Mistä mahtaa olla kysymys?

Elän tasapainoista elämää. Työasiat on kunnossa sekä oma perhe elämä. Omasta mielestä en koe minkäänlaista ristiriitaisuutta omassa elämässäni. Välitän ja rakastan vaimoani sekä lapsiani. Terveyteni on kunnossa.
Tapasin ex kihlattuni pari päivää sitten sattumalta. En ole nähnyt häntä vuosikymmeniin. Viimeksi vuonna -83. Tunnistin hänet ja hän tunnisti minut. Suhteemme loppui todella sopuisasti ei mitään riitaa tms. Tuo jälleen näkeminen oli kuitenkin vain yhden katseen vaihtamista, ei puhetta. Tuon katseen aikana salamat leimahtelivat ja jäljelle jäi savuavat rauniot. Viime yönä hän tuli uniini ja aamulla heräsin ahdistavaan tunteeseen. Minulle todella outo tilanne. Saako joku näkijä kiinni mistä mahtaa olla kysymys?
4173
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

kyseessä on ihan normaali reaktio, välinne ovat yhä hyvät mutta on parempi ettette ole tekemisissä, koska kuitenkin olette päättäneet elää erossa.
tunteesi menee ohi pian , ellet ala ruokkia sitä suotta.
nauti elämästä ja pidä tämä kohtaaminen pienenä ilon pilkahduksena. jos alat ruokkia haavetta tästä- tulee vain surua.
anna lämpimät tunteesi vaimollesi, kenet olet elämänkumppaniksesi valinnut- hän on ne ansainnut.

iloa elämääsi!

Äänestä

Kysyit mistä mahtaa olla kysymys?
Suurimmaksi osaksi tänne kirjoittaa ihmisiä jotka ovat todellisessa ahdingossa joko itsensä tai ympäristönsä kanssa - eli asiat poskellaan. Silloin haetaan tsemppiä tämaämnkaltaiselta palstalta, josko edes joku näkisi valoa tunnelin päässä.
Sinulla on elämä mallillaan.
Tunnetko kiitollisuutta?
Ei suinkaan, asiat ovat tylsän hyvin, tarvitaan siis jännitystä.
Mitä jos sinulle joku vastaisi Carpe diem, tartu hetkeen , unohda perheesi ja arkesi, hyppää salattuun ah niin ihanaan suhteeseen joka on "jäänyt kesken" elä mennyt hehku uuteen roihuun, mitäs perhestä ja hyvästä elämästä juu kannattaa kyllä jee!
Siitäkö on kysymys?
Jos kirjoituksesi on aito ja asiat ovat juuri noin kuin kirjoitit, vielä pitää saada lisää vaikka jo olet paljon saanut, niin eiks edes pikkasen hävetä kirjoittaa tuonkaltaista teinisössöä . Miksi ihmiset ei osaa olla nykyään aikuisia "oikeesti" vaan halutaan kaikki, jopa menneisyydestä itselleen parhaat palat.
Sori jos kirjoitin tiukasti ja odotit jotain elämää suurempaa tai viisaampaa vastausta. Mielestäni teen paremman palveluksen kun herätän sinut näkemään mikä on todellista ja aitoa ja mikä pelkkää joutavaa haihattelua.

Äänestä
  • Olet kyllä oikeessa. En vaan huomannut että tällä palstalla pitää olla asiat "rempallaan" ennen kuin voi kysäistä nkijältä jotain. Tein virheeni ja myönnän sen. Olisin voinut vaan kysäistä asiani.
    Olen yleisesti miettinyt miten meitä ihmisiä manipuloidaan ns. joukkohysteriaan kertomalla negatiivisia asioita. Ei tarvi kuin iltapäivälehtien lööpeistä lukea masentavia uutisia. Kuka kuoli, kuka sai sikaflunssan pommiattentaatit yms.
    Itse kirjoitin tuon alustuksen siinä mielessä, että valoa todella on tunnelin päässä. Ei oma elämäntilanteeni ole aina ollut yhtä hyvä. Terveyteni on reistaillut ja olen ollut taludellisessa ahdingossa. Otin ison lainan ja jouduin työttömäksi. Lähiomaiseni on murhattu . Jos olisin tuon kirjoittanut alkuun olisinko silloin "kelvollinen" kysyjä. Nuo asiat ovat aidosti totta. Olen hakenut ja saanut täältä apua joihinkin asioihin. Nyt elän seesteistä elämää vihdoinkin.
    En tarvitse lisää onnea. Antaisin osan "onnestani" joka on nyt seesteinen olotila toiselle jos se olisi mahdollista. Edeleen lotto onni puuttuu tai yllättävä perintö tms. En ole "Hannu Hanhi"
    Kysymykseni oli ihan aito kysymys. Ihmettelin sitä vihan tunnetta jonka koin kun ex kumppanini saikatsellaan aikaan. Jos soku näkijä olis saanut kiinni siitä onko jotain tapahtunut joka vaikuttaa asioihin näin. Itse olen ymmärtänyt että jälleennäkemisiin kuuluu tavallisesti lämpimiä kaihon tunteita.
    Vastauksestasi sain sitä kylmää vettä niskaani ja ihmettelen hieman reaktiotasi. Mutta arvostan suuresti suoraselkäisyyttäsi.

