olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa vasta muutaman kuukauden, mutta vaikka alkuun mies huolehtikin kovasti raskaudenehkäisystä, puhetta ei ole koskaan ollut kertaakaan s-taudeista.oikeastaan se on vain jotenkin unohtunut alkuhuumassa,kortsua ei olla kertaakaan käytetty ja tämä poikaystäväni on ollut juuri niin panomies kuin vain voi olla, käynyt paljon naisia läpi ja mua pelottaa ettei hän ole koskaan tautitesteihin kehdannut mennä.
itselläni en ole huomannut mitään oireita, mutta moni s-tautihan voi olla piilevä eli syytä on kuitenkin tarkistuttaa itsensä.
no nyt on vähän liian myöhäistä alkaa kyselemään ja keskusteleen, aion vain mennä testeihin ja tsekata itseni. mutta pelottaa, että jos jokin tauti löytyy ja vaikka tiedän etten ole voinut saada sitä keltään muulta kuin poikaystävältäni, hän voi kuitenkin syyttää että olen saanut sen jostain muualta. lisäksi hän voi alkaa epäilemään että olen mennyt pettämään häntä kun nyt yhtäkkiä vasta monen seurustelukuukauden jälkeen menenkin testeihin.
pelottaa, että tämä pilaa koko meidän jutun, jos selviääkin että mulla on jotain.olen nyt vain lykännyt ja lykännyt sitä testiä kun pelkään seurauksia.pakko sinne on silti jossain vaiheessa mennä.
kertokaa mitä itse ajattelisitte vastaavassa tilanteessa?kannattaako minun kertoa poikaystävälleni ennen vai jälkeen kun käyn testaamassa itseni?ja miehet erityisesti, vastatkaa rehellisesti, onko teidän jotenkin vaikea mennä s-tautitesteihin?vaikka kuinka olisitte altistaneet itsenne taudeille ja epäilette saaneenne tartunnan, onko testeihin menossa jokin este?onko se siis jotain tosimies- / ei-tarvetta- ajattelua kun skippaatte tautitestit, nimittäin jos ei ole oireitakaan?
kiitos kun jaksoit lukea ja vastata!
itselläni en ole huomannut mitään oireita, mutta moni s-tautihan voi olla piilevä eli syytä on kuitenkin tarkistuttaa itsensä.
no nyt on vähän liian myöhäistä alkaa kyselemään ja keskusteleen, aion vain mennä testeihin ja tsekata itseni. mutta pelottaa, että jos jokin tauti löytyy ja vaikka tiedän etten ole voinut saada sitä keltään muulta kuin poikaystävältäni, hän voi kuitenkin syyttää että olen saanut sen jostain muualta. lisäksi hän voi alkaa epäilemään että olen mennyt pettämään häntä kun nyt yhtäkkiä vasta monen seurustelukuukauden jälkeen menenkin testeihin.
pelottaa, että tämä pilaa koko meidän jutun, jos selviääkin että mulla on jotain.olen nyt vain lykännyt ja lykännyt sitä testiä kun pelkään seurauksia.pakko sinne on silti jossain vaiheessa mennä.
kertokaa mitä itse ajattelisitte vastaavassa tilanteessa?kannattaako minun kertoa poikaystävälleni ennen vai jälkeen kun käyn testaamassa itseni?ja miehet erityisesti, vastatkaa rehellisesti, onko teidän jotenkin vaikea mennä s-tautitesteihin?vaikka kuinka olisitte altistaneet itsenne taudeille ja epäilette saaneenne tartunnan, onko testeihin menossa jokin este?onko se siis jotain tosimies- / ei-tarvetta- ajattelua kun skippaatte tautitestit, nimittäin jos ei ole oireitakaan?
kiitos kun jaksoit lukea ja vastata!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan tervettä järkeä osoittaa käydä testeissä, jos on mahdollista, että on taudeille altistunut.
Sitten toinen puoli on sinun ja poikaystäväsi välinen suhde. Onko suhde oikeasti sellainen, että et uskalla asioista jutella, vai onko kyseessä vain henkilökohtainen pelkosi, jolla ei välttämättä ole realistista perustetta? Jos pelkäät poikakaverisi reaktiota asialliseen asiaan, niin epäilen, onko hän sinulle oikeaa seuraa. Tuollaisesta käytännön asiasta olisi kyettävä juttelemaan asiallisesti - vaikka tiedän kokemuksesta, että niin ei aina ole. (Viimeisimmän miesystävän kanssa ehkäisykeskustelua suhteen alussa käydessämme asioista syntyi riita. Hän olisi halunnut saada 100 %:n taudittomuustakuun, ja mielestäni mikään testi ei anna taudittomuustakuuta. Samoin kuin mikään ehkäisy ei 100 %:isesti takaa, ettei raskaus ala.)
Joka tapauksessa mene testeihin.
asiallisesta vastauksestasi.
pystymme kyllä puhumaan mistä vain, luotan häneen itse asiassa kaikessa muussa paitsi tässä.aion kyllä ottaa asian puheeksi ja ehdottomasti mennä testeihin, mutta se on nyt vaan osoittautunut tosi vaikeaksi. niin kuin sanoit, kyseessä on nyt vain henkilökohtainen pelko, mutta perusteet siihen, jotka jo kerroin ekassa viestissäni, on kyllä ihan realistiset.eri asia sitten osoittautuuko ne pelon aiheet todeksi ei selviä kuin vain selvittämällä ja keskustelemalla.
en olisi kyllä uskonut itsestäni, että pelkään näin paljon tällaisen asian suhteen.mutta kun välittää niin paljon eikä halua menettää toista..