Yksi viime aikoina nurkkaan joutuneiden Lipposen puolustelijoiden kehittämä argumentti tämän bush-ystävän kaikinpuolisen syyttömyyden todistamiseksi on ollut väite, "ettei Lipponen ole joulukuussa 2002 voinut liittää Suomea mukaan mihinkään USA:n Irak-hyökkäystä valmistelevaan sotakoalitioon, koska sellaista ei silloin vielä edes ollut".
Tällainen väite osoittaa, että Suomessa on tapaus Jäätteenmäkeen liittyen kehittynyt ihan oma etymologinen selitys mm. käsitteelle koalitio. Koalitiosta puhutaan ikään kuin termi olisi syntynyt oman kansallisen Irak-keskustelumme ja sen tarpeiden mukana. Kansallinen keskustelumme on ollut niin sisäänlämpiävää, että täällä on jopa kehittynyt kokonaan omia argumentaatiotodellisuuksia, joissa pohditaan esim. kysymystä mihin koalitioon Lipponen muka Suomea vei. Ikään kuin joulukuussa 2002 olisi ollut useita vaihtoehtoisia "koalitioita", joista paljastettujen asiakirjojen teksti tarkoittaisikin jotain muuta kuin USA:n Irak-sotaliittoumaa.
Tällainen argumentointi on huvittavaa, koska se erinomaisella tavalla paljastaa miten käpertynyttä kansallinen keskustelumme on ollut. On tosiaan käyty paikallisottelua kepu - demarit ja oltu täysin sokeita sille, minkälaisten realiteettien kanssa ulkopoliittiset toimijat ovat olleet tekemisissä.
Sanalla "koalitio" on kuitenkin koko ajan ollut ihan täsmällinen merkityksensä, ja se on kotoisin Bushin hallinnon virallisesta ulkopiliittisesta ohjelmapaperista "The National Strategy of The United States of America". Tämä ohjelma päivättiin heinäkuussa 2002, joten niin Lipposella kuin myös muulla valtiojohdollamme oli joulukuuhun mennessä hyvää aikaa perehtyä julistuksen sanomaan. Kaipa siihen perehdyttiinkin, tai jos ei, silloin jotain oli pahasti pielessä. Koko muu maailma nimittäin perehtyi siihen, ja siitä myös käytiin maailmalla kiivasta keskustelua, koska sen opit USA:n suorittaman ennaltaehkäisevän iskun oikeutuksesta olivat päivittäistä pureskeltavaa kaikkien kansainvälisestä oikeudesta huolestuneiden pöydissä.
Se mitä USA tarkoittaa koalitiolla on määritelty tässä: "America will implement its strategies by organizing coalitions —as broad as practicable— of states able and willing to promote a balance of power that favors freedom. Effective coalition leadership requires clear priorities, an appreciation of others’ interests, and consistent consultations among partners with a spirit of humility."
Eli ajaakseen strategioitaan Amerikka pyrkii muodostamaan samanmielisten valtioiden koalitioita. Ja kun puhuttiin "johtajuudesta", tarkoitettiin nimenomaan tuota USA:n itselleen varaamaa roolia.
Jos Lipponen on tarkoittanut koalitiolla ja johtajuudella jotain muuta, jotain jonka hän itse on keksinyt tämän käsitteen sisällöksi tai määritelmäksi, ei voi muuta kuin todeta että onpa Suomen ulkopolitiikka ollut tosi taitavissa käsissä! Siinä tapauksessa Lipponen ei olisi menetellyt vain epämoraalisesti liittäessään Suomea Bushin koalitioon, vaan täydellisen typerästi ja tietämättömästi, vailla minkäänlaista käsitystä ulkopolitiikan alkeista. Olisiko tällainen tomppelointi sitten muka pienempi synti kuin nuoleskelunhalu Bushia kohtaan ja suomalaisten myyminen pelkän oman vallanhimon sokaisemana?
Amerikan strategiathan sisältävät ko. ohjelmajulistuksen mukaan sen että maa arvioi itse siihen kohdistuvat uhat, ja jos katsoo tarpeelliseksi, suorittaa ennalta ehkäisevän sotilaallisen iskun. Tällainen isku on tietysti jotain, jolla Amerikka irtisanoutuu kansainvälisestä oikeudesta ja sitä kunnioittavasta järjestöstä YK:sta. Ennalta ehkäisevän iskun oikeutus tuossa paperissa määritellään toteamalla:
"To forestall or prevent... hostile acts by our adversaries, the United States will, if necessary, act preemptively."
Ja että näiden oppien mukaan oltiin Irakiin menossa, siitä ei pitänyt oikeastaan kenellekään koko maailmassa olla minkäänlaista epäselvyyttä, vielä vähemmän ulkopolitiikan asiantuntijoille . Eivät kai sentään suomalaisetkaan toimijat niin tyhmiä olleet, etteivätkö olisi esim. tienneet ketkä em. kansallisen strategian muotoilijoita olivat? Taustaltahan löytyvät samat henkilöt, jotka olivat jo ennen WTC-tapahtumia kirjoittaneet ohjelmapaperin, jossa oli esitetty sotilaallisen kontrollin ottamista mm. Irakissa riippumatta siitä onko Saddam siellä vallassa vai ei. Ansioituneen John Pilgerin tv-dokumentissa esitetään, että päätös Irakiin hyökkäämisestä tehtiin Bushin hallinnossa heinäkuussa 2001. (Condoleezza Rican maininta eräille kongressiedustajille.)
Joten se miten me nyt täällä jälkiviisaina pyörittelemme käsitteitä ja sorvailemme niiden merkityksiä niin että ne sopisivat itsekunkin tarkoituksiin pelastaa Lipponen ja ryöpätä Jäätteenmäkeä, on kyllä hieman eri mittaluokan asia kuin se mistä oikeasti oli kyse.
Ensinnäkään tapaus Jäätteenmäen poliittisessa puolessa ei ole kysymys mistään Kepu - Demarit paikallisottelusta. Kyseessä oli Suomen ulkopolitiikka, joka on kaikkien suomalaisten, ei vain kahden keskenään kinastelevan poppoon asia. Toisekseen Jäätteenmäki-oikeudenkäynti on se joka on - tai jolla on - käännetty huomiota pois itse asiasta, joka on Suomen Irak-politiikka. Kun oikeudellinen ajojahti alkoi, tehtiin mielipidemittaus siitä, miten kansalaiset suhtautuvat taustalla olevaan ulkopoliittiseen salailuun. 80% suomalaisista oli sitä mieltä, että Lipposen tekemiset pitäisi ehdottomasti selvittää. Tämä tulos kertoo siitä että valtaosa suomalaisista on huolissaan itse asiasta, eikä pidä oikeudenkäyntiä tärkeimpänä.
