...iskee aina kuin refleksinä, kun ihastus on lähettyvillä. En ole huomaavinaankaan häntä, vaikka ajatukseni pyörivät lähet täysin hänessä. VITTU! Jos pystyis edes kerran pitämään sen katsekontaktin ja vaikka yrittää vaihtaakin pari sanaa. Ei vaan toimi, ei sit millään. Häpeänkö liikaa itseäni, etten uskalla edetä ollenkaan?
Väkinäinen välinpitämättömyys
Sepiiii
6667
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Odotan aina innolla että näkisin tämän miehen ja päätän, että nyt näytän kiinnostukseni. Mutta ei, heti kun näen hänet menen aivan lukkoon. Teen kaikkeni, ettei hän huomaisi mitään, en hymyile, hyvä kun uskallan vaivihkaa katsoa. Pelottaa paljastaa, että on kiinnostunut, mutta kyllä tämä ihastumisen salailu hävettää vielä enemmän...Miten joku niin ihana voi olla niin pelottava? Ristiriitaista!
Kuin myös. Oon aika julma. En puhu ja oon välinpitämätön. Toisille puhun mutta hänelle en. En voi edes häntä katsoa. Katsekontaktia vältän. Jos hän sanoo minulle jotakin niin saatan vastata jotakin todella tyhmää. Ajatus ei pysy kasassa kun hän on vierellä. Hymyilen paljon, mutta kun hänet näen naama menee peruslukemille. Tahtoisin häneen niin tutustua ja saada hänet omakseni, mutta ei se tule onnistumaan. Hän varmaan luulee että inhoan häntä yli kaiken maailmassa, kun kohtelen häntä kuin ei olisi olemassa. Jotain vain tapahtuu kun hänet näen, lamaannun täysin, sana ei tule suusta ja menen täysin lukkoon.
me ihmiset ollaan joskus hassuja! Itsekin voin aivan hyvin flirttailla muiden miesten kanssa. Jopa hänen kanssaan flirttailin aluksi, mutta kun menin kiinnostumaan hänestä, niin siihen tyssäsi koko juttu:( Höh, ei kyllä auta asiaa ollenkaan! Pitäisi tietysti ottaa riski ja kertoa miten asiat on, mutta mitä kauemmin on ollut toisesta kiinnostunut tekemättä mitään asian eteen, sitä vaikeammaksi se vaan menee.
Pelkään, että eräs nainen uskoo samaa minusta... siis että inhoaisin häntä, vaikka asian todellinen laita on täysin päinvastoin. Yllättävää sinänsä, että myös teillä sosiaalisilla naisilla on samaa ongelmaa. Olisin kuvitellut tämän olevan ujojen ongelma. Itselläni kun tilanne on se, että en juttele paljon kenellekään, mutta ihastukseni kohteelle vieläkin vähemmän :D
olen jokseenkin ujo ja usein hieman varautunut. En esim. yleensä aloita flirttiä ainakaan uusien tuttavuuksien kanssa, mutta voin lähteä siihen helposti mukaan. Riippuu myös paljon tilanteesta ja siitä, millä fiiliksellä sattuu itse olemaan. Uskon, että myös erittäin itsevarmat tyypit voivat ujostella ihastuksen edessä. Siinä tulee tunne, että on liikaa menetettävää. Vaikka enemmän sitä menettää, jos ei mitään uskalla tehdä...
*Vaikka enemmän sitä menettää, jos ei mitään uskalla tehdä.*
Erittäin hyvin sanottu :) Meni syteen tai saveen, mitään tekemättömyys on ajanoloon se köyhin ratkaisu, ei saa mitään, ei opi mitään...