muu arvostaisi - tee se itse, oman onnellisuutesi takia!