Tosiasia on että Lipposen USA-vierailun jälkeen USA:lla oli "väärä käsitys" Suomen kuulumisesta siihen sotakoalitioon, jota he uuden ulkopolitiikkansa mukaisesti kokosivat. Suomi ei tätä käsitystä pyrkinyt oikaisemaan, vaan osallistuimme tuon koalition kokoukseen ja mm. toteutimme Pentagonin antamien ohjeiden mukaisesti irakilaisdiplomaattien karkoitukset. Irtisanoutuminen alkoi vasta siitä kun Jäätteenmäki nosti asian julkisuuteen. Mutta luultavasti johonkin jo oltiin sitouduttu - emme vain tiedä mihin kaikkeen. Kulissientakaisia kytkentöjä saattaa yhä olla vireillä - esim. Wärtsilän voimalahanke Irakissa saattaa liittyä näihin. Tavallisten kansalaisten tekee vain mieli kysyä: vaaransiko joku ja vaarantaako yhä Suomen turvallisuuden? Mukaan meneminen USA:n laittomaan hyökkäykseen ei ole mitenkään kunniakasta eikä ehkä kovin viisasta, kuten Espanjan tapahtumat ovat osoittaneet.
Se että USA:lle myötämieliset maat muodostivat "koalition" on asia jota ei tarvitse kotimaisessa keskustelussamme käsitellä minkään merkityskikkailun puitteissa. Kyse Irak-politiikkamme kohdalla oli yksinkertaisesti siitä annoimmeko tukemme USA:n itselleen muotoilemille ulkopoliittisille opeille ja sen "johtajuudelle", joka lupasi toimia "YK:n tuella tai tarpeen vaatiessa ilman sitä", vai valitsimmeko toisin korostaen tukeamme YK:n linjalle. Tätä valintaa ei osattu selvästi tehdä. Lipponen siis ilmeisesti ei osannut pitää tarpeellista hajurakoa Bushin vireillä olevaan tekopyhästi perustelemaan sotahankkeeseen, joka "sokean Reetankin" piti nähdä. Ja niin Suomi ajautui kahden lautasen politiikkaan, jossa se sitten teki lopullisen linjantarkistuksen vasta Jäätteenmäen nostaessa epäselvyyden esille.
Salailuoikeudenkäynnin esitutkintamateriaalista käy kiinnostavalla tavalla ilmi, millaisen ryhtiliikkeen ulkoasiainhallinto joutui tekemään. Vielä samana päivänä jolloin USA lähti tekopyhästi perustelemaansa Irak-hyökkäykseen, Suomen suurlähettiläs Yhdysvalloissa varmisti sikäläisestä ulkoministeriöstä, ettei Suomi vain enää kuulunut USA:n sotakoalition listoille.
Tällainen väite osoittaa, että Suomessa on tapaus Jäätteenmäkeen liittyen kehittynyt ihan oma etymologinen selitys mm. käsitteelle koalitio. Koalitiosta puhutaan ikään kuin termi olisi syntynyt oman kansallisen Irak-keskustelumme ja sen tarpeiden mukana. Kansallinen keskustelumme on ollut niin sisäänlämpiävää, että täällä on jopa kehittynyt kokonaan omia argumentaatiotodellisuuksia, joissa pohditaan esim. kysymystä mihin koalitioon Lipponen muka Suomea vei. Ikään kuin joulukuussa 2002 olisi ollut useita vaihtoehtoisia "koalitioita", joista paljastettujen asiakirjojen teksti tarkoittaisikin jotain muuta kuin USA:n Irak-sotaliittoumaa.
Tällainen argumentointi on huvittavaa, koska se erinomaisella tavalla paljastaa miten käpertynyttä kansallinen keskustelumme on ollut. On tosiaan käyty paikallisottelua kepu - demarit ja oltu täysin sokeita sille, minkälaisten realiteettien kanssa ulkopoliittiset toimijat ovat olleet tekemisissä.
Sanalla "koalitio" on kuitenkin koko ajan ollut ihan täsmällinen merkityksensä, ja se on kotoisin Bushin hallinnon virallisesta ulkopiliittisesta ohjelmapaperista "The National Strategy of The United States of America". Tämä ohjelma päivättiin heinäkuussa 2002, joten niin Lipposella kuin myös muulla valtiojohdollamme oli joulukuuhun mennessä hyvää aikaa perehtyä julistuksen sanomaan. Kaipa siihen perehdyttiinkin, tai jos ei, silloin jotain oli pahasti pielessä. Koko muu maailma nimittäin perehtyi siihen, ja siitä myös käytiin maailmalla kiivasta keskustelua, koska sen opit USA:n suorittaman ennaltaehkäisevän iskun oikeutuksesta olivat päivittäistä pureskeltavaa kaikkien kansainvälisestä oikeudesta huolestuneiden pöydissä.
Se mitä USA tarkoittaa koalitiolla on määritelty tässä: "America will implement its strategies by organizing coalitions —as broad as practicable— of states able and willing to promote a balance of power that favors freedom. Effective coalition leadership requires clear priorities, an appreciation of others’ interests, and consistent consultations among partners with a spirit of humility."
Eli ajaakseen strategioitaan Amerikka pyrkii muodostamaan samanmielisten valtioiden koalitioita. Ja kun puhuttiin "johtajuudesta", tarkoitettiin nimenomaan tuota USA:n itselleen varaamaa roolia.
Jos Lipponen on tarkoittanut koalitiolla ja johtajuudella jotain muuta, jotain jonka hän itse on keksinyt tämän käsitteen sisällöksi tai määritelmäksi, ei voi muuta kuin todeta että onpa Suomen ulkopolitiikka ollut tosi taitavissa käsissä! Siinä tapauksessa Lipponen ei olisi menetellyt vain epämoraalisesti liittäessään Suomea Bushin koalitioon, vaan täydellisen typerästi ja tietämättömästi, vailla minkäänlaista käsitystä ulkopolitiikan alkeista. Olisiko tällainen tomppelointi sitten muka pienempi synti kuin nuoleskelunhalu Bushia kohtaan ja suomalaisten myyminen pelkän oman vallanhimon sokaisemana?
Amerikan strategiathan sisältävät ko. ohjelmajulistuksen mukaan sen että maa arvioi itse siihen kohdistuvat uhat, ja jos katsoo tarpeelliseksi, suorittaa ennalta ehkäisevän sotilaallisen iskun. Tällainen isku on tietysti jotain, jolla Amerikka irtisanoutuu kansainvälisestä oikeudesta ja sitä kunnioittavasta järjestöstä YK:sta. Ennalta ehkäisevän iskun oikeutus tuossa paperissa määritellään toteamalla:
"To forestall or prevent... hostile acts by our adversaries, the United States will, if necessary, act preemptively."