    Äänestä

  • Hämmästyttää taas kirjoitti:

    Olet kyllä oikeessa. En vaan huomannut että tällä palstalla pitää olla asiat "rempallaan" ennen kuin voi kysäistä nkijältä jotain. Tein virheeni ja myönnän sen. Olisin voinut vaan kysäistä asiani.
    Olen yleisesti miettinyt miten meitä ihmisiä manipuloidaan ns. joukkohysteriaan kertomalla negatiivisia asioita. Ei tarvi kuin iltapäivälehtien lööpeistä lukea masentavia uutisia. Kuka kuoli, kuka sai sikaflunssan pommiattentaatit yms.
    Itse kirjoitin tuon alustuksen siinä mielessä, että valoa todella on tunnelin päässä. Ei oma elämäntilanteeni ole aina ollut yhtä hyvä. Terveyteni on reistaillut ja olen ollut taludellisessa ahdingossa. Otin ison lainan ja jouduin työttömäksi. Lähiomaiseni on murhattu . Jos olisin tuon kirjoittanut alkuun olisinko silloin "kelvollinen" kysyjä. Nuo asiat ovat aidosti totta. Olen hakenut ja saanut täältä apua joihinkin asioihin. Nyt elän seesteistä elämää vihdoinkin.
    En tarvitse lisää onnea. Antaisin osan "onnestani" joka on nyt seesteinen olotila toiselle jos se olisi mahdollista. Edeleen lotto onni puuttuu tai yllättävä perintö tms. En ole "Hannu Hanhi"
    Kysymykseni oli ihan aito kysymys. Ihmettelin sitä vihan tunnetta jonka koin kun ex kumppanini saikatsellaan aikaan. Jos soku näkijä olis saanut kiinni siitä onko jotain tapahtunut joka vaikuttaa asioihin näin. Itse olen ymmärtänyt että jälleennäkemisiin kuuluu tavallisesti lämpimiä kaihon tunteita.
    Vastauksestasi sain sitä kylmää vettä niskaani ja ihmettelen hieman reaktiotasi. Mutta arvostan suuresti suoraselkäisyyttäsi.

    Pahoittelen tuhannesti väärää tulkintaa kohdallasi.
    Se oli täysin kohtuuton. Anna anteeksi minulle.
    Niin paljon tulee kysymyksiä jossa vastaajalta pyydetään ikään kuin oikeutusta petkutukseen. Huomaan että olen turtunut semmoiseen ja näen jo petkutusta sielläkin missä sitä ei ole.
    Tämä tarkoittaa sitä, että en ole kelvollinen enää vastaamaan.
    Ensimmäinen kerta kun tulkitsin näin väärin, mutta se on merkki että nyt riittää kirjoittamiseni täällä ja intuitio ei ole enää puhdas.
    Vastauksesi oli äärimmäisen arvokas palaute minulle.
    Kiitos Sinulle.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Hämmästyttää kirjoitti:

Elän tasapainoista elämää. Työasiat on kunnossa sekä oma perhe elämä. Omasta mielestä en koe minkäänlaista ristiriitaisuutta omassa elämässäni. Välitän ja rakastan vaimoani sekä lapsiani. Terveyteni on kunnossa.
Tapasin ex kihlattuni pari päivää sitten sattumalta. En ole nähnyt häntä vuosikymmeniin. Viimeksi vuonna -83. Tunnistin hänet ja hän tunnisti minut. Suhteemme loppui todella sopuisasti ei mitään riitaa tms. Tuo jälleen näkeminen oli kuitenkin vain yhden katseen vaihtamista, ei puhetta. Tuon katseen aikana salamat leimahtelivat ja jäljelle jäi savuavat rauniot. Viime yönä hän tuli uniini ja aamulla heräsin ahdistavaan tunteeseen. Minulle todella outo tilanne. Saako joku näkijä kiinni mistä mahtaa olla kysymys?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu