syntyyköhän tää ikinä?? :/

mulla on kaksi lasta, joista molemmat on syntyneet 42 1. Eka käynnistettynä ja toka syntyi muutamaa tuntia ennen käynnistysaikaa itse. Ekan kanssa vielä kesti, mutta tokan kanssa ärsytti oikein olan takaa. Kun olin ihan varma, että tottakai toiset lapset syntyy aikasemmin. eipäs syntynytkään, mutta sain kuitenkin kokea kaipaamani "normaalin" synnytyksen myös käynnistetyn lisäksi.

Eka painoi 3620g, joten ihan normi kokoinen tyttönen ja toka 4370g poika oli isompi, mutta meidän suvussa on pojat olleet melko isoja muutenkin. Jostain joskus luin, että viimeisillä viikoilla sitä painoa ei tule lisää enää kun noin 100g viikossa, joten älä hätäile, kyllä se sieltä tavalla tai toisella kahen viikon sisään tulee :)

mulla yritettiin käynnistää 4 päivää tuloksetta , jonka jälkeen päädyttiin sektioon

rv 42 4. olihan siinäkin tosiaan odottelemista, voi olla ettö olis jounu vielä oottaa lisää jollei olis menny 42 2 lapsivedet.
elikä sullekin kärsivällisyyttä tosiaan vaaditaan, mutta odotas palkitaan kuitenkin.

ei mullakaan ollut mitään mainittavia raskausvaivoja, mutta niinku sanotaan odottavan aika on pitkä.

tyttäreni oli silti ihan sopusuhtainen 3525kg ja 52,50 cm.

mä luulin myös ett se kerkiää kasvaa isommaksikin.

Olisit onnellinen ettei ole mitään merkkejä synnytyksestä- mieluummin niin kuin näin, että on joutunut kuukauden kulkemaan sillä verukkeella että lääkäreistä lähtien odotellaan synnytystä alkavaksi "ihan koska tahansa". Lapsi on hyvän kokoinen, ollut alhaalla kiinnittyneenä jo kuukauden, paikat pehmenneet jne ja supistellut oikein mojovasti viimeiset neljä viikkoa niin että joka ilta on oltu toivoa täynnä joko nyt kun kerran merkit meinaavat ja hoitohenkilökuntakin on niin varmana...

Viime yön valvoin taas rajuihin supisteluihin heränneenä vessanpöntöllä vuoroin oksennellen ja istuen miettien tuleeko sieltä lapsi vaiko kakkonen. Hiki valui ja tärisin tuskasta, kunnes supistelut loppuivat ja pystyin raahautumaan hetkeksi pitkälleni. Moneskohan yö näin mennen, en edes tiedä. Hoen itselleni että nämä supistelut eivät ole turhia vaan ovat pois loppufinaalista (niinkuin oikeasti uskoisin siihen).

Vauvan lähtökuoppiin kiinnittyminen aiheuttaa sen että olo on koko ajan todella epämukava, missään asennossa ei voi olla vaikkei supistelisikaan kun pää painaa alapäätä niin että tuntuu kuin kantaisi keilapalloa jalkovälissään ja sen painon pieninkin heilahdus aiheuttaa jalat alta vievää hermokipua. Tämäkin ollut kuulemma merkki että kohta alkaa synnytys, joopa joo. Onni ja hehku raskaudesta alkaa pikkuhiljaa kääntyä epätoivon pidättelyksi ja siitähän seuraa huono omatunto. Ihmiset, ketkä käskevät nauttimaan viime hetkistä kun vauva vielä on vatsassa eivät ole ilmeisesti kokeneet miltä tuntuu kun pienen pää on ruuvautunut todella syvälle lantioon ja pituutta on niin että pään kiinnittymisestä huolimatta peppu hiertää kylkiluita. (Olen pitkä ja hoikka kuten myös isä, joten hieman hirvittää mikä tuo syntymäkoko sitten tulee olemaan kun on veikattu vähintään 56cm.)