Ja että näiden oppien mukaan oltiin Irakiin menossa, siitä ei pitänyt oikeastaan kenellekään koko maailmassa olla minkäänlaista epäselvyyttä, vielä vähemmän ulkopolitiikan asiantuntijoille . Eivät kai sentään suomalaisetkaan toimijat niin tyhmiä olleet, etteivätkö olisi esim. tienneet ketkä em. kansallisen strategian muotoilijoita olivat? Taustaltahan löytyvät samat henkilöt, jotka olivat jo ennen WTC-tapahtumia kirjoittaneet ohjelmapaperin, jossa oli esitetty sotilaallisen kontrollin ottamista mm. Irakissa riippumatta siitä onko Saddam siellä vallassa vai ei. Ansioituneen John Pilgerin tv-dokumentissa esitetään, että päätös Irakiin hyökkäämisestä tehtiin Bushin hallinnossa heinäkuussa 2001. (Condoleezza Rican maininta eräille kongressiedustajille.)
Joten se miten me nyt täällä jälkiviisaina pyörittelemme käsitteitä ja sorvailemme niiden merkityksiä niin että ne sopisivat itsekunkin tarkoituksiin pelastaa Lipponen ja ryöpätä Jäätteenmäkeä, on kyllä hieman eri mittaluokan asia kuin se mistä oikeasti oli kyse.
Ensinnäkään tapaus Jäätteenmäen poliittisessa puolessa ei ole kysymys mistään Kepu - Demarit paikallisottelusta. Kyseessä oli Suomen ulkopolitiikka, joka on kaikkien suomalaisten, ei vain kahden keskenään kinastelevan poppoon asia. Toisekseen Jäätteenmäki-oikeudenkäynti on se joka on - tai jolla on - käännetty huomiota pois itse asiasta, joka on Suomen Irak-politiikka. Kun oikeudellinen ajojahti alkoi, tehtiin mielipidemittaus siitä, miten kansalaiset suhtautuvat taustalla olevaan ulkopoliittiseen salailuun. 80% suomalaisista oli sitä mieltä, että Lipposen tekemiset pitäisi ehdottomasti selvittää. Tämä tulos kertoo siitä että valtaosa suomalaisista on huolissaan itse asiasta, eikä pidä oikeudenkäyntiä tärkeimpänä.
Tosiasia on että Lipposen USA-vierailun jälkeen USA:lla oli "väärä käsitys" Suomen kuulumisesta siihen sotakoalitioon, jota he uuden ulkopolitiikkansa mukaisesti kokosivat. Suomi ei tätä käsitystä pyrkinyt oikaisemaan, vaan osallistuimme tuon koalition kokoukseen ja mm. toteutimme Pentagonin antamien ohjeiden mukaisesti irakilaisdiplomaattien karkoitukset. Irtisanoutuminen alkoi vasta siitä kun Jäätteenmäki nosti asian julkisuuteen. Mutta luultavasti johonkin jo oltiin sitouduttu - emme vain tiedä mihin kaikkeen. Kulissientakaisia kytkentöjä saattaa yhä olla vireillä - esim. Wärtsilän voimalahanke Irakissa saattaa liittyä näihin. Tavallisten kansalaisten tekee vain mieli kysyä: vaaransiko joku ja vaarantaako yhä Suomen turvallisuuden? Mukaan meneminen USA:n laittomaan hyökkäykseen ei ole mitenkään kunniakasta eikä ehkä kovin viisasta, kuten Espanjan tapahtumat ovat osoittaneet.
Se että USA:lle myötämieliset maat muodostivat "koalition" on asia jota ei tarvitse kotimaisessa keskustelussamme käsitellä minkään merkityskikkailun puitteissa. Kyse Irak-politiikkamme kohdalla oli yksinkertaisesti siitä annoimmeko tukemme USA:n itselleen muotoilemille ulkopoliittisille opeille ja sen "johtajuudelle", joka lupasi toimia "YK:n tuella tai tarpeen vaatiessa ilman sitä", vai valitsimmeko toisin korostaen tukeamme YK:n linjalle. Tätä valintaa ei osattu selvästi tehdä. Lipponen siis ilmeisesti ei osannut pitää tarpeellista hajurakoa Bushin vireillä olevaan tekopyhästi perustelemaan sotahankkeeseen, joka "sokean Reetankin" piti nähdä. Ja niin Suomi ajautui kahden lautasen politiikkaan, jossa se sitten teki lopullisen linjantarkistuksen vasta Jäätteenmäen nostaessa epäselvyyden esille.
Salailuoikeudenkäynnin esitutkintamateriaalista käy kiinnostavalla tavalla ilmi, millaisen ryhtiliikkeen ulkoasiainhallinto joutui tekemään. Vielä samana päivänä jolloin USA lähti tekopyhästi perustelemaansa Irak-hyökkäykseen, Suomen suurlähettiläs Yhdysvalloissa varmisti sikäläisestä ulkoministeriöstä, ettei Suomi vain enää kuulunut USA:n sotakoalition listoille.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Eritoten minusta on paitsi Jäättenmäen paljastusten sisällön ohella muistettava se, miten suoraan ja pohjalaisen kepulaisen selkärankaisen rehellisesti hän paljastuksensa teki. Siinä oli asia puhtaana ja rehellisesti kaikkien meidän kuulijoiden kuultavana maikkarin lähetyksessä. Ilmaus "onhan minullakin kaksi korvaa" oli totuudellisuudessaan läpitunkeva. Kerrankin ehdokas ei kierrellyt ja kaarrellut, vaan oli ainoastaan ja vain suoran rehellinen pyrkimättä saamaan itselleen mitään etua. Siinä oli näkyvillä suoraselkäinen todella epäitsekäs poliitikko. Tämä toistui koko prosessin aikana.
vähän varovaisesti edetä ja väistöliikkeisiin varautua kun vastassa on kehän peränurkkaan vetäytynyt, omassa typeryydessään ryvettymyt ja omaa poliittista kuolinkamppailuaan käyvä myrkkymielinen jätti, jolta turpaan tulee heti jos suun aukaisee ja kertoo mitä niissä tiukasti suljetuissa asiakirjoissa sisällä oli...
Irak-keskustelu on paisunut maailmoja syleileväksi. Ei siinä mitään, ehkäpä tämä keskustelu on vienyt suomalaista demokratiaa aikaisempaa avoimempaan suuntaan.
Koko Irak-jupakan alkuperäinen syy saattaa olla loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen. -Annelin osuutta siihen on suuresti liioiteltu.
Lipposen pahin ongelma on hidas ulosanti. Vakaata ja punnittua puhetta tulee, myös hyviä lohkaisuja, kun mies saa kaikessa rauhassa miettiä ja vastailla. Mutta jos kyseessä on esim. suora vaaliväittely teeveessä, Lipponen jää hitaudestaan johtuen auttamatta altavastaajaksi. Olisi murhaa laittaa hänet vastakkain vaikkapa Mauri Pekkarisen kaltaisen nopeaälyisen väittelijän kanssa.
Muistissa on vaalipaneli Esko Ahon puheenjohtajakauden ajoilta, jolloin Aho uunotti suorassa TV-lähetyksessä Lipposta aivan miten halusi. Aho joutui jopa jarruttelemaan, ettei olisi näyttänyt teurastajalta. Varovaisuudestaan huolimatta Ahokin joutui jälkeenpäin rankkojen kostotoimien kohteeksi, joista kärsi näihin päiviin saakka. Kokemastaan viisastuneena Esko Aho varoitti etukäteen Jäätteenmäkeä Lipposen julkisesta nolaamisesta.
Vaikka Anneli Jäätteenmäki ei ole läheskään parhaita keskustalaisia laukojia, myös hän pääsi yllättämään - ehkä puolivahingossa - Lipposen pahasti viime keväänä. Hän ei osannut ottaa tarpeeksi huomioon Lipposen kyvyttömyyttä puolustautua yllättävää hyökkäystä vastaan. Lipposen nokkela vastaus olisi saattanut hyydyttää Irak-jupakan lähtökuoppiinsa. Monet muutkin poliittiset konfliktit jäisivät syntymättä, jos niiden monesti vähäpätöinen aiheuttaja osattaisiin eliminoida heti kättelyssä. Savolaiset ovat yleensä eteviä heittämään öljyä laineille, mutta eivät suinkaan kaikki, varsinkaan Paavo Lipponen.
Nyt varmaan kaikki tietävät, että Lipposen seurassa on syytä olla varovainen puheissaan, jos haluaa menestyä Suomen politiikassa.
Nyt suomalaisten pitäisi yli puoluerajojen puhaltaa yhteen hiileen, ja tehdä parhaansa sen eteen, että sisäpolitiikkaan turhautunut Lipponen valittaisiin EU:n superkomissaariksi.
Luojan kiitos. Irak ei uhkaa suomea. Kiitos Annelille. Mikä meitä sitten uhkaa? Ehkä jokin, mikä on salaisuudessa selvitetty, mutta sitä ei kerrota - edes kansanedustajille.
Vanhasen johdolla on tehty selvitys suomea uhkaavista tekijöistä? Onko siellä terrorismi? Onko Venjäjä? Entä pakolaisaallot? Vanhanen julisti selvityksen salaiseksi. Uskomatonta. Minä veikkaan, että selvityksessä vilisi sanat terrorismi ja Venäjä. Molempien uhka on todennäköisesti lisääntynyt. Ehkä torjuntakeinoiksi mainitaan kansainvälinen yhteistyö, koalitio.
Mitä Vanhanen tekee? Salailee ja vaikenee. Selvityksessä on jotain, mitä ei kansalle haluta näyttää. Vanhaselle on samantekevää, miten uhan toteutuessa suomalaisille käy. Panssaribemarin takapenkillä on turvallista. Oma perse pelastuu - sehän riittää kepuille. Se siitä valoisasta tulevaisuudesta.
Wiljami
että ko. selvityksessä on pohdittu sitä onko USA:n uusi ulkopolitiikka maailmalle sellainen uhka, jona esim. suomalaisten enemmistö sitä kyselyjen mukaan pitää. Talouskytkentöjensä ja "suomalais"yritysten omistuksen kautta amerikkalaiset valtapiirit ulottavat hallintansa Suomeenkin, ja tietysti USA ja NATO muodostavat myös meille uhkatekijän, jos ne pyrkivät samalla tavalla määräämään politiikkaamme, kuten USA niin monessa maailman maassa tekee.
...tuollaisiakin asioita lukea. Olihan selvityksen luovuttanut Ranta-Muotio kepulainen.
Miksi siis selvitys on salainen? No siksi, koska siinä on
a) kepuille epämiellyttäviä asioita
b) kepuille liian vaikeita asioita
Vanhanen haluaa vaieta niistä, koska hänellä ei ole edellytyksiä niiden asioiden hoitamiseksi. Katsos, venäjän uhka on kepuille mahdollisuus.
Wiljami
Keskustelua viedään taas paikallisottelun tasolle. Luultavasti ko. selvitys on salainen samasta syystä kuin Lipposen neuvottelut Bushin kanssa olivat salaisia. Eli turvallisuusuhkia arvioitaessa on pakko käsitellä niin Bushia kuin Putiniakin, eikä näitä arviointeja tietenkään anneta yleisesti luettaviksi.
Jäätteenmäki voitiin vetää käräjille Lipposta koskevien salaisten tietojen paljastamisesta, mutta Lipposta ei voida haastaa oikeuteen tekemisistään ja sopimisistaan, koska noiden toimien toinen osapuoli on Bush.
Eiköhän Jäätteenmäki merkittävänä hallituspuolueen kansanedeustajana saa tuon selvityksen ja paljasta sen kansalle.
...yritetään ymmärtää tuota kepulogiikkaa hieman. Eli:
Lipposen-Bushin keskustelut ovat Suomelle vaarallisia => ne pitää julkistaa. Niiden julkistaja on sankari, joka vietiin epärehellisesti käräjille. Koska keskustelujen toinen osapuoli on Bush => Lipponen on rikostoveri.
ja toisinpäin
Vanhanen-Putin selvitykset ovat Suomen turvaksi => joten niitä ei saa julkistaa. Niiden (mahdollinen) julkistaja on maanpetturi, joka pitää rehellisesti viedä käräjille. Koska selvitysten yksi osapuoli on Putin => Vanhanen on hyväntekijä.
Kepulaista logiikkaa parhaimmillaan. Ehkä minun paskan luonti on jäänyt liian vähälle, kun tuo logiikka ei minulle aina aukea....
Wiljami
Syksyllä 2002 USA painosti Irakia voimakkaasti laajempaan yhteistyöhön YK:n asetarkastajien kanssa ja uhkasi Irakia voimatoimilla, jos se estää/viivyttää asetarkastuksia.
Joulukuussa 2002, kun Lipponen vieraili Bushin luona, USAn kanta oli täsmällisesti sama kuin Suomen kanta: mahdollisille voimatoimille Irakissa on saatava YK:n valtuutus. Suomi siis kuului todellakin samaan koalitioon USA:n kanssa, koska joulukuussa 2002 ei todellakaan ollut olemassa mitään muita "sotakoalitioita".
