Kaipaan kipeästi apua tähän tilanteeseeni. Olen raskaana jo 40 4. Toinen lapsi tulossa, ensimmäinen on kolme vuotias.
Viimeiset viikot on mennyt todella alamäkeä mielenterveyden kannalta. Sairastan paniikkihäiriötä, johon en tällä hetkellä käytä lääkkeitä. Minulla on vain Oxamin 15 mg tarvittaessa 1-3 tabl/pvä.
Ensin alkoi ahdistaa kaupassa käynnit, siinä ei ollut mitään uutta, mutta kun kotona alkoi olla ahdistunut olo, tuntui jo pahemmalta.
Sitten sain kunnon paniikki- ja ahdistuskohtauksen ollessani lapsen kanssa kotona. mitään järkevää syytä siihen ei ollut, ja lääkkeellä se menikin kohtalaisesti ohi.
Nykyään olen joka päivä jollain lailla ahdistunut, paniikin tunteita tulee kotona, en haluaisi olla yhtään yksin lapsen kanssa. Toisaalta ei miehenkään läsnäolosta ole hyötyä, olo on epätodellinen ja pelkään sekoavani. Odotan vain iltaa, jolloin pääsen nukkumaan ja pois pahasta olosta.
Mieheni on kuitenkin käytävä päivittäin töissä, joten jo aamulla olen herätessäni ahdistunut, miten selvitä taas yhdestäpäivästä.
Lapsen kanssa en pysty lähtemään kotipihaa kauemmas, joten hänenkin kannaltaan tuntuu pahalta.
Viikon päästä viimeistään olisi äitipolille meno, jospa synnytys käynnistettäisiin sitten, jonka jälkeen voin aloittaa taas lääkityksen paniikkihäiriööni.
Kannustakaa joku, miten selvitä siihen asti. Psyk.polilla olen käynyt pari kertaa juttelemassa viime aikoina,mutta kun sinne menokin on vaikeaa, eikä auta, jos paniikki on kotona pahimmillaan. Pelkään olevani kohta osastolla lepäilemässä. Se olisi kuitenkin jo lapsenhoidon ja tuttavien kyselyiden takia mahdotonta.
Onko kenenkään synnytystä käynnistetty aiemmin mielenterveyden ongelmien vuoksi?
Tästä taisi tulla aika sekavaa tekstiä, mutta vastatkaa joku jotain rohkaisevaa!
Viimeiset viikot on mennyt todella alamäkeä mielenterveyden kannalta. Sairastan paniikkihäiriötä, johon en tällä hetkellä käytä lääkkeitä. Minulla on vain Oxamin 15 mg tarvittaessa 1-3 tabl/pvä.
Ensin alkoi ahdistaa kaupassa käynnit, siinä ei ollut mitään uutta, mutta kun kotona alkoi olla ahdistunut olo, tuntui jo pahemmalta.
Sitten sain kunnon paniikki- ja ahdistuskohtauksen ollessani lapsen kanssa kotona. mitään järkevää syytä siihen ei ollut, ja lääkkeellä se menikin kohtalaisesti ohi.
Nykyään olen joka päivä jollain lailla ahdistunut, paniikin tunteita tulee kotona, en haluaisi olla yhtään yksin lapsen kanssa. Toisaalta ei miehenkään läsnäolosta ole hyötyä, olo on epätodellinen ja pelkään sekoavani. Odotan vain iltaa, jolloin pääsen nukkumaan ja pois pahasta olosta.
Mieheni on kuitenkin käytävä päivittäin töissä, joten jo aamulla olen herätessäni ahdistunut, miten selvitä taas yhdestäpäivästä.
Lapsen kanssa en pysty lähtemään kotipihaa kauemmas, joten hänenkin kannaltaan tuntuu pahalta.
Viikon päästä viimeistään olisi äitipolille meno, jospa synnytys käynnistettäisiin sitten, jonka jälkeen voin aloittaa taas lääkityksen paniikkihäiriööni.
Kannustakaa joku, miten selvitä siihen asti. Psyk.polilla olen käynyt pari kertaa juttelemassa viime aikoina,mutta kun sinne menokin on vaikeaa, eikä auta, jos paniikki on kotona pahimmillaan. Pelkään olevani kohta osastolla lepäilemässä. Se olisi kuitenkin jo lapsenhoidon ja tuttavien kyselyiden takia mahdotonta.
Onko kenenkään synnytystä käynnistetty aiemmin mielenterveyden ongelmien vuoksi?
Tästä taisi tulla aika sekavaa tekstiä, mutta vastatkaa joku jotain rohkaisevaa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa jokseenkin samantapaiselta kuin omat kokemukseni.. (Lapset nyt 2v 2kk ja 5kk)
Jälkeenpäin tajusin että minulle puhkesi synnytyksen jälkeinen masennus jo ennen synnytystä. Ja olen huomioinut sen johtuvan pääasiassa hormonimuutoksista! Jos sinulla jatkuu samanlainen ahdistus, hae ajoissa apua!!! Minä sain lääkityksen kun vauva oli 3kk, se oli aivan liian kauan odottettu. En ole vielä läheskään toipunut! Synnytyksen jälkeinen masennus on ERITTÄIN KIUSALLISTA ja VAATIVAA koko perheelle! Voimia!