En tarkoita väheksyä tuota odottamisen tuskaasi, mutta usko pois, mieluummin noin ilman ennakointia kuin miettien iäisyyden joko nyt. Olen päässyt esikoisen kanssa helpolla kun ei ollut mitään vaivoja tai tuntemuksia ennen syntymää ja synnytys sujuikin nopsaan ja olin täysissä voimissani. Nyt pelkään, että muutoin hyväkuntoisuudestani huolimatta olen täysi zombie H-hetkellä- tai sitten olen niin turta näihin kipuihin etten tajua toden olevan kyseessä ja synnytän jonnekkin kaupan kassajonoon luullenn näitä nyt vaan taas näiksi samoiksi. Sata kertaa mieluummin lähtisin synnyttämään yllättäen uteliaan iloisena kuin että varmaan purskahdan nyt itkuun pelkästä helpotuksesta "piinan" loppuessa.

Menipä valittamiseksi mutta helpotti hieman;)
Lohduttaudutaan sillä että ei sinne kohtuun kukaan ole jäänyt ja hyvää synnytystä kaikille H-hetkeään odotteleville!

Juu, esikko syntyi 42 2 ja oli potra, yli 4,5kg. Käynnistettiin ku ei kuulunu pientä maailmaan. Voi sitä odottamisen tuskaa.

Ja nyt TAAS sama, vaikka paikat ollu KYPSÄT jo 37 lähtien! Lasketun ajan tienoilla tehdyssä ultrassa ja kohdunsuun tilanteen tarkistuksessa vauvan painoarvio olikin jo reilu 4kg ja paikat 3 senttiä AUKI ja kanava HÄVINNY! Vauva oli kiinnittyny ja niin alhaalla kuin sietää olla. Eikä vauvaa kuulu taaskaan! Monet itkut on väännetty. Lääkärikin sanoi että on jo ihme jos ei kohta synny, ja siitäkin jo kohta viikko. Voi helvetin helvetti. Tämän toisen odotus on ollut lasketun jälkeen aivan kamalan stressaavaa. Paljon kauheampaa kuin esikoisesta. Olen hyvävointinen, mitään muuta ei tarvis ku ne kipeät supparit ja niitä ei ole. Enkä niitä millään saa aikaankaan. Kyllä minä olen KATKERA ÄMMÄ jos tämäkin pitää käynnistää yliaikaisena tämän henkisesti hirveän odottelun lopputuloksena. Niin kovasti toivon luonnollista synnytystä että suostun odottamaan, mutta voi sitä päivää jos yliaikaisena käynnistetään.

Unohtuuhan se katkeruus aikanaan, mutta ei vielä. Yritän muistaa kiittää luojaani siitä että olen raskaana ja raskaus sujunut hyvin, mutta silti tämä loputon odottelu pistää pään aivan sekaisin.

Jees, elikkäs meille toinen muksu tulossa, rv 41 2 ja huomenna käynnistykseen aika varattuna kun 41 3.. Meilläpäin on käytäntö että käynnistellään kun 10pvää yli lasketun ajan. Kovasti on kyllä supistellu jo oikeastaan kuukauden verran, mutta ei tule kuitenkaan kuin pari kolme supparia ja sit loppuvat.. Eka lapsi syntyi myös käynnistämällä. Sillon kalvot puhkastiin ja synnytys kesti 5h, eli nopea oli.
Harmittaa kovasti kun olisin niin toivonut että pääsis kokemaan sen luonnollisen synnytyksen käynnistymisen, mutta näyttää taas menevän käynnistykseen kun ei tunnu vaavi haluavan pois vaikka äipällä on jo todella tukala olo. Kovat alapää-kivut ollu jo useamman viikon, joten onhan se helpotus että huomenna saa vauvelin syliin pois mahasta muljumasta ja painamasta haaroväliä.
Jotenki olin tästä toisesta ihan varma, että syntyis jopa ennen laskettua aikaa, mutta toisin kävi.
Kovasti jo jännittää, toivottavasti menis synnytys hyvin ja olis nopeasti ohi.. :)