Tilanne muuttui kuitenkin vuoden 2003 alkupuolella, kun Saksa, Ranska, Venäjä ja Kiina ilmoittivat julkisesti, etteivät ne tule YK:ssa hyväksymään sotilaallisia toimia Irakia vastaan. Tämän jälkeen USA alkoi kerätä ympärilleen niitä maita, jotka kannattivat hyökkäystä Irakiin. Näin siis syntyi USA:n sotakoalitio - kuukausia sen jälkeen, kun Lipponen ja Bush keskustelivat.
Kyse siis todellakin on vain siitä, että Jäätteenmäki sekoitti kaksi täysin eri koalitiota innokkuudessaan päästä mustamaalaamaan Lipposta kepun vaalikampanjassa.
Mikäli Jäätteenmäki sekotti asiat tahallaan ja tarkoituksella antoi maailmalle väärän käsityksen siitä, että Suomen selkeässä ulkopoliittisessa linjassa muka olisi jotain hämärää, hän toimi todella vastuuttomasti, itsekkäästi ja törkeästi.
Mikäli Jäätteenmäki sekotti asiat ainoastaan ymmärtämättömyyttään, ei voi muuta sanoa kuin, että hän on todellakin täysin epäpätevä mihinkään poliittiseen tehtävään.
Edellä olevan valossa ei voi muuta todeta kuin sen, että jokainen joka väittää Jäättenmäen olleen yleensä missään oikeassa tai "paljastaneen" jotain, jonka Liponen sitten "kosti", ei ota - tai ei halua ottaa - selkeitä tosiasioita huomioon.
Minusta oli todella inhottavaa lukea Hesarista sitaatteja Jäätteenmäen valtaan nostaneiden päätoimittajien, Laatikaisen ja Hokkasen harhaisista kirjoituksista, jossa he yritävät pestä Jäätteenmäkeä puhtaaksi jatkamalla Lipposen mustamaalausta.
Jos keskustan politiikka perustuu Laatikaisen ja Hokkasen esittämään tyyliin ei voi muuta todeta kuin sen, että silloin keskustan politiikka perustuu tietoiseen ja törkeään tosiasioiden vääristelyyn.
opetella lukemaan. Ainoa joka on toiminut täysin selväpiirteisesti ja täsmällistä päämäärää - Irakin valtaamista - ajaen, on Bushin hallinto.
Kaikki mitä USA on tehnyt heinäkuun 2001 jälkeen, jolloin päätös Irakiin hyökkäämisestä tehtiin (se oli jo aiemmin kirjattu samojen herojen toimesta jotka laativat vuotta myöhemmin Kansallisen Strategian ohjelmajulistuksen) oli erinomaisen selvästi nähtävissä johdonmukaisena hyökkäyssuunnitelman toteuttamisena. Niin YK:n asetarkastajille varattu rooli kuin YK:n mukaan vetämisen yritykset, joiden epäonnistumista varten oli ohjelmajulistukseen jo kirjattu USA:n omankädenoikeus toimia tässä tapauksessa yksin.
Kenellekään kansainvälisen politiikan toimijalle näissä kysymyksissä ei ollut mitään epäselvää. Jos kansalaisia eri maissa varjellaankin tiedolta siitä mistä on kysymys, toki johtajat sen tietävät. Ja kuten avauskirjoituksessa todettiin, muualla asiasta käytiin poikkeuksellisen rajua keskustelua.
Mutta meillä Suomessa Lipponen hoiti leiviskänsä taitamattomasti, ja ilmeisesti myös muu ulkopoliittinen johto ei pystynyt kyllin ajoissa tekemään pesäeroa Lipposeen. Nythän se on tehty. Mutta mihin kaikkeen Suomi jo ehti sitoutua USA:n nykyhallinnon rinnalla, se tavallisille kansalaisille jää yhä arvoitukseksi. Jos sitoutuminen jäu koalition kokoukseen osallistumiseen ja Pentagonin operoimaan irakilaisdiplomaattien karkoitukseen, hyvä niin. Mutta mitä esim. Wärtsilästä pitäisi ajatella?
Asia tuntuu olevan vaikea keskusteltava muuten kuin tällä pakallisottelu kepu - demarit -tasolla. Jatkuvasti annetaan varsinaisen asian painua häviyksiin ja keskitytään puhumaan oman maan pikkulehdistön päätoimittajista, yms.
Tarkoin myös kansainvälistä politiikkaa seuraavana tiedän, että myös joulukuussaa 02 USA uhosi, että se hyökkää mukaantulevan koalition voimin Irakiin. Siihen aikaan USA yritti saada YK:a mukaan tuohon koalitioon. Pari kuukautta myöhemmin selvisi, että YK ei tule mukaan. Ja USA hyökkäsi.
Meidän Lipposemme ei noudattanut Suomen hallituksen politiikkaa, että hyökkäyksen ehdottomana edellytyksenä pitää olla YK:n mantaatti.
mitään muuta ei missään vaiheessa ole ollut olemassakaan kuin USA:n kansallisen strategiajulistuksen mukainen littouma. Tämä oli päivänselvää kaikille toimijoille, ja vain oman kansallisen keskustelumme puitteissa asioita on pyöristelty jälkikäteen siinä tarkoituksessa, että Paavo Lipposen tekemä mammuttivirhe (mahdollinen maanpetos?) voitaisiin pitää pöydän alla.
Lipponen on saattanut (jälleen kerran) ajatella, että Lipponen = hallitus, jolloin Lipposen "politiikka" olisi hallituksen politiikkaa. Oikeudellisestihan näin ei tietenkään ole, mutta kuinkas käsitellään oikeudessa asioita, joita tuskin kaikkia on edes kirjattu mihinkään papereihin. Poliittisesti moka pääsi syntymään, koska Herra Hörhöttäjälle ei kukaan pannut etukäteen tarpeeksi tiukkoja suitsia. Lipposen suojeleminen - vaikka hänet selvästi eristettiin ulkopoliittisesta vallasta - viittaisi vähän siihen, että vastuukysymykset ulkopoliittisaessa johdossa ovat olleet epäselvät.
USA ajoi hyvin voimakkaasti Saddamin vastaista politiikkaa, uhkasi sodalla moneen otteeseen ja tiukasti, vaikka YK:sta piittaamatta, ellei Saddam taivu YK:n asetarkastuksiin.
Ei tuossa ole mitään epäselvää, mutta ei se kumoa sitä tosiasiaa, että jolukuussa 2002, kun Lipponen ja Bush keskustelivat, USAn virallinen linja oli nimenomaan täysin sama kuin Suomenkin linja: Sodalle Irakia vastaan haetaan YK:n päätös.
Tätä linjaa Lipponen kiitteli, tästä syystä Lipponen kehui Bushin johtajuutta ja tällä linjalla Suomi kuului saman "koalitioon" USAn kanssa.
Pitää ottaa faktat faktoina eikä anta mielikuvituksen jyllätä liikaa, niin asiat pysyvät asioina ilman suurempaa tunteen paloa
Tarkoin myös kansainvälistä politiikkaa seuraavana tiedän, että myös joulukuussaa 02 USA uhosi, että se hyökkää mukaantulevan koalition voimin Irakiin. Siihen aikaan USA yritti saada YK:a mukaan tuohon koalitioon. Pari kuukautta myöhemmin selvisi, että YK ei tule mukaan. Ja USA hyökkäsi.
-----------------------------
Tottakai USA uhosi, kun se halusi saddamin uskovan, että sota todella tulee, ellei saddam salli asetarkastajien tehdä työtään vapaasti.
Ulkopolitiikan linjan suhteen olennaista on ainoastaan se, että Suomi ja USA olivat nimenomaan joulukuussa 2002 täysin samalla linjalla: sotaan on saatava YK:n lupa, mitä sittemmin ei tullut niin kuin tiedämme.
Meidän Lipposemme ei noudattanut Suomen hallituksen politiikkaa, että hyökkäyksen ehdottomana edellytyksenä pitää olla YK:n mantaatti.
-------------------
Lipponen noudatti nimenomaan Suomen virallista ulkopolitiikkaa kehuessaan Bushin hyvää johtajuutta, koska joulukuussa USA kuului Suomen kanssa samaan koalitioon, vaikka irtosi siitä myöhemmin, mistä Jäätteenmäki keksi aiheen alkaa levitellä perättömyyksiään, joihin sinäkin, Oiva, edelleen näytät kilttinä kepiulaisena uskovan.
Kyllä lipposviha tuottaa kummallista tekstiä. Ei mitään perää, ei sinne päinkään.
Afganistanin jälkeen USA:n "terrorismisota" meni kokonaan Bushin omaan pikkiin. Missään vaiheessa YK ei ollut lähtemässä USA:n Irak-aggressioon mukaan, vaan kaikki vaativat lisää aikaa asetarkastajille. Hans Blix totesi jo tarkastusten alkaessa, että heidän työnsä on mitoitettu USA:n vaatimuksissa niin että se on käytännössä mahdotonta. Mitään epäselvyyttä siitä mikä oli USA:n politiikka ei ollut kenellekään. Lipponenkin jopa erehtyi vihapäissään eduskunnassa Jäätteenmäkeä sättiessään rähjäämään: "Kyllä siitä sota tulee, sen nyt näkee sokea Reettakin."
USA:n ja YK:n törmäyskurssi oli ollut kansainvälisen oikeuden asiantuntijoiden huolen aihe heinäkuusta 2002 lähtien, jolloin USA esitti virallisen Kansallisen Strategian ohjelmansa - ohjelman, jonka mukaan USA:lla on oikeus ns. ennaltaehkäiseviin iskuihin aina kun se itse katsoo sellaisen tarpeelliseksi. Tällaista ulkopolitiikkaa ei mikään sivistysvaltio ole koskaan ennen itselleen ääneen muotoillut, joten ei ole mitään järkeä väittää, että asiasta noussut kansainvälinen keskustelu ja kritiikki ei muka olisi kantautunut suomalaisten ja Lipposenkin korviin.
USA:n ja YK:n kissanhännänveto päättyi siihen että USA otti koalitioliittolaistensa kanssa oikeuden omiin käsiinsä ja hylkäsi YK:n. Tätä tilanteen kehittymistä oli varmasti jo kauan seurannut Tarja Halonen, joka on pääsihteeri Annanin henkilökohtainen ystävä. (Kuten jotkut muistavat, Annan tavoitettiin lomailemasta salaa Suomessa, kun YK:n korkean toimihenkilön murha yllättäen vaati hänen palaamistaan työtehtäviin.) Ei juuri kannata esittää oletuksia siitä, että Halonen olisi Lipposen USA-veljeilyn siunannut. Mutta Halosen synniksi voidaan kenties laskea, että hän päästi yhden hullun toisen hullun luo puhumaan läpiä päähänsä.
Käsittämätöntä, miten vaikeaa joidenkin on nähdä ja hyväksyä yksinkertaisia realiteetteja. Ei osata panna asioita aikajärjestykseen sellaisina kuin ne tapahtuivat, vaan liimataan niiden päälle merkillistä jälkiviisautta ja jopa jälkikäteen syntyneitä käsitekukkasia kuten "YK:n Irak-koalitio". Heinäkuusta 2002 lähtien ei ollut olemassa mitään muuta kuin syvenevä ristiriita Bushin hallinnon itselleen ohjelmajulistuksessaan ottaman omankädenoikeuden ja YK:n edustaman kansainvälisen oikeuden kanssa - ja tämä ristiriita oli erinomaisen hyvin kaikkien toimijoiden tiedossa. Joten kaikki se mitä Lipponen Bushin kanssa teki - kuulutti Suomen mukaan koalitioon ja kehui Bushin "johtajuutta" - oli mitä räikeimmässä ristiriidassa YK:n linjan kanssa.
,,,
ei voi kuulua sotakoalitioon salassa.Ainoastaan eduskunnan päätöksellä täältä voidaan lähettää sotilaita taistelemaan.Jäätteenmäen juttu ja sen teho perustui ainostaan siihen että kansaa on aika helppo sumuttaa.Jäätteenmäki käytti ihmisten tietämättömyyttä härskisti hyväkseen,hyvä että hän sai siitä rangaistuksen.Ja sekin on hyvä että nyt on yksi tappajadiktaattori pois pelistä (Kepun suojelu yrityksistä huolimatta)
Tämä Saddam, USA:n tukema verinen diktaattori ja sittemmin epälojaaliseksi heittäytynyt vasalli, joka piti saada vallasta pois, ei näytellyt minkäänlaista muuta kuin propagandaroolia yhtenä USA:n Irak-hyökkäyksen tekopyhistä ja tökerösti valheellisista perusteluista.
Wolfowitz ja Cheney olivat jo aiemmin kirjanneet, että Irak oli saatava takaisin USA:n valvontaan riippumatta siitä pysyikö Saddam siellä vallassa vai ei. Ja jo heinäkuussa 2001 - siis ennen esim. WTC-tornitapauksia - Bushin hallinnossa tehtiin päätös Irakiin hyökkäämisestä. (Condoleezza Rican ilmoitus.)
Bush oli sodassa Saddamia vastaan kun hyökkäsi ja valloitti pienen naapurin Kuwaitin.Kyllä se oli aika reilu teko,homma vain jäi kesken.Jos Irakki jossain vaiheessa olisi taas päässyt voimiinsa olisi valloitukset alkaneet uudelleen.Sauli-Arabia on toinen vaarallinen valtio,hyväksyn kyllä Bushin toiminnan.Näillä kiihko Muslimeilla on tavoitteena levittää hullu uskonsa joka puolelle,kyllä heitä vastaan on taisteltava.On suurta tyhmyyttä uskoa että he tappamisen lopettavat päätä silittämällä.
hulluutta on uskoa että he lopettavat tappamisen jos heidän maansa miehitetään ja heidän omistamansa öljyrikkaudet valjastetaan amerikkalaisyhtiöiden kauppatavaraksi.
Bushin Irak-hyökkäyksen takana on jo syyskuussa 2000 laadittu suunnitelma (PNAC), jossa todetaan Persianlahden sotilaallinen haltuunotto välttämättömäksi - ihan siitä riippumatta onko Irakissa vallassa Saddam tai kuka tahansa.
Ei oo suomalaisia Irakissa näkynyt. Lipponen on sananansa miitainen mies ja paljon isompikin. Suuret tehtävät häntä odottavat, Onneksi Euroopalla on tällänen voimavara!
Lipponen on todellakin sanansa mittainen mies ja paljon isompikin.
Harva sellaisessa asemassa oleva henkilö kuin Anneli Jäätteenmäki vielä pääministerinä ollessaan KEHTAA VALEHDELLA TÖRKEÄSTI maamme arvokkaimmalta puhujapaikalta (= eduskunnan puhujapönttö) sekä eduskunnalle että TV-kameroiden välityksellä koko Suomen kansalle.
Anneli kehtasi.
on valheiden verkko. Näinpä ihan tv-uutislähetyksestä miten muuan typerästi hörhöttävä ex-pääministeri valehteli Valkoisen talon pihalla George W Bushille, että Suomen kansa tukee Bushin politiikkaa.
Kun 80% kansalaisista ei sitä nimenomaan hyväksynyt. Tuollaista valehtelua minä kutsuisin oman maan myymiseksi. Korhosen amerikkalaisista muistioista antamien tietojen mukaan Lipponen oli myös pyydellyt Bushilta anteeksi suomalaisten keskenkasvuisuutta, kun meillä suhtaudutaan NATO:on kriittisesti.
On ollut riemastuttavaa todeta, että myös "Mikko. Bernhard." panee itsensä likoon yrittäessään pitää Länsiväylän kesksutelusivujen kirjoittajia esimerkiksi ns. Irakin-kysymyksen suhteen itse asiassa. Länsiväylässä MB arvuuttelee, kelpaako demareille oikeuden päätös...
Vastaan MB:lle jo tässä ja täällä suomi24.fi:ssäkin: selvää jo paljon ennen käräjäoikeuden käsittelyä ja sen antamaa päätöstä oli se, että ne tahot, joille Anneli Jäätteenmäen puheenjohtajuuden myötä eduskuntavaaleissa maaliskuussa 2003 keskustalle ja Jäätteenmäelle tullut pääministerin asema oli myrkkyä, eivät missään vaiheessa aikoneet tyytyä tunnustamaan sen enempää kansan vaaleissa ilmaisemaa tahtoa kuin oikeuden syytteistä vapauttavaa yksimielistä päätöstäkään.
Hyvin kuvaavaa käräjäoikeuden vapauttavan tuomion jälkeen on ollut myös se, millä tavalla ennen muuta Erkon ja Alman valtamedia pääkirjoituspalstoillaan ja myös poliittisilla uutissivuillaan on käsitellyt käräjäoikeuden tuomiota. Anneli Jäätteenmäen kaikista rikossyytteistä vapauttanut päätös ei näytä valtamedialle ja sen tukemalle demari- ymv. lännettäjärintamalle kelvanneen, minkä senkin seikan halusi ennakoivasti tuoda esille keskusteunavauksellani journalistien - ennen muuta päätoimittaja- ja toimituspäällikkötason - taloudellisista ja muista kytknnöistä ja taustoista.
Tällä hetkellä uskon, että Anneli Jäätteenmäen yllytys- tai avunantosyytteen osalta juttu "jätetään" käräjäoikeuden tuomion varaan. Ja siihen se jätettäneen nimenomaan siksi, että koko Irak-jupakan ydinolemusta eivät valtamedia, demarit ja porvarit eivätkä myöskään melkoiset keskustalaisten miesten köörit halua kaiveltavan enää yhtään sen syvemmältä, mitä käräjäoikeusjutun käsitttelyn yhteydessä tapahtui.
Kun sdp:n puhemies Paavo Lipponen on jo tämän vuoden kuluessa ennättänyt suosittelemaan Hymy-lehden lukemista ja kirjoitellut itse satraappikirjoitelmiaan Apu-lehteen, tavallisena kansan edustajana minä puolestani suosittelen tietoa haluavia piirejä hankkimaan silmiensä eteen Seura-lehden n:o 11/12.3.2004.
Siinä on sivuilla 18-19 Mikko Niskasaaren erittäin tiukka artikkeli otsikolla "Kuka oli konna?". Jutun ingressissä Niskasaari toteaa, että "Irak-oikeudenkäynnin aineisto osoittaa, että viime kevään väitttelyssä Anneli Jäätteenmäki oli paljon lähempänä totuutta kuin Paavo Lipponen".
Artikkelinsa viimeisen kappaleen viimeisimmissä virkkeissä Niskasaari kirjoittaa: "Kun yhdistetään tämä (HUOM! siis se, että Lipponen otti Bushin kiitokset Irak-koalitioon liittymisestä oikaisematta Bushia Suomen "oikeasta" linjasta!), rauhanturvaajien lupaaminen, asekauppojen hieronta ja Martti Favorinin arvio Grossman-tilaisuuden äärimmäisestä arkaluontoisuudesta, käteen jää vahvasti perusteltu epäily, että pääministeri Paavo Lipponen oli antanut Yhdysvalloille Suomen linjasta sellaisen kuvan, johon hänellä ei ollut valtuuksia."
Mitäpä tuohon on lisättävää. Kuin se, että kannattaa tutustua Mikko Niskasaaren artikkeliin Seurassa n:o 11/12.3.2004 ihan kokonaan.
Siitäkin näet ilmenee, että "Anneli paljasti oikeita asioita"...
Niskasaari kirjoittaa: "Kun yhdistetään tämä (HUOM! siis se, että Lipponen otti Bushin kiitokset Irak-koalitioon liittymisestä oikaisematta Bushia Suomen "oikeasta" linjasta!), rauhanturvaajien lupaaminen, asekauppojen hieronta ja Martti Favorinin arvio Grossman-tilaisuuden äärimmäisestä arkaluontoisuudesta, käteen jää vahvasti perusteltu epäily, että pääministeri Paavo Lipponen oli antanut Yhdysvalloille Suomen linjasta sellaisen kuvan, johon hänellä ei ollut valtuuksia."
--------------------------------------
Jäätteenmäen vihjailujen jälkeen, kun asiasta nousi suuri mediakohu, asiaa tiedusteltiin myös USA:n ulkoministeriöstä.
Sieltä vastattiin täysin yksiselitteisesti, ettei USA:lla ole koskaan ollut minkäänlaista väärää käsitystä eikä sellaista ole heille yritetty tarjotakaan, siitä, että Suomen linja on yksiselitteisesti: Voimatoimille Irakia vastaan on saatava YK:n päätös ja että muu on tuomittavaa.
Tämä siis on fakta. Kun USA joulukuussa tiesi tarkkaan Suomen virallisen ulkopoliittisen kannan ja oli silloin myös itse samalla kannalla, että sotaan haetaan YK:n lupa, niin mitä ihmettä tätä asiaa enää jauhetaan?
Kyllä kait mielipiteidenkin vaihdossa pannaan etusjijalle faktat eikä jonkun toimittajan spekulaatiot.
nostanut toimittaja Mikko Niskasaaren ylimmäksi auktoriteetiksi tässä Irak asiassa, koska hänen ajatuksensa tukevat omia toiveitasi. Luepa huviksesi ko. toimittajan muita juttuja vuosien varrelta. Niitä on etenkin Seurassa. Ehkä käsityksesi Niskasaaren objektiivisuudesta muuttuu.
Helsingin käräjäoikeuden annettua Anneli Jäätteenmäelle yksimielisesti vapauttavan tuomion kaiksita rikossyytteistä, valtamedia on pyrkinyt käytättämään keskustelua aivan ylenpalttisesti tuomion perusteluista. Itse Irak-asian ydinkysymyksistä ei valtamedia, ei edes sen neljästi journalistipalkinnon pokannut kirkkain tähti eli Pekka Ervasti, ole juurikaan kirjoitellut.
Onkin ollut riemastuttavaa todeta, että myös esimerkiksi Länsiväylän sivuilla "Mikko. Bernhard." panee itsensä likoon yrittäessään pitää keskustelusivujen kirjoittajia esimerkiksi ns. Irakin-kysymyksen suhteen itse asiassa. Länsiväylässä MB arvuuttelee, kelpaako demareille oikeuden päätös...
Vastaan MB:lle jo tässä ja täällä suomi24.fi:ssäkin: selvää jo paljon ennen käräjäoikeuden käsittelyä ja sen antamaa päätöstä oli se, että ne tahot, joille Anneli Jäätteenmäen puheenjohtajuuden myötä eduskuntavaaleissa maaliskuussa 2003 keskustalle ja Jäätteenmäelle tullut pääministerin asema oli myrkkyä, eivät missään vaiheessa aikoneet tyytyä tunnustamaan sen enempää kansan vaaleissa ilmaisemaa tahtoa kuin oikeuden syytteistä vapauttavaa yksimielistä päätöstäkään.
Hyvin kuvaavaa käräjäoikeuden vapauttavan tuomion jälkeen on ollut myös se, millä tavalla ennen muuta Erkon ja Alman valtamedia pääkirjoituspalstoillaan ja myös poliittisilla uutissivuillaan on käsitellyt käräjäoikeuden tuomiota. Anneli Jäätteenmäen kaikista rikossyytteistä vapauttanut päätös ei näytä valtamedialle ja sen tukemalle demari- ymv. lännettäjärintamalle kelvanneen, minkä senkin seikan halusi ennakoivasti tuoda esille keskusteunavauksellani journalistien - ennen muuta päätoimittaja- ja toimituspäällikkötason - taloudellisista ja muista kytknnöistä ja taustoista.
Tällä hetkellä uskon, että Anneli Jäätteenmäen yllytys- tai avunantosyytteen osalta juttu "jätetään" käräjäoikeuden tuomion varaan. Ja siihen se jätettäneen nimenomaan siksi, että koko Irak-jupakan ydinolemusta eivät valtamedia, demarit ja porvarit eivätkä myöskään melkoiset keskustalaisten miesten köörit halua kaiveltavan enää yhtään sen syvemmältä, mitä käräjäoikeusjutun käsitttelyn yhteydessä tapahtui.
Kun sdp:n puhemies Paavo Lipponen on jo tämän vuoden kuluessa ennättänyt suosittelemaan Hymy-lehden lukemista ja kirjoitellut itse satraappikirjoitelmiaan Apu-lehteen, tavallisena kansan edustajana minä puolestani suosittelen tietoa haluavia piirejä hankkimaan silmiensä eteen Seura-lehden n:o 11/12.3.2004.
Siinä on sivuilla 18-19 Mikko Niskasaaren erittäin tiukka artikkeli otsikolla "Kuka oli konna?". Jutun ingressissä Niskasaari toteaa, että "Irak-oikeudenkäynnin aineisto osoittaa, että viime kevään väitttelyssä Anneli Jäätteenmäki oli paljon lähempänä totuutta kuin Paavo Lipponen".
Artikkelinsa viimeisen kappaleen viimeisimmissä virkkeissä Niskasaari kirjoittaa: "Kun yhdistetään tämä (HUOM! siis se, että Lipponen otti Bushin kiitokset Irak-koalitioon liittymisestä oikaisematta Bushia Suomen "oikeasta" linjasta!), rauhanturvaajien lupaaminen, asekauppojen hieronta ja Martti Favorinin arvio Grossman-tilaisuuden äärimmäisestä arkaluontoisuudesta, käteen jää vahvasti perusteltu epäily, että pääministeri Paavo Lipponen oli antanut Yhdysvalloille Suomen linjasta sellaisen kuvan, johon hänellä ei ollut valtuuksia."
Mitäpä tuohon on lisättävää. Kuin se, että kannattaa tutustua Mikko Niskasaaren artikkeliin Seurassa n:o 11/12.3.2004 ihan kokonaan.
Siitäkin näet ilmenee, että "Anneli paljasti oikeita asioita"...
VALEHTELIJA se Anneli Jäätteenmäki on!
Sanoi vielä hallitusneuvottelujen loppusuorallakin, että Paavo Lipposta on pyydetty mukaan hallitukseen. Eikä taatusti oltu. Paavo hyllytettiin Halosen ja Tuomiojan toimesta ulkopoliittisesta ja muustakin todellisesta päätöksenteosta jo silloin kun Jäätteenmäki nosti Irak-asiat pöydälle. Tämän jälkeen hänellä ei tosiasiassa enää koskaan tule olemaan pääsyä päättämään Suomen ulkomaansuhteista.